Uusi mallinnus Linnunratamme rakenteesta on hieman perunalastumainen. Linnunradan läpimitta on noin 120 000 valovuotta. Kuva: <span class="photographer">OGLE / Varsovan yliopisto</span>
Uusi mallinnus Linnunratamme rakenteesta on hieman perunalastumainen. Linnunradan läpimitta on noin 120 000 valovuotta. Kuva: OGLE / Varsovan yliopisto

Puolalaiset tähtitieteilijät mittasivat yli 2 400 sykkivän tähden eli kefeidin tarkat etäisyydet kotigalaksimme reunoilta. Laskelma todisti, että Linnunradan reunat rönsyävät.

Kotigalaksimme Linnunrata ei olekaan tasainen lätty vaan reunoiltaan pikemmin kuin perunalastu. Reunat aaltoilevat ja ovat hieman kääntyneet ja vääntyneet.

Muoto tarkentui, kun galaksimme kirkkaimpia tähtiä mitattiin aiempaa tarkemmin. Kaikki tähdet eivät olekaan suunnilleen tasaisella tasolla, joka on keskeltä hieman pullistunut.

Tätä tasaisuutta on esitelty akateemisissa teksteissä ja kansantajuisissa kirjoissa vuosikymmeniä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Suosittu kuvaus Linnunradasta tasaisena levynä perustuu siihen, miten noin 2,5 miljoonaa Linnunradan tähteä on aikoinaan havaittu”, sanoo tähtitieteilijä Dorota Skorow Varsovan yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Skorow ryhmineen laati kuitenkin tarkennetun mallin Linnunradasta sykkivien tähtien eli kefeidien avulla. Uuden muodon todistivat mitatut kefeidien etäisyydet ja paikat.

”Linnunradan rakennetta ja sen historiaa ei vieläkään täysin ymmärretä. Yksi syy on se, että on hyvin vaikea mitata etäisyyksiä tähtiin, jotka ovat galaksimme reunalla”, hän sanoo BBC:n verkkosivuilla.

Kefeidit ovat isoja massiivisia keltaisia jättiläistähtiä, jotka loistavat satoja ja joskus tuhansia kertoja kirkkaammin kuin oma Aurinkomme.

Kefeidit ovat niin kirkkaita, että niitä voidaan havaita myös galaksin reunalla. Onneksemme ne myös sykkivät.

Kefeidien pinnan lämpötila ja kirkkaus vaihtelevat tietyissä jaksoissa. Sykinnän ansiosta tähtitieteilijät voivat laskea etäisyyden kefeidehin tarkasti.

Suuri osa kefeideistä tunnistettiin optisin laittein Las Campanasin observatoriossa (LCO). Se sijaitsee Atacaman autiomaassa Chilen eteläosissa. Kokeessa käytettiin niin sanottua gravitaatiolinssiä.

Skorowin ryhmä kokosi dataa 2 431 kefeidistä. Tiedot oli koottu kuuden vuoden aikana. Tiedot koottiin kolmiulotteiseksi kartaksi, jossa Linnunrata näyttäytyy kefeidien näkökulmasta.

Mallissa Linnunradan tasomaisuus vähenee sitä enemmän, mitä kauempana Linnunradan taso on sen keskustasta, näyttää Varsovan yliopiston kokoama video.

Kartta on ensimmäinen kolmiulotteinen kartta, jossa mitattiin suoraan tähtien etäisyyksiä. Siksi se on myös tarkin kartta Linnunradasta tähän mennessä.

Varsovan yliopiston tähtitieteilijät pohtivat, että galaksimme on saattanut vääntyä ”perunalastumaiseksi” siksi, että aikoinaan lähiympäristön painovoima on vääntänyt reunoja. Niihin ovat vaikuttaneet joko lähigalaksit, pimeä aine, kaasut tai kaikki ne kaikki yhdessä.

Kefeidit näyttävät kasaantuvan rykelmiksi. Se viittaa siihen, että rykelmät ovat ehkä muodostuneet suunnilleen samoihin aikoihin.

Linnunrataamme on mahdotonta kuvata ulkoa päin. Linnunradan ulkopuolelle ei ole koskaan mennyt yhtään avaruusalusta tai luotainta, ja tuskin meneekään pitkään aikaan. Reunan tuolle puolen on näet matkaa kymmeniä tuhansia valovuosia.

Linnunradan muotoa on siksi voinut päätellä vain sisältä päin tutkimalla. Tiedämme esimerkiksi, missä päin galaksimme keskusta sijaitsee. Siellä tähtien tiheys on paljon suurempi kuin muualla.

Muotoa on päätelty myös katsomalla muita galakseja. Niiden tähtien ja galaksien jakaumaa on verrattu omaan ympäristöömme.

Uuden kolmiulotteisen mallinnuksen julkaisi Science.

Sisältö jatkuu mainoksen alla