
Kesyhevonen on vaikuttanut villin przewalskinhevosen perimään jo pitkään.
Przewalskinhevonen on mongoliassa elävä villihevoslaji, joka tunnetaan myös nimillä mongolianvillihevonen ja aasianvillihevonen.
Toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikan villinä elävät mustangit, przewalskinhevoset eivät polveudu villiintyneistä kesyhevosista. Przewalskinhevonen eriytyi omaksi alalajikseen jo noin 45 000 vuotta sitten.
Kansainvälinen tutkimusryhmä on nyt selvittänyt przewalskinhevosen perimän ja sen, miten se on muuttunut runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksessa analysoitiin paitsi lajin nykyisiä populaatioita, myös museonäytteistä eristettyä dna:ta.
Przewalskinhevonen hävisi luonnosta 1960-luvulla. Koko nykyinen runsaan 2 000 yksilön populaatio polveutuu tusinasta yksilöitä, jotka oli tarhattu 1945. Niiden jälkeläisistä noin neljäsosa elää nykyään suojelualueilla luonnossa.
Odotusten mukaisesti dna-tutkimukset osoittivat, että laji on melko sisäsiittoinen. Nykypopulaation pohjana olleet yksilöt polveutuivat nekin vain kourallisesta vuonna 1900 vangittuja przewalskinhevosia.
Vuosisadan kestänyt tarhaaminen on siis paitsi pelastanut lajin, myös jättänyt lähtemättömät jäljet sen perimään.
Yllätyksenä tuli puolestaan se, että kesyhevonen on vaikuttanut przewalskinhevosen perimään jo pitkään.
Vaikka przewalskinhevosella on 66 kromosomia ja kesyhevosella 64, ne pystyvät yhä saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä poikasia, toisin kuin esimerkiksi kesyhevoset ja aasit.
Vanhastaan tiedettiin, että nykypopulaation pohjana olleissa yksilöissä oli muutama kesyhevosen ja przewalskinhevosen risteymä. Nyt selvisi, että geenit ovat virranneet hevoslajien välillä koko niiden olemassaolon ajan. Risteytyminen ei loppunut siihenkään, kun ihminen kesytti hevosen noin 5 500 vuotta sitten.
Kesyhevonen vaikutti przewalskinhevosen perimään erityisen voimakkaasti tarhaamisen alkuaikoina noin sata vuotta sitten. Joidenkin nykyisten przewalskinhevosten perimästä jopa neljäsosa on peräisin kesyhevosilta.
Suurimmat erot hevoslajien perimässä liittyvät aineenvaihduntaan, sydänsairauksiin, lihasten supistumiseen, lisääntymiseen, käyttäytymiseen ja soluviestintään.
Sisäsiittoisuudesta ja risteytymisestä huolimatta przewalskinhevosen pelastamista voidaan pitää onnistuneena ja toivoa antavana esimerkkinä muidenkin uhanlaisten lajien suojelussa, toteaa tutkimusta tehnyt Ludovic Orlando tutkimustiedotteessa. Hän työskentelee Kööpenhaminan yliopiston luonnontieteellisessä museossa.
Tutkimuksen julkaisi Current Biology.