Itse tekemällä oppii koulussakin. Kuva: Trond H. Trosdahl
Itse tekemällä oppii koulussakin. Kuva: Trond H. Trosdahl

Ääneen lukiessa olet aktiivisempi kuin äänettä. Siksi asia painuu paremmin mieleen.

Yksi toimiva opiskelutekniikka ei sovellu kirjaston lukusaliin, jossa pitää ahertaa kaikessa hiljaisuudessa. Kyse on ääneen lukemisesta.

Ääneen luettu tieto jää paremmin mieleen kuin äänettömästi luettu, vahvistaa kanadalaisen Waterloon yliopiston tutkimus.

Tutkijat testasivat neljää eri opiskelumenetelmää. Kokeisiin osallistuneet opiskelijat opettelivat painamaan mieleen sanoja lukemalla ne äänettä tai ääneen, kuuntelemalla sanat nauhoitteelta itse luettuna tai toisen lukemana.

Kun sanojen muistamista myöhemmin testattiin, eri menetelmät asettuivat selvään paremmuusjärjestykseen.

Kaikkein parhaiten opiskelijat muistivat sanoja, jos olivat itse lukeneet ne ääneen. Toiseksi eniten he muistivat sanoja, kun olivat kuunnelleet itse lukemaansa tallennetta.

Kolmanneksi paras menetelmä oli kuunnella toisen lukemia sanoja ja viimeiseksi jäi äänettä lukeminen.

Mistä nämä erot oikein kertovat? Kanadalaisten tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa tukevat teoriaa, jonka mukaan muistamista edistää se, että tuottaa itse opeteltavan asian.

”Tutkimus vahvistaa, että muistamista ja oppimista hyödyttää aktiivinen toimiminen”, toinen tutkijoista, professori Colin MacLeod sanoo Waterloon yliopiston tiedotteessa.

Sanojen muistamiskokeissa on huomattu aiemminkin, että ääneen sanomisen lisäksi myös sanan käsin kirjoittaminen tai näppäileminen parantaa mieleen palauttamista. Piirtäminenkin toimii: eräässä tutkimuksessa sanan tarkoittaman asian, vaikkapa omenan, piirtäminen auttoi muistamaan sanan paremmin kuin sen kirjoittaminen.

Kun jollakin tapaa tuottaa itse muistettavan asian, se lisää asian erottuvuutta ja erottuvuus puolestaan lisää sen muistettavuutta. Erottuvuuden ansioista suhtaudumme tarkkaavaisemmin muistettavaan.

Ääneen lukemisessa muistettavan sanan erottuvuutta vahvistaa kolme eri seikkaa: sanan tuottaminen puhumalla, sen kuuleminen ja viittaus omaan itseen. Muistamista parantaa monien tutkimusten mukaan se, että asian liittää jollain tavalla itseensä.

Kun sanan kuulee itsensä lukemana tallenteelta, mukana on vain kaksi erottumista parantavaa osatekijää: kuuleminen ja viittaus itseen. Sitä vastoin toisen lukemana kuultu saan sisältää vain yhden erottuvuutta lisäävän seikan: kuulemisen. Äänettä lukemisessa ei ole sitäkään.

Eniten ääneen lukemisessa muistamista auttaa se, että teemme siinä jotain itse ja omalla äänellämme. Tätä omakohtaisuutta hyödynnämme, kun myöhemmin rupeamme kaivamaa muistista, mitä olimmekaan oppineet.

Tutkimuksen julkaisi Memory-tiedelehti.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26990
Liittynyt13.5.2005

Lue ääneen, niin muistat paremmin

Käyttäjä4499 kirjoitti: Minusta tuntuu, että ääneen lukeminen voi itse asiassa jopa viedä energiaa oppimisesta. Ensinnäkin, se vaatii aktiivista uloshengittämistä - vähemmän happea aivoille. Toiseksi, ääneen lukeminen hidastaa tekstin käsittelyä - hitaus ei välttämättä edistä kokonaisvaltaista oppimista. Kun lapsi kuuntelee lukemaansa, hän saattaa keskittyä epäolennaiseen (esim. oman äänen erilaisuus). Ehkä hyvä oppiminen näin edellyttäisi kuuntelua omaan tahtiin; tahti ei välttämättä ole sama...
Lue kommentti

Riittoisampi keskustelukumppani.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?