Chandra-observatorio otti tämän kuvan Linnunratamme keskustasta huhtikuussa 2008. Kuva: Chandra X-ray Observatory Center
Chandra-observatorio otti tämän kuvan Linnunratamme keskustasta huhtikuussa 2008. Kuva: Chandra X-ray Observatory Center

Löydetyt pienemmät mustat aukot ovat lähellä ydintä hallitsevaa Sagittarius A:ta.

Linnunratamme keskustasta on löytynyt tusinan verran uusia mustia aukkoja. Ne reunustavat keskustan valtavaa mustaa aukkoa, nimeltään Sagittarius A.

Nyt löydettyjen lisäksi tutkijat arvioivat, että pienempiä mustia aukkoja voisi löytyä kotigalaksimme Linnunradan keskustasta ainakin 10 000 lisää.

Mustat aukot löysi tähtitieteilijä Charles Haileyn ryhmä Columbian yliopistossa New Yorkissa. Avainroolissa löydössä oli avaruuden röntgensäteilyä mittaava Nasan observatorio Chandra.

Haileyn ryhmä tutki Chandran mittauksista koottuja tietokantoja. He löysivät niistä signaalit, jotka ovat peräisin 12 mustasta aukosta.

Aukot ovat noin kolmen valovuoden säteellä Sagittarius A:sta. Kaikkia löydettyjä pienempiä aukkoja kiertää tavallinen, suunnilleen Auringon kaltainen tähti. Uusista mustista aukoista kertoi tiedelehti Nature.

Mustien aukkojen mallintajat ovat jo pitkään, pari vuosikymmentä, saaneet viitteitä siitä, että Linnunradan keskustassa olisi myös pieniä mustia aukkoja.

Niiden massat olisivat Aurinkomme luokkaa. Yhtäkään vain ei ollut tähän päivään havaittu.

Musta aukko anastaa jatkuvasti ainetta lähinaapureiltaan. Sen imu tuottaa mustan aukon ympärille plasmaa, jota kertyy kiekoksi mustan aukon ympärille. Plasma lämpiää ja tuottaa röntgensäteitä, joita voi tarkoin laittein havaita. Chandra on yksi sellainen.

Isoa Sagittarius A:ta ympäröi kaasua ja pölyä, joka tarjoaa täydellisen syntypaikan isoille tähdille. Nämä tähdet voivat muuttua mustiksi aukoiksi, kun niiden fuusio loppuu.

Osa muodostaa kaksoisjärjestelmiä, joissa toisena osapuolena on tähti, kertoo verkkojulkaisu Science Daily. Nyt löydettyjen aukkojen ympärillä kiertää tähti. Se pisti tutkijat pohtimaan, kuinka monta pienempää mustaa aukkoa voisi vielä löytyä Linnunradastamme.

Tähtitieteilijä Hailey vertaa arviointia siihen, että katsoisi lähimaisemaa, jossa on valoisuudeltaan erilaisia sähkölamppuja. Niiden valovoima on esimerkiksi 10 ja 100 watin välillä.

”Jos siirrät kaikki lamput kauemmas, yli kilometrin päähän, saatat silti nähdä sadan watin hehkulamput. Mutta et enää kymmenwattisia”, hän sanoo.

Nyt löydetyt 12 aukkoa ovat kuin satawattisia lamppuja eli isompia mustia aukkoja. Tästä voi yrittää päätellä, että Linnunradan keskustassa on noin 300–500 pienempää mustaa aukkoa, joita kiertää pienempi tähti, kertoo tiedelehti New Scientist.

Lisäksi mustien aukkojen tutkijat ovat päätelleet, että vain viidellä prosentilla mustista aukoista on seuranaan tähti. Silloin päädytään laskelmaan, että galaksimme keskustassa olisi yli 10 000 mustaa aukkoa.

Koko Linnunradassa tiedettiin tähän asti olleen 60 mustaa aukkoa.

Laskelmissa on tietysti epävarmuuksia, kommentoi tutkija Daryl Haggard McGillin yliopistosta Montrealissa Kanadasta. Syy on, että galaksin keskustaa ei tunneta vieläkään hyvin, vaikka sitä on kuvattu paljon eri välinein. Keskustassa on paljon kaasua ja pölyä tähtien, supernovien ja pulsarien seassa.

Hailey sanoo, että löytö edistää gravitaatioaaltojen tutkimista. Kun nyt tiedetään uusia mustia aukkoja, voi paremmin ennustaa, mikä osa löydettävistä gravitaatioaalloista liittyy niihin.

Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.