Seeprapeippoparvi (Taeniopygia guttata) Australiassa.
Seeprapeippojen parveilua säätelee neuropeptidijärjestelmä, joka tunnetaan paremmin nisäkkäiden hoivakäyttäytymisestä. Kuva: G. Chapman
Seeprapeippoparvi (Taeniopygia guttata) Australiassa. Seeprapeippojen parveilua säätelee neuropeptidijärjestelmä, joka tunnetaan paremmin nisäkkäiden hoivakäyttäytymisestä. Kuva: G. Chapman

Lintujen hakeutumista seuraan ohjaavat samanlaiset hormonit ja reseptorit aivoissa kuin nisäkkäiden leimaantumista parisuhteeseen.

Lintujen parveilua tutkineet ornitologit ovat huomanneet, että tietyt neuroreseptorit auttavat säätelemään parven kokoa ja ryhmän valintaa ainakin naarailla.

Koska nämä samat reseptorit ovat osallisena sosiaalisen käyttäytymisen säätelyyn nisäkkäillä, kaloilla ja linnuilla, tutkijat uskovat että tämä mekanismi on säilynyt evoluutiossa pitkään.

Indianan yliopiston tutkija James Goodson kollegoineen teki sarjan kokeita erittäin sosiaalisilla seeprapeipoilla ja huomasi että oksitosiinin ja oksitosiinin kaltaisten hormonien reseptorit vaikuttavat huomattavasti siihen, kuinka paljon peipot käyttävät aikaa suurissa parvissa ja kuinka paljon ne viettävät aikaa tuttujen ykislöiden kanssa.

Koska oksitosiinihormoni vaikuttaa nisäkkäiden käyttäytymiseen lukuisilla tavoilla, kuten muun muassa jälkeläisten hoivaan, ahdistukseen ja yksiavioiseen parinmuodostukseen, tutkijat testasivat sen lintumaailman vastineen, mesotosiinin, vaikutusta seeprapeippoihin.

Salpaamalla mesotosiinireseptorit Goodson sai peipot käyttämään vähemmän aikaa suurissa ryhmissä ja tuttujen kanssa.

Toisaalta kun tutkijat lisäsivät mesotosiinia peipoissa, linnut osoittivat seurallisempaa käytöstä. Tosin aineen vaikutus rajoittui kaikissa ympäristöissä naaraisiin.

Tutkimuksen julkaisi Science.