Maailmankaikkeuden suurimpia rakenneyksiköitä ovat galaksijoukkojen muodostamat kuplat. Käsitys niiden koosta on tarkentunut viime vuosina huimasti, ja tarkentui taas lisää. Kuplat eivät avaruudessa ole läheskään niin tasaisen pyöreitä kuin tässä havainnekuvassa. Kuva: Zosia Rostomian, Lawrence Berkeley National Laboratory
Maailmankaikkeuden suurimpia rakenneyksiköitä ovat galaksijoukkojen muodostamat kuplat. Käsitys niiden koosta on tarkentunut viime vuosina huimasti, ja tarkentui taas lisää. Kuplat eivät avaruudessa ole läheskään niin tasaisen pyöreitä kuin tässä havainnekuvassa. Kuva: Zosia Rostomian, Lawrence Berkeley National Laboratory

Galaksijoukkojen välimatkasta on epävarmuutta enää yksi prosentti.

Alkuräjähdyksen jälkeen koko maailmankaikkeus koostui aluksi kuumasta plasmasta, ja siinä syntynyt aaltoilu synnytti kuplarakennetta. Nykyisin sama kuplarakenne näkyy galaksijoukkojen jakautumisessa avaruuteen.

Nyt tutkijat selvittivät galaksijoukkojen muodostamien kuplien koon ennennäkemättömällä yhden prosentin tarkkuudella. Tarkkuus on tärkeä, koska tuota mittaa käytetään avaruuden etäisyyksien perusmittatikkuna. Mittaus täsmentää myös näkemystä salaperäisestä pimeästä energiasta, joka kiihdyttää maailmankaikkeuden laajenemista. Tutkimuksesta kertoivat Harvardin yliopiston ja Berkeley Labin tiedotteet.

Vielä 20 vuotta sitten arviot galaksikuplien koosta vaihtelivat niin paljon, että epävarmuus oli 50 prosentin luokkaa. Viisi vuotta sitten epävarmuus oli vähentynyt viiteen prosenttiin ja vuosi sitten kahteen. Uusi arvio vähentää epävarmuuden puoleen vuodentakaisesta.

– Tunnen nyt maailmankaikkeuden mittasuhteet tarkemmin kuin oman taloni koon, huomauttaa tutkimusprojektia johtava Berkeley Labin fyysikko David Schleger.

Tarkkuusennätykseen päästiin BOSS-projektissa, joka on mitannut lähes 1,3 miljoonan galaksin punasiirtymän ja verrannut tuloksia erilaisiin laskennallisiin malleihin maailmankaikkeudesta.

Mittauksia tehtiin niin kaukaisista galakseista, että tiedot ulottuvat noin kuuden miljardin vuoden päähän maailmankaikkeuden menneisyyteen eli vajaaseen puoleenväliin universumin koko 13,8 vuosimiljardin historiasta.

Mitoista tutkijat päättelevät, että universumin laajenemista kiihdyttävä pimeä energia todennäköisesti on ollut samanvahvuista aina ja kaikkialla. Kukaan ei toistaiseksi tiedä, mitä pimeä energia on, mutta tällaisten mittausten avulla sen ominaisuuksia saadaan selvitetyksi yhä tarkemmin.

Lisäksi mitat antavat yhden tähän asti parhaimmista vahvistuksista sille, että avaruus on geometrialtaan laakea eli muistuttaa tasomaista eikä pallomaista tai satulamaista pintaa.

– Tuloksemme sopivat siihen, että universumi on ääretön, tulkitsee Schlegel. – Se todennäköisesti ulottuu ikuisuuksiin niin tilassa kuin ajassa.

OJP.
Seuraa 
Viestejä443
Liittynyt18.1.2013

Maailmankaikkeus mitattiin ennätysmäisen tarkasti

- Sen vielä ymmärrän Einsteinin teorioiden valossa, että 6.0 mrdin valovuoden takaisista havannosista voidaan neili ...4....ulotteisesta aika -avaruudesta sanoa, että havaitusta universumista saatiin tarkat mittaustulokset. Mutta kun tutkija snoo, että mittaustulokset sopivat hyvin yhteen sekä .... ajan..... että etäisyyksien osalta --- alusta alkaen ----äärettömän kokoiseen---- maailmankaikkeuteen, niin eikö .... aika,valon nopeudella mitattuna sillion ole tieteellisesti kyseenalainen...
Lue kommentti

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

a33e
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt6.4.2011

Maailmankaikkeus mitattiin ennätysmäisen tarkasti

"Maailmankaikkeus mitattiin ennätysmäisen tarkasti" Sen perusteella mitä tiedän tieteestä ja maailmankaikkeudesta uskallan väittää että tiede ei ole vielä lähelläkään, ette ole saaneet aikaiseksi edes pientä pintaraapaisua todellisuuden luonteesta. Onneksi juttu itsekin tulee lopussa samoihin johtopäätelmiin. Otsikko sen sijaan oli taas nostanut tieteen saavutukset jalustalle, lähes epäjumalallisen korkealle sellaiselle. "Tuloksemme sopivat siihen, että universumi on ääretön, tulkitsee Schlegel...
Lue kommentti

Kun joskus on oikein paha olo, esim. krapula-päivinä posliinia halatessa, niin siinä laattaamisen yhteydessä saattaa lipsahtaa spontaaneja kirosanoja kuten: SKEPSISMI! Yrrhhh... YÖÖÖÖrghzss.. skeptikko! Yörgh.. . .

