Alati laajenevassa maailmankaikkeudessa riittää aikaa: galaksit etääntyvät toisistaan loputtomiin ja tähdet sammuvat yksi toisensa jälkeen, kunnes 150 miljardin vuoden päästä Linnunrataa ympäröi pimeä tyhjyys. Tällaisesta maailmanlopusta tuli yleisesti...

Alati laajenevassa maailmankaikkeudessa riittää aikaa: galaksit etääntyvät toisistaan loputtomiin ja tähdet sammuvat yksi toisensa jälkeen, kunnes 150 miljardin vuoden päästä Linnunrataa ympäröi pimeä tyhjyys. Tällaisesta maailmanlopusta tuli yleisesti hyväksytty 1998, kun havainnot osoittivat maailmankaikkeuden laajenevan kiihtyvää vauhtia. Stanfordin yliopiston professorit Andrei Linde ja Renata Kallosh ovat kuitenkin päätyneet uuteen maailmankaikkeusmalliin, joka viittaa siihen, että maailmankaikkeuden laajeneminen kääntyy sittenkin luhistumiseksi ja kaikki katoaa lopuksi yhteen pisteeseen.

Linden-Kalloshin malli perustuu ns. pimeään energiaan, jonka luonnetta tosin ei tunneta tarkasti. Sen kuitenkin oletetaan antavan maailmankaikkeudelle kiihtyvän laajenemisen vaatimaa lisäpotkua.

Linde ja Kallosh huomasivat, että pimeä energia muuttuu maailmankaikkeuden kehittyessä vähitellen negatiiviseksi. Negatiivinen pimeä energia tekee maailmankaikkeudesta ensin epävakaan ja sitten luhistaa sen yhteen pisteeseen.

Suurin yllätys on luhistumisen aikataulu. Mallin mukaan maailmankaikkeuden tarina päättyy varsin pian, jo 10 – 20 miljardin vuoden kuluttua. Elämme siis maailmankaikkeuden elinkaaren keskivaiheilla, sillä alkuräjähdyksestä on ehtinyt kulua noin 15 miljardia vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla