Ääneen lukiessa olet aktiivisempi kuin äänettä. Siksi asia painuu paremmin mieleen.
Yksi toimiva opiskelutekniikka ei sovellu kirjaston lukusaliin, jossa pitää ahertaa kaikessa hiljaisuudessa. Kyse on ääneen lukemisesta.
Ääneen luettu tieto jää paremmin mieleen kuin äänettömästi luettu, vahvistaa kanadalaisen Waterloon yliopiston tutkimus.
Tutkijat testasivat neljää eri opiskelumenetelmää. Kokeisiin osallistuneet opiskelijat opettelivat painamaan mieleen sanoja lukemalla ne äänettä tai ääneen, kuuntelemalla sanat nauhoitteelta itse luettuna tai toisen lukemana.
Kun sanojen muistamista myöhemmin testattiin, eri menetelmät asettuivat selvään paremmuusjärjestykseen.
Kaikkein parhaiten opiskelijat muistivat sanoja, jos olivat itse lukeneet ne ääneen. Toiseksi eniten he muistivat sanoja, kun olivat kuunnelleet itse lukemaansa tallennetta.
Kolmanneksi paras menetelmä oli kuunnella toisen lukemia sanoja ja viimeiseksi jäi äänettä lukeminen.
Mistä nämä erot oikein kertovat? Kanadalaisten tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa tukevat teoriaa, jonka mukaan muistamista edistää se, että tuottaa itse opeteltavan asian.
”Tutkimus vahvistaa, että muistamista ja oppimista hyödyttää aktiivinen toimiminen”, toinen tutkijoista, professori Colin MacLeod sanoo Waterloon yliopiston tiedotteessa.
Sanojen muistamiskokeissa on huomattu aiemminkin, että ääneen sanomisen lisäksi myös sanan käsin kirjoittaminen tai näppäileminen parantaa mieleen palauttamista. Piirtäminenkin toimii: eräässä tutkimuksessa sanan tarkoittaman asian, vaikkapa omenan, piirtäminen auttoi muistamaan sanan paremmin kuin sen kirjoittaminen.
Kun jollakin tapaa tuottaa itse muistettavan asian, se lisää asian erottuvuutta ja erottuvuus puolestaan lisää sen muistettavuutta. Erottuvuuden ansioista suhtaudumme tarkkaavaisemmin muistettavaan.
Ääneen lukemisessa muistettavan sanan erottuvuutta vahvistaa kolme eri seikkaa: sanan tuottaminen puhumalla, sen kuuleminen ja viittaus omaan itseen. Muistamista parantaa monien tutkimusten mukaan se, että asian liittää jollain tavalla itseensä.
Kun sanan kuulee itsensä lukemana tallenteelta, mukana on vain kaksi erottumista parantavaa osatekijää: kuuleminen ja viittaus itseen. Sitä vastoin toisen lukemana kuultu saan sisältää vain yhden erottuvuutta lisäävän seikan: kuulemisen. Äänettä lukemisessa ei ole sitäkään.
Eniten ääneen lukemisessa muistamista auttaa se, että teemme siinä jotain itse ja omalla äänellämme. Tätä omakohtaisuutta hyödynnämme, kun myöhemmin rupeamme kaivamaa muistista, mitä olimmekaan oppineet.
Lue ääneen, niin muistat paremmin
VVM = varhainen vuorovaikutusmalli
Lue ääneen, niin muistat paremmin
Riittoisampi keskustelukumppani.