Ilmaviljely vauhditti siemenperunoiden tuotantoa.

Uusi suomalainen varhaisperuna Jussi tuli markkinoille kolme vuotta sitten. Lajike osoittautui niin suosituksi, että siemenperunat ovat kahtena keväänä loppuneet kesken. Vasta täksi kaudeksi sitä oli ammattiviljelijöille riittävästi, 500 tonnia.

Suuri kysyntä yllätti kaikki.

Jussin siemeniä alettiin kasvattaa Suomen siemenperunakeskuksessa myös aeroponisesti, ilman multaa, koska niitä piti saada viljelijöille paljon ja nopeasti. Perinnäisellä tavalla olisi saatu riittävä määrä siemenperunoita viidessä vuodessa, mutta uusi ilmaviljelymenetelmä nopeutti tuotantoa.

Aeroponisten perunoiden varret varttuvat luonnonvalossa tai ledien loisteessa kaapin päällä, juuret ja maavarret taas venyvät kaapin sisällä pimeässä. Juuristoon ja mukulavyöhykkeelle vain ruiskutetaan ajoittain ravinnesumua.

Jos mukulat poimitaan 30–35-millisinä, kasvi innostuu tekemään niitä jatkuvasti lisää. Kasvi ei ymmärrä vanheta vaan kasvaa ja kasvaa. 

Keskimäärin menetelmä kymmenkertaistaa sadon. Jos turpeessa kehittyy vaikka kolme mukulaa, aeroponisesti niitä syntyy vähintään 30.

Työläs jalostaa

Ajatus uudesta suomalaista perunalajikkeesta syntyi toistakymmentä vuotta sitten. Tavoitteena oli kehittää kaunis, maukas, satoisa ja aikaisen kevään kylmässä maassa selviävä peruna. Sen piti myös kestää tauteja ja soveltua Suomen lyhyeen kasvukauteen ja runsaaseen valoon.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perunan perimä sisältää neljä versiota jokaisesta geenistä, kun esimerkiksi ihmisellä niitä on kaksi. Tämän vuoksi kahden perunalajikkeen risteyttäminen tuottaa tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Jotta kaikki halutut ominaisuudet saadaan samaan kasviin, tarvitaan runsaasti jälkeläisiä, joista karsia.

Vuosien jalostustyö tuotti Jussin. Muutamassa vuodessa se on kahmaissut kolmasosan varhaisperunan 800 viljelyalasta. Kahdella muulla kolmanneksella kasvaa Timoa ja saksalaista Solistia. 

Missään muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ymmärretä varhaisperunan arvoa. Jussi sai nimensäkin siitä, että sitä on tarkoitus syödä juhannuksena.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo, miten uuden perunalajikkeen kehitys ideasta lautasille eteni. Hän kertoo myös, mistä peruna on peräisin – ja miten ja miksi se valloitti maailman.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä

Moni asiantuntija pitää luokitusta taudiksi ennenaikaisena.

Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt peliriippuvuuden kansainväliseen ICD-11-tautiluokitukseen. Video- tai digipelien ongelmapelaaminen on nyt siis virallisesti määritelty mielenterveyden häiriöksi. Tautiluokituksessa se rinnastuu esimerkiksi päihde- ja rahapeliriippuvuuteen. WHO toisin sanoen katsoo, että digipelaaminen voi olla yhtä koukuttavaa kuin huumeet.

”Konsultoituamme asiantuntijoita ympäri maailmaa ja tarkasteltuamme todistusaineistoa perusteellisesti päätimme, että tämä häiriö tulisi lisätä luokitukseen”, kertoo WHO:n mielenterveys- ja päihdejaoston johtaja, tohtori Shekhar Saxena uutistoimisto AFP:lle.

Miljardit ihmiset pelaavat erilaisia pelejä kännyköillä, konsoleilla, tietokoneilla ja muilla laitteilla. Länsi-Euroopassa on arvioitu, että lapsista ja nuorista kaksi kolmasosaa harrastaa pelaamista. Joissain maissa suurin osa aikuisistakin pelaa.

”Emme väitä, että kaikki pelaaminen on patologista”, Saxena korostaa. Hänen mukaansa ongelmapelaaminen koskettaa hyvin pientä osaa pelaajista. Yhden arvion mukaan pelaaminen voi muodostua ongelmaksi noin 8–12 prosentille ihmisistä.

Ongelmapelaamisesta on tautiluokituksen mukaan kyse silloin, kun elämänhallinta alkaa rakoilla. Ihminen voi käyttää suuren osan valveillaoloajastaan pelaamiseen ja laiminlyödä muita asioita.

Digipeliriippuvuuden diagnosointiin on määritelty kolme tärkeää kriteeriä.

”Ensimmäinen on, että pelaaminen menee kaiken muun tekemisen yli ja muu elämän sisältö jää reuna-alueelle”, kertoo luokituksen laatimiseen osallistunut tohtori Vladimir Pozniak CNN-uutiskanavalle.

Toinen on se, että ihminen ei kykene hallitsemaan käytöstään, vaikka siitä alkaa aiheutua ongelmia elämään. Pelaaminen jatkuu ja saattaa vain lisääntyä. Diagnoosi vaatii, että käytös on ”jatkuvaa ja toistuvaa” sekä ”riittävän vakavaa”.

Kolmanneksi pelaamisesta tulee koitua potilaalle ahdistusta ja ongelmia henkilökohtaisissa suhteissa tai työelämässä. Yöunet saattavat jäädä vähäisiksi, ruokavalio huonontua ja liikunta jäädä taka-alalle. Kriteerit ovat siis hyvin pitkälti samat kuin päihde- ja uhkapeliriippuvuudessa.
WHO katsoo diagnoosin edellyttävän, että ongelmakäytös on jatkunut vähintään vuoden. Pozniakin mukaan hoito nojaisi kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.

Näyttö vielä heikkoa

Erilaisia pelejä on valtavasti, ja niiden käyttötarkoitukset voivat olla ihmisillä hyvin erilaisia. Muun muassa tästä syystä moni tutkija pitää ongelmallisena digipeliriippuvuuden niputtamista yhdeksi sairaudeksi.

26 psykologia ja pelitutkijaa kritisoi viime vuonna Journal of Behavioural Addictions -lehdessä WHO:n aietta lisätä ongelmapelaaminen tautiluokitukseen.

”Taustalla oleva tieteellinen pohja on heikkoa. Tutkimusalalla esiintyy useita ristiriitoja ja epäselvyyksiä eikä asiasta vallitse konsensusta”, he muun muassa kirjoittavat.

Tutkijat kritisoivat myös sitä, että diagnoosipohja nojaa liian vahvasti päihde- ja uhkapeliriippuvuuteen eikä ota huomioon digipelaamisen kontekstia ja kulttuuria. Pelaaminen on niin yleinen ja monihaarainen harrastus, että sitä on vaikea niputtaa yhdeksi, monoliittiseksi kokonaisuudeksi.

Video- ja digipelaamisen toisinaan nostattamat moraalipaniikit saattavat näiden tutkijoiden mukaan myös johtaa häiriön ylidiagnosointiin lapsilla ja nuorilla. Ylipäänsä digipelaamishäiriön määritteleminen taudiksi patologisoi ilmiötä, joka on lopulta yksi ajanvietemuoto ”siinä missä tanssiminen, urheilu, seksi tai puutarhanhoito”, tutkijat kirjoittavat.

Psykologian professori Chris Ferguson vaati viime vuonna Pnas-tiedelehdessä  julkaistussa peliriippuvuutta käsittelevässä artikkelissa vahvempaa tutkimusnäyttöä siitä, että digipeliriippuvuus todella on oma sairautensa eikä aiheudu muista ongelmista ja mielenterveyshäiriöistä henkilön elämässä.

”Masentuneet ihmiset voivat maata sängyssä koko päivän, mutta emme silti sano, että he ovat sänkyriippuvaisia”, Ferguson vertaa.

On kiistatonta, että joillekin pelaamisesta tulee todellinen ongelma, joka vaatii apua. Tutkijoiden kritiikki kohdistuu vain siihen, onko digipeliriippuvuutta järkevää määritellä omaksi mielenterveyden häiriökseen, kuten WHO nyt on tehnyt.

Suomessa Sosiaalipedagogiikan säätiö Sosped on tuottanut hiljattain tutkimuskatsauksen  viihteellisestä ja ongelmallisesta digipelaamisesta.
Helsingin yliopiston tutkijat Soile Kuuluvainen ja Terhi Mustonen ovat katsauksessa koonneet yhteen tutkimustietoa digipelaamisesta ja ongelmapelaamisesta.

He kirjoittavat yhteenvedossa, että ongelmalliseen digipelaamiseen liittyy kiinteästi runsas pelaamiseen käytetty aika. Tiettyä tuntimäärää, jossa pelaaminen muuttuisi ongelmalliseksi, ei kuitenkaan ole mahdollista asettaa yksilöiden erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.

Toisaalta ongelmallisesta digipelaamisesta tehtyä laadullista tutkimusta on hyvin niukasti, etenkin pelaajan itsensä näkökulmasta.

”Tutkimustiedon pohjalta voisi ajatella, että digipelaamisen ongelmallisuutta pohdittaessa on erityisen tärkeää kuunnella digipelaajan omaa kokemusta siitä, miksi hän pelaa ja mitä pelaaminen hänen elämässään merkitsee”, