Happamalta turvesuolta löytynyt kala on myös maailman pienin selkärankainen

Sumatran saarelta on löytynyt kaksi uutta kalalajia, jotka kuuluvat tieteelle uuteen sukuun Paedocypris. Toinen lajeista, Paedocypris progenetica, on sukukypsänä vain 7.9 millimetrin eli riisinjyvän pituinen ja siten maailman pienin selkärankainen. Se rikkoo 0,1 millimetrillä edellisen ennätyksen, jota on pitänyt hallussaan tokkoihin kuuluva Trimmatom nanus. Myös Australiasta löytyneestä tokosta, Schindleria brevipinguis, on ilmoitettu seitsemän millimetrin pituisia yksilöitä, mutta tutkijoiden mukaan ne eivät ole varmuudella olleet sukukypsiä. Pienimmän kalan titteli kuuluu siis kiistatta uudelle lajille. Naaraat ovat hieman pienempiä kuin koiraat.

Kalaa tutkinut Ralf Britz Lontoon luonnonhistoriallisesta keskusmuseosta sanoo, että P. progenetica on oudoin kala, jonka hän on koskaan nähnyt. Se säilyttää aikuisenakin monia toukkavaiheen piirteitä. Kallokoppa suojaa aivoja vain sivulta ja jättää päälaen avoimeksi. Kalan ruodot ovat muodostuneet rustosta, ei luista. Omituisin piirre ovat kuitenkin koiraan suurentuneet, lihaksikkaat vatsaevät, joiden edessä sijaitsevat koukkumaiset lisäkkeet. Britzin mukaan vatsaevät ovat selvästi kehittyneet tarttumaelimiksi, mutta niiden käyttötarkoitusta ei tiedetä. Koiras voi pitää vatsaevien avulla naarasta paikallaan parittelun aikana tai kuljettaa hedelmöityneet munat turvaan vatsaevien muodostamassa sylissä.

Tutkijoiden mukaan kalan huomionarvoisimpia piirteitä on sen elinympäristö. Kaakkois-Aasian turvesuot ovat erittäin happamia, eikä niistä ole uskottu löytyvän juuri mitään elämää. Peräti kahden uuden kalalajin löytyminen on tullut tutkijoille täytenä yllätyksenä. Löydön tekivät Singaporen yliopiston tutkijat Maurice Kottelat ja Tan Heok Hui. He korostavat, että turvesuot voivat kätkeä sisäänsä lisää yllätyksiä, mutta niiden kartoittamisella on kiire. Kaakkois-Aasian turvesuot katoavat nopeasti hakkuiden ja elinympäristöjen pirstoutumisen seurauksena.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.