Alemmat aivokuvat kertovat, miten laajalti aivot reagoivat lsd:n vaikutuksen alaisena. Ylemmät aivot kuuluvat lumeryhmäläisille. Kuva: Imperial College/Beckley Foundation
Alemmat aivokuvat kertovat, miten laajalti aivot reagoivat lsd:n vaikutuksen alaisena. Ylemmät aivot kuuluvat lumeryhmäläisille. Kuva: Imperial College/Beckley Foundation

Aivokuvaukset osoittavat, että lsd:n vaikutuksen aikana aivot käsittelevät näkötietoa paljon laajemmin kuin normaalisti.

Ensimmäiset kuvaukset lsd:tä käyttävien ihmisten aivoista osoittavat, että aineen vaikutuksesta aivot näyttävät toimivan samalla tavalla kuin vauvana. Aivot nimittäin käsittelevät näkötietoa paljon laaja-alaisemmin kuin aikuisten urautuneet aivot normaalisti tekevät.

Lontoolaisen Imperial Collegen tekemään tutkimukseen osallistui 20 koehenkilöä, joille annettiin suoneen annos joko lsd:tä tai lumeversiota. Sitten heidän aivotoimintaansa kuvattiin muun muassa toiminnallisella magneettikuvauksella. Samalla he luonnehtivat hallusinaatioidensa voimakkuutta ja muuttuneita tietoisuudentilojaan.

Lsd:n aiheuttamien hallusinaatioiden aikana aivot käsittelevät näkötietoa aivan eri laajudella kuin normaalitilassa. Tavallisesti homma kuuluu näköaivokuorelle pään takaosassa. Kun ihminen on lsd:n vaikutuksen alaisena, monet muut aivoalueet osallistuvat näkötiedon käsittelyyn.

”Vaikutuksen suuruus oli yhteydessä koehenkilöiden antamiin luonnehdintoihin unenomaisista näyistään”, kertoo tutkija Robin Carhart-Harris Imperial Collegen verkkosivulla.

Normaalisti aivoissa eri toimintoihin, kuten näkemiseen, liikkumiseen ja kuulemiseen, liittyvät hermoverkostot toimivat melko erillään toisistaan. Lsd:n vaikutuksesta hermoverkostojen erillisyys kuitenkin lakkaa ja aivot toimivat yhtenäisemmin.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että tämä vaikutus on niiden muuntuneiden tietoisuudentilojen taustalla, joita ihmiset kuvailevat lsd:n käytön aikana. Se on myös yhteydessä siihen, mitä ihmiset kutsuvat minän katoamiseksi”, Carhart-Harris sanoo.

Minän katoamisen kokemus parantaa Carhart-Harrisin mukaan usein ihmisen vointia vielä sen jälkeen, kun aineen vaikutus on lakannut.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että lsd:n kaltaisilla psykedeelisillä aineilla voisi hoitaa mielenterveyden häiriöitä. Erityisesti ne sopisivat hoitamaan masennusta ja riippuvuuksia, joissa ihmiset ovat jumittuneet kielteisiin ajatuksiin.

Psykedeeliset lääkkeet voivat auttaa purkamalla aivoihin iskostuneita urautumia, jotka kannattelevat kielteisiä ajatustottumuksia.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

MooM
Seuraa 
Viestejä5181
Liittynyt29.6.2012

Lsd palauttaa aivot samanlaiseen tilaan kuin vauvana

Jos tällaiseen tilaan, jossa aivot ovat yhtä "ennakkoluulottomat" kuin vauvalla, liitettäisiin neuroplastisiteettia lisäävä lääke, voiko aikuisen palauttaa tilaan, jossa oppiminen on samalla tavalla pohjattoman tehokasta ja automaattista kuin vauvalla ja pienellä lapsella? Muistelen lukeneeni, että masennuksessa käytetyt lääkkeet parantavat oppimistuloksia myös ei-masentuneilla ja että mekanismi toimisi nimenomaan tuolta plastisiteetin kautta.
Lue kommentti

Vatsahappojen häviäminen sai enterokokkibakteerit rehottamaan koe-eläinten suolistossa ja tulehduttamaan maksaa.

Niin sanotut protonipumpun estäjät ovat tehokkaita ja yleisesti käytettyjä närästyslääkkeitä, joilla on vain vähän sivuvaikutuksia. Suomessa näitä ppi-lääkkeitä myydään muun muassa kauppanimillä Somac ja Nexium.

Niiden teho perustuu siihen, että ne estävät vatsahappoja alun pitäenkin muodostumasta, kun taas antasidit eli happolääkkeet vain neutraloivat vatsan liikahappoisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa on nyt saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että näiden närästyslääkkeiden käyttö voi pahentaa alkavia maksavaurioita.

Protonipumpun estäjät vaikuttavat suoliston bakteerikantaan ja synnyttävät sitä kautta maksatulehdusta, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

San Diegon yliopiston tutkijat ottivat hiiriä, joille oli aiheutettu alkoholimaksasairaus tai rasvamaksa.

Sitten he estivät hiiriltä mahahapon erityksen joko omepratsoli-lääkkeellä tai geenejä peukaloimalla. Verrokkina oli tavallisia hiiriä.

Ulostenäytteistä tutkijat katsoivat, miten bakteeritasapaino muuttui hiirten suolistossa. Kun vatsahapon eritys estettiin, enterokokkibakteerit lisääntyivät hiirten suolistossa.

Hiirillä oli alkujaan kolmenlaista maksasairautta, joista kaikki alkoivat edetä nopeammin ja tutkijat paikansivat vaikutuksen juuri enterokokkien lisääntymiseen.

Selvittääkseen närästyslääkkeiden vaikutuksia myös ihmisillä tutkijat keräsivät tietoa yli 4 800 kroonisesta alkoholinkäyttäjästä. Näistä 1 024 käytti säännöllisesti ppi-lääkkeitä, 745 henkilöä oli toisinaan käyttänyt ppi-lääkkeitä ja loput 3 000 eivät koskaan olleet käyttäneet näitä närästyslääkkeitä.

Protonipumpun estäjiä käyttävillä alkoholisteilla oli ulosteessaan säännonmukaisesti enemmän enterokokkibakteereja kuin muilla.

Samoin kymmenen vuoden riski sairastua alkoholimaksasairauteen oli näillä henkilöillä 20,7 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet ollenkaan ppi-närästyslääkkeitä, riski oli 12 prosenttia.

Toisin sanoen alkoholin väärinkäyttö yhdessä närästyslääkkeiden säännöllisen käytön kanssa nosti alkoholimaksasairauden riskiä noin kahdeksan prosenttia.

Tutkijat huomauttavat, että vaaditaan kuitenkin vielä satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin närästyslääkkeiden vaikutus maksasairauksiin voidaan luotettavasti todistaa ihmisillä.

On mahdollista, että tutkijat eivät pystyneet huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä tutkimuksessaan.

Hiirimallien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että närästyslääkkeet voivat pahentaa alkavaa maksasairautta. Tiedetään, että suoliston bakteerikannan muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen monella tapaa, ja närästyslääkkeet aiheuttavat muutoksia suoliston bakteerikantaan.

Koe sadoilla ihmisillä paljasti, että monotonisella äänellä tervehtiviä ihmisiä pidetään epäluotettavina.

Ensivaikutelma on tärkeä. Oletamme ihmisestä paljon jo pelkästään olemuksen, kädenpuristuksen tai vaikka puhetavan perusteella.

Kanadalais-britannialainen tutkimusryhmä havaitsi muutama vuosi sitten, että ihmiset tekevät yllättävän monta päätelmää toisen luonteesta jo pelkästään sen perusteella, miten henkilö sanoo tervehdyksen ”hello”.

Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että koehenkilöt yhdistivät matalammat miesäänet hallitsevuuteen. Naisilla päin vastoin korkeampia ääniä pidettiin merkkinä hallitsevasta luonteesta.

Koehenkilöt luokittelivat myös ääniä sen mukaan, miten luotettavina tai epäluotettavina he niitä pitivät.

Sama ryhmä selvitti jatkotutkimuksessa, mikä tarkalleen puheäänen sävyssä ja korkeudessa synnyttää ihmisille mielikuvan luotettavuudesta.

Tutkimukseen värvättiin puolentuhatta koehenkilöä, miehiä ja naisia, jotka saivat jälleen kuunnella liudan eri henkilöiden eri tavoin lausumia ”hello”-tervehdyksiä ja tehdä arvioita äänestä.

Selvisi, että luotettavimman kuuloinen tervehdys on sellainen, jossa ääni on aluksi korkea, laskee sitten hieman ja nousee taas lopuksi.

Tasaisella, monotonisella äänellä lausutut tervehdykset kuulostivat koehenkilöiden mielestä järjestäen epäluotettavilta.

Tutkimuksen perusteella ei toki voida sanoa, pitävätkö ihmisen ennakkoluulot puhujan luonteesta paikkansa. Tutkijat eivät tiedä, miksi hieman laulava äänensävy saa ihmisen kuulostamaan luotettavalta.

Psykologi Philip McAleer Glasgowin yliopistosta arvioi Science-lehdessä, että kenties elävämpi äänensävy antaa kuvan persoonallisesta ihmisestä.

Matala murina on monella eläimellä varoitusääni, kun taas korkeat haukahdukset liittyvät leikkiin. Evolutiivisesti ajateltuna käy myös järkeen, että ihmiset tekevät toisen äänestä hyvin nopeita päätelmiä.

”Se voi olla olennaista selviytymisen kannalta. Jos joudut kuuntelemaan toisen puhetta viisi minuuttia päättääksesi, voiko henkilöön luottaa, saatat olla jo kuollut”, McAleer pohtii.

Tuloksista saattaa olla hyötyä, kun suunnitellaan yhä inhimillisemmän kuuloisia tietokoneääniä ja puheavustajia esimerkiksi kännyköihin. Tutkimus julkaistiin avoimessa Plos One-verkkolehdessä.

Tutkimuksen testi on toistaiseksi verkossa saatavilla, joten äänien luotettavuutta voi itsekin testata samalla kokeella, jonka koehenkilöt tekivät. Sitä voi kokeilla täällä.