Punarinta on löytänyt ravitsevaa ruokaa. Kuva: Science Photo Library
Punarinta on löytänyt ravitsevaa ruokaa. Kuva: Science Photo Library

Ruokintaa hyödyntävät linnut saattavat saada kilpailuetua suhteessa muuttolintuihin.

Lintujen talviruokinta saattaa eri tavoin vaikuttaa haitallisesti lintulajeihin, vartoittavat brittitutkijat tutkimuksessaan Biological Conservation -tiedelehdessä.

Talviruokinta voi ensinnäkin sotkea lintulajien keskinäisiä suhteita ja uhata lajien monipuolisuutta, tutkimusta esittelevä BBC:n juttu kertoo.

Ajatus on, että kun talvehtivat lajit saavat vaikeinakin talvina runsaasti ravintoa, niiden kannat vahvistuvat. Näin ne saavat kilpailuedun muuttolintuja vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muuttolinnut kohtaavat raskaalta matkalta palatessaan runsaslukuiset ja hyvinvoivat kilpailijansa. Britanniassa sinitiaisen on ajateltu vievän parhaat pesäpaikat hömötiaisen ja viitatiaisen edestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomessa ainakaan tämän kaltaisesta vinoumasta ei ole näyttöä. Täällä talvehtiva talitintti ja muuttolintu kirjosieppo tappelevat meillä samoista pesäpakoista. Kirjosiepon kanta on pysynyt vakaana, vaikka talitiaiset ovat lisääntyneet.

Toisaalta talven jälkeen hyvinvoivat linnut voivat johtaa muuttajia harhaan.

”On näyttöä siitä, että muuttolinnut etsiytyvät alueille, joissa jo olevat paikkalinnut laulavat aktiivisesti, koska yleensä tämä kertoo ruoan riittävyydestä. Jos hyvän tilanteen takana on kuitenkin vain pitkään jatkunut talviruokinta, ei se kerro muusta ravintotilanteesta mitään”, sanoo eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola Oulun yliopistosta.

Myös tänne jäävät lajit hyödyntävät talviruokintaa eri tavoin. Innokkaimmin ruokintapaikoille uskaltavat lajit hyötyvät niistä enemmän kuin metsässä pysyttelevät.

Toinen talviruokintaan liittyvä huoli on ruokintapaikoilla vierailun riskit linnuille. Taudit leviävät niillä tehokkaasti.

Selvä esimerkki on viherpeippo, jonka kanta romahti Pohjois-Euroopassa kymmenessä vuodessa alle puoleen vaikean loistaudin vuoksi. Tauti levisi etenkin ruokintapaikoilla.

”Toisaalta viherpeipon kanta ei olisi koskaan kasvanut niin suureksi ilman talviruokintaa”, Hohtola sanoo.

Ruokinta voi myös vetää puoleensa petoja, jotka jäävät lähistölle kärkkymään munia ja poikasia. Oravien ja näätien tiedetään etsiytyvän ruokintapaikkojen läheille.

Riskejä ei kuitenkaan kannata Hohtolan mielestä liioitella.

”Kokonaisuutena katsottuna talviruokinta kyllä hyödyntää sen pariin hakeutuvia lintuja.”

Brittitutkimuksen toinen kirjoittaja Alex Lees arvioi BBC:n haastattelussa, että talviruokinta on perusteltua kaupunkimaisilla alueilla tai maatalousalueilla, joissa ihminen on muokannut ekosysteemiä merkittävästi.

”Mutta jos menee koskemattomaan luontoon ja vie sinne ruokaa, se kyllä sotkee ekosysteemiä”, Lees sanoo.

Yli-intendentti Aleksi Lehi­koinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta toteaa, ettei ruokinnan seurauksista ole tutkittua tietoa. Brittien tutkimuksetkin perustuvat pitkälti oletuksiin.

”Ei ole näyttöä, että talviruokinta auttaisi ruokittuja lajeja syrjäyttämään muita”, Lehikoinen tiivistää.

On myös epäselvää, missä määrin Britanniassa tehtyjen tutkimusten tuloksia voi soveltaa Suomeen.

Epäilyksistä huolimatta talviruokintapaikan voi perustaa halutessaan, Lehikoinen ja Hohtola sanovat.

”Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että kyse on paljolti omasta ilosta eikä aina palveluksesta luonnolle”, Hohtola toteaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla