Amazonian ja muiden trooppisten sademetsien hakkaaminen tuhoaa edelleen biodiversiteettia. Kuva: Nasa
Amazonian ja muiden trooppisten sademetsien hakkaaminen tuhoaa edelleen biodiversiteettia. Kuva: Nasa

Puusto tihentyy ja runsastuu, vaikka sademetsiä hakataan yhä kiivasta tahtia. 

Maapallon väestö kasvaa ja miljardien suiden ruokkimiseen tarvitaan yhä enemmän ravintoa. Silti maapallon metsien biomassa ei hupene, vaan saattaa kokonaisuudessaan jopa lisääntyä. Näin esittävät ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi ja tohtorikoulutettava Vilma Sandström Helsingin yliopistosta sekä erikoistutkija Antti Lipponen Ilmatieteen laitoksesta tuoreessa tutkimuksessaan, jonka julkaisi Plos One -tiedelehti.

Kyse ei ole pinta-alasta vaan biomassasta. Toisin sanoen puusto tihentyy, runsastuu ja maapallo vihertyy, vaikka sademetsiä yhä hakataan kiivasta tahtia erityisesti Brasiliassa, Indonesiassa ja Nigeriassa.

Vahvimmin tätä selittää hyvinvointi. Keskituloisissa ja rikkaissa maissa puuston määrä on kääntynyt kasvuun osittain jo 1800-luvun puolella.

Suomalaisten päälöydös on se, että metsien uutta elpymistä ei selitä ilmakehän lisääntynyt hiilidioksidi, kuten aiemmin on uumoiltu, vaan hyvinvointi. Jopa Intiassa ja Kiinassa metsien häviäminen on kääntynyt metsien kasvuksi 1990-luvun jälkeen.

”Kun ihmiset voivat hyvin, myös metsät voivat hyvin”, tiivistää professori Kauppi Helsingin Sanomissa

Pääosin kyse on siitä, että yhteiskuntien kehittyessä ja vaurastuessa myös maankäyttö tehostuu. Huonommin tuottavia peltoja hylätään ja niiden annetaan metsittyä. Viljelytekniikoiden kehittyessä samalta maakaistaleelta saadaan enemmän ruokaa, eikä metsiä tarvitse hakata pelloiksi. Apua on myös luonnonsuojelualueiden perustamisesta.

Työssään tutkijat kokosivat tietoa 103 maasta, joiden metsät kattavat yhteensä 75 prosenttia maapallon metsäpinta-alasta. He vertasivat dataa erilaisiin taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittareihin, kuten bruttokansantuotteeseen ja YK:n inhimillisen kehityksen indeksiin, joka mittaa koulutusta, elintasoa ja odotettua elinikää.

Korrelaatio oli selvä: korkean kehityksen maissa metsien biomassa lisääntyy, kun taas köyhissä maissa se vähenee. Eniten metsät harvenevat aseellisten konfliktien ja korruption riivaamassa Nigeriassa. Brunei on puolestaan ainoa rikas valtio, jossa biomassa vähenee.

Tutkijoilla ei ollut käytettävissä tietoa kaikista maailman maista, mutta Kauppi uskoo, että maapallon metsien biomassa saattaa kokonaisuutena olla siirtymässä jopa plussan puolelle.

”Se on mahdollista, mutta varmasti ei voi sanoa. Metsät tihentyvät ja puustoa voi tulla lisää entisille paikoilleen. Keskimäärin puut ovat joko isompia tai kasvavat entistä tiheämmässä ”, Kauppi sanoo.

Metsien pinta-ala kuitenkin vähenee yhä: erityisesti trooppisten sademetsien hakkaaminen tuhoaa metsää 3–4 miljoonaa hehtaaria vuosittain. Maapallon metsäpinta-ala on noin neljä miljardia hehtaaria eli 40 miljoonaa neliökilometriä. Vahingot kohdistuvat maapallon herkimpiin ja monimuotoisimpiin ekosysteemeihin, ja sademetsien hävityksen myötä menetetään peruuttamattomasti eläinlajeja.

”Hyvinvoinnin lisäämästä metsien elpymisestä huolimatta biodiversiteetin kehitys jatkuu synkkänä, jos Afrikan ja eräiden muiden alueiden kehitys ei käänny parempaan”, Kauppi huomauttaa.

Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York
Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York

Muumiointi aloitettiin jo esihistoriallisena aikana, paljon ennen faaraoiden aikaa. Resepti pysyi samana vuosituhansia.

Muumion resepti paljastui, kun Torinon egyptiläisessä museossa olevaan muumioon sovellettiin rikospaikkatutkinnassa käytettyjä kemiallisia testejä. Tutkittu muumio oli palsamoitu 3 700–3 500 ennen ajanlaskumme alkua.

”Tämä muumio kirjaimellisesti ruumiillistaa palsamointimenetelmän, joka oli Egyptin muumiointikulttuurin sydämessä neljän vuosituhannen ajan”, arkeologi Stephen Buckley sanoi BBC:lle.

Egyptiläisen muumiopalsamin perusresepti sisältää:

* kasviöljyä, mahdollisesti seesamiöljyä

* kasvi- tai juuriuutetta, mahdollisesti sarakasveista

* kasviperäistä kumia, mahdollisesti akaasiasta

* havupuun pihkaa, luultavasti männystä

Öljyn ja pihkan seos suojaa bakteereita vastaan, ja se estää muumiota mädäntymästä.

Buckley alkoi etsiä reseptiä vuosia sitten. Hän ja hänen kollegansa tutkivat kemikaaleja muinaisista rievuista, joihin muumio oli kiedottu. Nämä tekstiilit ovat osa pohjoisenglantilaisen Boltonin museon Egypti-kokoelmaa.

Kankaat ajoitettiin noin vuoden 4000 eaa. paikkeille. Muumioinnin on uskottu alkaneen vasta paljon myöhemmin, vuoden 2600 eaa. paikkeilla, kun suuret pyramidit rakennettiin.

Ryhmä löysi siis todisteen, että muumiointi aloitettiin Egyptissä jo esihistoriallisena aikana eli ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa.

Tämän jälkeen tutkijat suuntasivat Torinon museon muumioiden kimppuun. Niitä ei ollut koskaan museotarkoituksessa käsitelty nykyaikaisilla kemikaaleilla, joten ryhmä saattoi tutkia alkuperäistä egyptiläistä palsamointikemiaa.

”Yhdistelemällä kemiallista analyysiä näköhavaintoihin, geenikartoituksiin, radiohiiliajoitukseen ja käärinliinan mikroskooppianalyysiin varmistuimme, että kyseessä on 20–30-vuotiaana kuollut mies, joka muumioitiin vuoden 3 600 eaa. paikkeilla”, egyptologi Jana Jones kertoo BBC:lle.

Löydöksen merkitys on siinä, että samaa reseptiä käytettiin noin 2 000 vuotta myöhemmin faaraoiden muumiointiin.

”Jonkinlainen yleisegyptiläinen identiteetti oli siis olemassa jo kauan ennen kuin faaraoiden Egyptin sivilisaatio muodostui vuoden 3100 eaa. paikkeilla”, Buckley sanoo.

Tutkimus julkaistiin Journal of Archaeological Science -lehdessä.

Vähentäminen auttaa löydösten mukaan vain suurkuluttajia, joita on alle viisi prosenttia väestöstä.

Suolan käytön vähentämistä pidetään tärkeänä keinona ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa käyttämään ruokasuolaa alle viisi grammaa päivässä.

Arvostetussa lääketieteen lehdessä Lancetissa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan suolan käytön vähentäminen hyödyttää vain niitä, jotka käyttävät sitä yli 12,7 grammaa päivässä eli yli 2,5 teelusikallista. Sen verran saa kolmesta isosta pussillisesta perunalastuja.

Alle viisi prosenttia kehittyneiden maiden ihmisistä kuluttaa näin paljon suolaa. Suomalaiset miehet syövät sitä keskimäärin vajaat kymmenen ja naiset noin seitsemän grammaa päivässä.

Enemmistöllä pieni suolan eli natriumkloridin lisäys ei tutkimuksen mukaan vaikuta sydän- ja verisuonisairauksiin mitenkään. Vähän suolaa käyttävillä pieni suolan käytön lisäys jopa vähensi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Tutkimuksemme lisää todisteita siitä, että kohtuullisesti käytettynä natriumista voi olla hyötyä sydämelle ja verenkierrolle, mutta hyvin vähän tai hyvin paljon käytettäessä siitä voi ollakin haittaa”, sanoi pääkirjoittaja Andrew Mente kanadalaisesta McMaster-yliopistosta The Guardian-lehdelle.

”Tällaisia tuloksia voi odottaa mistä tahansa tärkeästä ravintoaineesta. Kehomme tarvitsee natriumia. Kysymys on vain määrästä”, hän sanoi.

Lancetin tutkimus perustuu Pure-kohorttitutkimukseen, jossa seurataan pitkän aikaa suurten ihmisjoukkojen elämää rikkaissa ja köyhissä maissa eri mantereilla.

Suolankäyttöä ja sydänterveyttä käsittelevään analyysiin kelpuutettiin 255 ihmisyhteisöä 18 maasta eli yhteensä 82 500 ihmistä. Heitä seurattiin keskimäärin kahdeksan vuotta.

Tutkijat jakoivat nämä yhteisöt kolmeen kastiin suolankulutuksen mukaan. Vähiten ruokasuolaa käyttävässä kolmanneksessa päivittäinen keskiarvokulutus jäi alle 11,3 gramman. Heillä suolan käytön lisääminen yllättäen vähensi sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Lisägramma päivittäiseen suola-annokseen tarkoitti yhtä sydän- ja verisuonitautitapausta vähemmän tuhannelle ihmiselle vuodessa.

Keskimmäisessä kolmanneksessa eli 11,3–12,9 grammaa suolaa henkeä kohti syövissä yhteisöissä lisägramma päivässä ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitapauksiin käytännössä mitenkään.

Eniten suolaa käyttävässä eli yli 12,9 grammaa nauttivassa kolmanneksessa lisägramma suolaa lisäsi vain vähän sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Vahvaa osoitusta suolan käytön lisäämisen haitoista sydämelle löytyi Kiinasta, jossa suolaa käytettiin keskimäärin 14,2 grammaa päivässä.

Suolan käyttöä pyritään hillitsemään ympäri maailmaa.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt kliiniset tutkimukset osoittavat laajalla rintamalla, että suolan käytön lisäys kohottaa varsin suoraviivaisesti verenpainetta. Korkea verenpaine taas on tilastollisesti vahvasti yhteydessä aivoverenkierron häiriöihin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Näistä yhteyksistä ei ole juuri epäilyä”, sanoo epidemiologi ja professori Jussi Huttunen, joka toimi pitkään Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen THL:n pääjohtajana.

Pure-tutkijat kuitenkin havaitsivat aineistossaan suolankäytön kohottavan verenpainetta vain siinä kolmanneksessa yhteisöjä, joka käytti suolaa eniten.

He myös kyseenalaistivat sen, että suola vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien riskiin verenpaineen kautta.

Siitä, että suola kohottaa verenpainetta ja kohonnut verenpaine on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin, ei voi heidän mukaansa oikaista johtopäätökseen, että suolan vaikutusmekanismi tauteihin kulkisi vain verenpaineen kautta.

Pure-aineistossa suolan yhteydet sydänterveyteen eivät juurikaan liittyneet suolan yhteyksiin verenpaineeseen.

Pure-tutkijat suosittavat, että terveysvalistusta suolankäytön vähentämiseksi harjoitetaan vain niissä yhteisöissä, joissa suolaa käytetään keskimäärin yli 12,7 grammaa päivässä.

Huttunen ei tätä kannata.

”Tuskin tämä mitenkään muuttaa tämänhetkistä terveyspolitiikkaamme. Suosittelemme jatkossakin suolan vähennystä tavoitteena verenpaineen lasku ja verenpaineeseen liittyvien sairauksien vähentäminen”, hän sanoo.

”Terveysvalistusta ei voi suunnata vain keskiarvoille. Monissa väestöissä on yksilöitä, jotka käyttävät aivan liikaa suolaa.”

Huttunen arvelee, että tutkimuksen vahvuus – iso maantieteellinen kattavuus ja isot aineistot – voi myös olla sen heikkous.

Kun asioita katsoo maailmalaajuisesti hyvin yleisellä tasolla, monet yhteydet katoavat. Se ei tarkoita, etteikö yhteyksiä voisi paikallisesti olla. Tarkasti rajattu kliininen tutkimus voi kertoa enemmän kuin valtava aineisto.

Zorba the Greek
Seuraa 
Viestejä790
Liittynyt13.7.2018

Tutkimus kyseenalaistaa suolarajoitukset

Sanoisin että on huima ero saako teelusikallisen suolaa esimerkiksi sipulitomaattisalaatista öliiviöljyn kera vaiko pussillisesta sipsejä. Eli mikä on noiden runsaasti suolaa käyttävien ravinnekombinaatio? Syövät paskaa jossa on runsaasti suolaa? Voisiko olla niin että ei se suola vaan se muu skeida jota on runsaalla suolalla maustettu.
Lue kommentti