Maailman viimeiset villihevoset eivät olekaan niin villejä, paljasti dna-tutkimus

Prze­wals­kin­he­vo­nen on mon­go­lias­sa elä­vä vil­li­he­vos­la­ji, jo­ka tun­ne­taan myös ni­mil­lä mon­go­lian­vil­li­he­vo­nen ja aa­sian­vil­li­he­vo­nen.

Toi­sin kuin esi­mer­kik­si Poh­jois-Ame­ri­kan vil­li­nä elä­vät mus­tan­git, prze­wals­kin­he­vo­set ei­vät pol­veu­du vil­liin­ty­neis­tä ke­sy­he­vo­sis­ta. Prze­wals­kin­he­vo­nen eriy­tyi omak­si ala­la­jik­seen jo noin 45 000 vuot­ta sit­ten.

Kan­sain­vä­li­nen tut­ki­mus­ryh­mä on nyt sel­vit­tä­nyt prze­wals­kin­he­vo­sen pe­ri­män ja sen, mi­ten se on muut­tu­nut run­saan sa­dan vuo­den ai­ka­na. Tut­ki­muk­ses­sa ana­ly­soi­tiin pait­si la­jin ny­kyi­siä po­pu­laa­tioi­ta, myös mu­seo­näyt­teis­tä eris­tet­tyä dna:ta.

Prze­wals­kin­he­vo­nen hä­vi­si luon­nos­ta 1960-lu­vul­la. Ko­ko ny­kyi­nen run­saan 2 000 yk­si­lön po­pu­laa­tio pol­veu­tuu tu­si­nas­ta yk­si­löi­tä, jot­ka oli tar­hat­tu 1945. Nii­den jäl­ke­läi­sis­tä noin nel­jäs­osa elää ny­kyään suo­je­lu­alueil­la luon­nos­sa.

Odo­tus­ten mu­kai­ses­ti dna-tut­ki­muk­set osoit­ti­vat, et­tä la­ji on mel­ko si­sä­siit­toi­nen. Ny­ky­po­pu­laa­tion poh­ja­na ol­leet yk­si­löt pol­veu­tui­vat ne­kin vain kou­ral­li­ses­ta vuon­na 1900 van­git­tu­ja prze­wals­kin­he­vo­sia.

Vuo­si­sa­dan kes­tä­nyt tar­haa­mi­nen on siis pait­si pe­las­ta­nut la­jin, myös jät­tä­nyt läh­te­mät­tö­mät jäl­jet sen pe­ri­mään.

Yl­lä­tyk­se­nä tu­li puo­les­taan se, et­tä ke­sy­he­vo­nen on vai­kut­ta­nut prze­wals­kin­he­vo­sen pe­ri­mään jo pit­kään.

Vaik­ka prze­wals­kin­he­vo­sel­la on 66 kro­mo­so­mia ja ke­sy­he­vo­sel­la 64, ne pys­ty­vät yhä saa­maan kes­ke­nään li­sään­ty­mis­ky­kyi­siä poi­ka­sia, toi­sin kuin esi­mer­kik­si ke­sy­he­vo­set ja aa­sit.

Van­has­taan tie­det­tiin, et­tä ny­ky­po­pu­laa­tion poh­ja­na ol­leis­sa yk­si­löis­sä oli muu­ta­ma ke­sy­he­vo­sen ja przewalskinhevosen ris­tey­mä. Nyt sel­vi­si, et­tä gee­nit ovat vir­ran­neet he­vos­la­jien vä­lil­lä ko­ko nii­den ole­mas­sa­olon ajan. Ris­tey­ty­mi­nen ei lop­pu­nut sii­hen­kään, kun ih­mi­nen ke­syt­ti he­vo­sen noin 5 500 vuot­ta sit­ten.

Ke­sy­he­vo­nen vai­kut­ti prze­wals­kin­he­vo­sen pe­ri­mään eri­tyi­sen voi­mak­kaas­ti tar­haa­mi­sen al­ku­ai­koi­na noin sa­ta vuot­ta sit­ten. Joi­den­kin ny­kyis­ten przewalskinhevosten pe­ri­mäs­tä jo­pa nel­jäs­osa on pe­räi­sin kesyhevosilta. 

Suu­rim­mat erot he­vos­la­jien pe­ri­mäs­sä liit­ty­vät ai­neen­vaih­dun­taan, sy­dän­sai­rauk­siin, li­has­ten su­pis­tu­mi­seen, li­sään­ty­mi­seen, käyt­täy­ty­mi­seen ja so­lu­vies­tin­tään.

Si­sä­siit­toi­suu­des­ta ja ris­tey­ty­mi­ses­tä huolimatta przewalskinhevosen pelastamista voi­daan pi­tää on­nis­tu­nee­na ja toi­voa an­ta­va­na esi­merk­ki­nä mui­den­kin uhan­lais­ten la­jien suo­je­lus­sa, to­teaa tut­ki­mus­ta teh­nyt Lu­do­vic Or­lan­do tut­ki­mus­tie­dot­tees­sa. Hän työs­ken­te­lee Köö­pen­ha­mi­nan yli­opis­ton luon­non­tie­teel­li­ses­sä mu­seos­sa.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.