Kultasiipikerttuli tietää häipyä hyvän sään aikana. Kuva: Henry Streby and Gunnar Kramer.
Kultasiipikerttuli tietää häipyä hyvän sään aikana. Kuva: Henry Streby and Gunnar Kramer.

Siivekkäiden evakkoretki alkaa jo kauan ennen myrskyn tuloa.

Monet tieteelliset havainnot ovat saaneet alkunsa vahingossa, aivan kuten Current Biology -lehdessä nyt julkaistu tutkimus kultasiipikerttulien liikkeestä. Kalifornian yliopiston ekologi Henry Streby kollegoineen kokeili ihan vain uteliaisuuttaan, jaksaako heiveröinen kultasiipikerttuli kantaa selässään seurantalaitetta, jota yleensä käytetään lintujen muuttoliikkeen seuraamiseen.

Hyvinhän pikkulinnut jaksoivat, ja kertoivat vielä säätietoja kaupan päälle.

Laitekokeilun aikana viime keväänä lintujen pesimäalueelle Tennesseen itäosiin iski raju myrsky, joka poiki 84 tornadoa ja tappoi ainakin 35 ihmistä. Myrskyn iskiessä kultasiipikerttulit olivat kuitenkin jo tiessään. Seurantalaitteiden avulla selvisi, että ne olivat paenneet paikalta jo vuorokautta ennen myrskyn alkamista. Linnut räpyttivät viidessä päivässä huikeat 1 500 kilometriä välttääkseen historiallisen rajun kelin. Mutta mistä ne tiesivät lähteä?

Sattumalta syntynyt koeasetelma ei anna suoraa vastausta tähän, mutta Streby epäilee, että linnut väistivät myrskyä siitä lähtevien infraäänten perusteella. Infraäänet ovat taajuudeltaan liian matalia ihmisen kuultaviksi, mutta linnut kuulevat niitä hyvin. Meteorologit ovat havainneet, että rajun myrskyn infraäänet kantautuvat tuhansien kilometrien päähän.

Vaikka havainto tehtiinkin vain kultasiipikerttuleilla, se koskee luultavimmin myös muita lintuja. Ilmastonmuutoksen odotetaan synnyttävän aikaisempaa enemmän ja rajumpia myrskyjä, mutta tämän tutkimustuloksen mukaan ne eivät ehkä ole juuri linnuille niin tuhoisia kuin tutkijat ovat pelänneet. Aivan harmitta kultasiipikerttulitkaan eivät selvinneet, sillä Tennesseen myrsky hätyytti ne evakkoon kesken pesimäkauden.