Eksolöydön visualisoinnissa kaksi sisäplaneettaa ohittaa juuri tähteään. Elämälle otolliset ovat neljäs, viides ja kuudes kiertolainen tähdestä lukien. Kuva: Nasa
Eksolöydön visualisoinnissa kaksi sisäplaneettaa ohittaa juuri tähteään. Elämälle otolliset ovat neljäs, viides ja kuudes kiertolainen tähdestä lukien. Kuva: Nasa

Kolmella planeettakatraan jäsenellä olot saattavat jopa sallia elämää.

Ennennäkemätön eksoplaneettalöytö, seitsemän Maan kokoista kerralla, jäi tähtitieteilijöiden haaviin, kun he seurasivat Trappist-1-tähteä useilla tehokkailla teleskoopeilla. Suursaalistaan löytäjät raportoivat tuoreessa Nature-lehdessä.

Planeettakunta sijaitsee lähellä, vain 40 valovuoden päässä Maasta Vesimiehen tähdistössä. Sen emotähti Trappist-1 on punainen kääpiötähti, jonka massa on vain kahdeksan prosenttia Auringon massasta. Kooltaan tähti on vain hieman suurempi kuin oman aurinkokuntamme isoin planeetta, kaasujätti Jupiter.

Tähteä kiertävät planeetat on nimetty aakkosin sen mukaan, miten kaukana tähdestään ne sijaitsevat. Lähimmästä etäisimpään ne ovat Trappist-1 b, c, d, e, f, g ja h.

Tähtitieteilijät ovat uumoilleet, että kääpiötähdillä voisi olla useita Maan kokoisia planeettoja ja että ne siksi olisivat lupaavia kohteita Maan ulkopuolisen elämän merkkien etsintään. Trappist-1 täytti odotukset.

Planeetat paljastuivat tähden valoisuutta mittaamalla. Trappist-1 himmentyi hieman aina, kun planeetat kulkivat tähden editse joko erikseen tai yhdessä. Valoisuuden vaihteluista tutkijat pystyivät päättelemään kiertolaisten koot, kiertoradat ja jotain koostumuksestakin.

Kaikki Trappist-1:n planeetat ovat Maan ja Venuksen kokoa tai niitä vähän pienempiä. Kiertoradat taas kulkevat lähempänä emotähteä kuin Merkuriuksen rata Auringon helmoissa.

”Kääpiötähti tuottaa paljon vähemmän energiaa kuin Aurinko. Jos edellytetään, että sen planeetoilla on vettä, niiden pitää olla lähempänä tähteään kuin planeettojen aurinkokunnassa, sanoo yksi tutkimusraportin kirjoittajista, brittiläisen Cambridgen yliopiston Amaury Triaud Euroopan eteläisen observatorion Eson tiedotteessa.

Tähden läheisyyden ansiosta planeetat saavat suunnilleen saman verran energiaa kuin sisäplaneetat omassa aurinkokunnassamme.

Planeetat 1 e, f, ja g ovat soveliaimpia elämälle – jos sitä on. Ne kiertävät tähteään elämälle sopivalla vyöhykkeellä, jolla olot ovat otolliset pitämään veden nesteenä. Niillä voi aaltoilla jopa valtameriä, mikä lisää mahdollisuuksia jonkinlaisen elämän esiintymiseen.

Sisimmät planeetat eli Trappist-1 b, c ja d ovat todennäköisesti liian kuumia nestemäisen veden ylläpitoon. Niillä vesi höyrystyy. Pinnalla voi kuitenkin olla taskuja, joissa vesi säilyy.

Uloin planeetta 1 h saattaa olla liian kylmä vapaalle vedelle.

”Tämä on ratkaiseva askel eksoplaneettojen tutkimuksessa”, Amaury Triaud arvioi löydön merkitystä. Tutkijat voivat päästä selvittämään esimerkiksi eksoplaneettojen kaasukehiä.

Hubble-avaruusteleskooppi on jo aloittanut kaasukehien etsinnän. Nasan James Webb -teleskooppi päässee tutkimaan niitä 2018. Kun Eson E-elt valmistuu 2020-luvulla, sekin suunnataan kohti tätä planeettakatrasta.

Ennätyslöytöön johtaneeseen planeettajahtiin osallistui teleskooppeja eri puolilla maailmaa. Niihin kuuluivat muun muassa belgialaisen Liègen yliopiston operoima Trappist-South La Sillan observatoriossa Chilessä, Eson Vlt Paranalissa Chilen Atacamassa ja Nasan avaruusteleskooppi Spitzer.

 

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5531
Liittynyt26.3.2005

Maa sai kerralla seitsemän eksosisarta

Sen emotähti Trappist-1 on punainen kääpiötähti, jonka massa on vain kahdeksan prosenttia Auringon massasta. Kooltaan tähti on vain hieman suurempi kuin oman aurinkokuntamme isoin planeetta, kaasujätti Jupiter. Tässä Aurinko/Jupiteri/punainen kääpiö vertailussa voi tavallinen Tauno haksahtaa. Pienimmät punaiset kääpiöt voivat olla kooltaan noin 30% suurempia kuin Jupiter. Mutta tämä antaa harhaanjohtavan kuvan punaisen kääpiön massasta. Jotta Jupiter olisi ”tähti”, edes pieni punainen sellainen...
Lue kommentti

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä1479
Liittynyt10.10.2011

Naiset ovat paljon useammin blondeja kuin miehet

" Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa. Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu." Hiusten väri voi vaihtua montakin kertaa elämän aikana. Esimerkiksi ihan vauvana tumma, lapsena vaalea ja tummuu taas vanhetessa, kunnes vaalenee ja lopulta harmaantuu tai putoaa. Tuota värinvaihtelua...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.