Maailmankaikkeus saattaa tuhoutua aivan yllättäen. Kuva: NASA / ESA
Maailmankaikkeus saattaa tuhoutua aivan yllättäen. Kuva: NASA / ESA

Muutos Higgsin hiukkasen massassa voi synnyttää valon nopeudella laajenevan tyhjiökuplan, joka pyyhkäisee kaiken tieltään.

Maailmankaikkeus ei välttämättä lopu hitaasti hiipumalla, vaan yhtä yllättäen kuin jos joku napsaisisi huoneesta valot pois päältä.

Harvardin yliopiston tutkijoiden laskelmien mukaan ennen pitkää jossain maailmankaikkeuden nurkassa tapahtuu kvanttitason nytkähdys, jonka seurauksena syntyvä tyhjiöenergian kupla hajottaa koko universumin. Kupla laajenee ja etenee valon nopeudella, joten emme ehtisi huomata mitään, kun se saavuttaa meidät.

Maailma vain tuhoutuisi alle silmänräpäyksessä.

Tuhon käynnistäisi yllättävä muutos kuulun Higgsin hiukkasen massassa. Kvanttimaailman ilmiöt ovat arkijärjelle mahdottomia ymmärtää, mutta karkeasti ottaen asian voisi selittää seuraavasti.

Higgsin hiukkaset ovat alkeishiukkasia. Niistä muodostuu Higgsin kenttä, josta muut hiukkaset saavat massansa. Niin kauan kuin Higgsin hiukkasen massa on vakio, kaikki on hyvin ja maailmankaikkeus pyörii tuttujen luonnonlakien mukaan. Higgsin hiukkasen massaksi on nyt mitattu 125 gigaelektronivolttia.

On kuitenkin mahdollista, että Higgsin massa on pienempi. Tällöin se ei olisikaan pienimmän energian tilassa, vaan maailmamme olisi vain väliaikaisesti tasapainossa. Eläisimme niin sanotussa valetyhjiössä, ikään kuin laaksossa kukkulan juurella.

Tuon kukkulan toisella puolella olisi syvempi laakso, jossa Higgs pääsisi vielä pienemmän energian tilaan ja sinne se haluaisi mennä. Tämä syvä laakso olisi niin sanottu oikea tyhjiö, jossa hiukkasten massat ja tätä myötä luonnonvakiot ovat erilaiset. Jos Higgsin hiukkanen tavalla tai toisella nytkähtää tuon kukkulan yli, kaikki romahtaisi sen mukana kuin jos kylpyammeesta vetäisisi tulpan irti.

Tällainen kvanttinytkähdys voi tapahtua täysin sattumanvaraisesti missä tahansa päin maailmankaikkeutta. Silloin syntyy kupla, oikea tyhjiö, joka alkaa laajentua valon nopeudella ja imaisee lopulta koko universumin.

Kuplan sisällä fysiikan lait eivät ole enää samat kuin meidän tuntemassamme maailmankaikkeudessa, vaan kaikki pyyhkiytyisi pois. Koska tämä kupla etenisi valon nopeudella, sen saapumisesta ei tulisi mitään ennakkovaroitusta. Emme huomaisi mitään, vaikka tuon tyhjiökuplan reuna olisi nyt jo Kuun kohdalla.

”On vapisuttavaa ajatella tällaista kuplaa, jonka negatiivisen energian seinä jyrää meitä kohti valon nopeudella”, kertovat tutkijat New Scientist -lehdessä.

Jos universumi on mittaamattoman suuri, jossain päin maailmankaikkeutta tällainen kvanttinytkähdys on jo voinut tapahtua ja luonnonlait mylläytyvät parhaillaan uusiksi.

Hätä ei kuitenkaan todennäköisesti ole tämän näköinen.

”Voimme 95 prosentin varmuudella olettaa maailmankaikkeuden säilyvän ainakin 10 potenssiin 58 vuotta", tutkijat kirjoittavat artikkelissaan Physical Review D -lehdessä.

Luvussa on 58 nollaa. Se on siis rapiat kvintiljoona kvintiljoonaa vuotta. Aurinko on jo sammunut kauan ennen tätä.

Ajatus tällaisesta valetyhjiön synnyttämästä maailmanlopusta ei ole uusi. Harvardin fyysikoiden, Anders Andreassenin, William Frostin ja Matthew D. Schwartzin artikkelissa uutta on entistä tarkempi arvio siitä, milloin kaikki sitten varmasti loppuu.

Vastaus on, että kaikki on mennyttä viimeistään 10 potenssiin 139 vuoden päästä. Tuossa luvussa on siis 139 nollaa. Tuhon tuottavia tyhjiökuplia voisi syntyä esimerkiksi mikroskooppisten mustien aukkojen vaikutuksesta. Ne toimisivat eräänlaisena käynnistäjänä Higgsin hiukkasen romahdukselle.

Ja koska maailmankaikkeus on valtavan suuri ja aikaa on valtavan paljon, on mahdollista, että ennen pitkää jotain tällaista tapahtuu – ainakin matemaattisesti.

Valetyhjiön mahdollisuus herätti runsaasti keskustelua, kun Higgsin hiukkanen näytti muutama vuosi sitten löytyneen.

Kosmologi, professori Kari Enqvist kommentoi tuolloin Helsingin Sanomissa, että tyhjiökuplan aiheuttama maailmanloppu on vain ”yksi miljoonista” teorioista ja ”hyvin spekulatiivinen”.

Higgsin ja muiden alkeishiukkasten tutkimus jatkuu ja sitä kautta voimme ymmärtää aina enemmän maailmankaikkeuden rakenteesta.

Ihmisovi
Seuraa 
Viestejä8
Liittynyt28.8.2016

Maailmankaikkeus voisi romahtaa tyhjiökuplaan

Todella untuvikkona kommentoin ja kysyn palstan asiaa ymmärtäviltä nimimerkeiltä: Kun on esitetty, että maailmankaikkeus on voinut syntyä tilapäisestä kvanttifluktuaatiosta syntyneen korkeamman energiatilan seurauksena, niin olisiko teoriassa mahdollista, että tämän spekuloidun uutisen mukaisen tyhjiökuplan jälkeen maailmankaikkeus alkaisi taas kvanttifluktuaatiosta ? Siis jos nyt mielikuvituksellisesti oletetaan, että spekuloinnit pitäisi paikkansa.
Lue kommentti
nimmarix
Seuraa 
Viestejä612
Liittynyt2.12.2017

Maailmankaikkeus voisi romahtaa tyhjiökuplaan

Laitoin Eusan tekstiä pieninä pätkinä puppulausegeneraattoriin, missä siitä tuli jostain syystä järkevän tuntuista. Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että singulaariset kohtiot, magneettiset monopolit, noudattaa epäilemättä ideatasolla viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Jopa Higgsin mekanismi, jossa tyhjön skalaaripotentiaa avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. Lienee sanomattakin selvää, että \"...
Lue kommentti

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.