Naakan pupillia ympäröi vaalea iiris. Kuva: <A HREF=http://en.wikipedia.org/wiki/File:Dohle_(Corvus_monedula)_d1.jpg>Wikimedia Commons</A>
Naakan pupillia ympäröi vaalea iiris. Kuva: Wikimedia Commons

Naakkaa hämää, jos se huomaa ihmisen tuijottavan samaa ruokapalaa, jonka se itse aikoo napata.

On aivan tavallista, että ihmiset muuttavat käyttäytymistään sen mukaan, minne huomaavat toisten ihmisten katseen osoittavan. Current Biology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan naakat pystyvät samaan.

Naakat ovat korppien ja varisten sukulaisia, ja niiden silmät muistuttavat ulkonäöltään ihmisen silmiä.

"Naakat näyttävät tunnistavan silmän roolin näköhavainnossa tai ainakin ne ovat äärimmäisen herkkiä ihmisen katseen suunnalle, sanoi tutkija Auguste von Bayern Oxfordin yliopistosta.

Käsissä pidellyille naakoille annettiin niiden suosimaa ruokaa. Ryhmää johtaneen Cambridgen yliopiston tutkija Nathan Emeryn mukaan niiltä meni huomattavasti kauemmin aikaa ruoan nappaamiseen, jos tutkija katsoi samaa ruokapalaa kuin jos hän katseli muualle.

Linnut epäröivät kuitenkin vain, jos kyseessä oleva henkilö oli tuntematon eli mahdollisesti uhkaava.

Lisäksi naakat kykenivät tulkitsemaan ihmisen eleitä kuten katseen siirtämistä ja osoittamista löytääkseen ruokaa, mutta vain jos siihen liittyi liikettä. Paikallaan pysyvää katsetta tai pään asentoa naakat eivät osanneet tulkita.

Toisin kuin useimmilla linnuilla, naakoilla on pupillin ympärillä vaalea iiris. Tutkijat arvelevat naakkojen olevan herkkiä ihmisten silmille, koska katseen suunta on ihmisten tapaan tärkeä viestintäkeino myös niille.

Löydös on erityisen mielenkiintoinen, koska useimmat tähän asti tutkitut lajit, mukaan lukien lähimmät sukulaisemme simpanssit ja "ihmisen paras ystävä" koira, eivät ole erityisen herkkiä silmän suunnalle ja katseelle, von Bayern sanoi. Simpanssit ja koirat näyttävät luottavan enemmän muihin vihjeisiin, kuten pään ja kehon asentoon, eivätkä ne ilmeisesti pidä silmiä näköaistieliminä.

"Olemme ehkä aliarvioineet lintujen psykologisen maailman", von Bayern sanoi. "Monien muiden lintulajien tapaan naakat muodostavat eliniän kestäviä parisuhteita ja niiden täytyy tarkasti koordinoida yhteistyötään kumppaninsa kanssa, mikä edellyttää tehokasta tapaa viestiä ja herkkyyttä kumppanin näkökulmalle."

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.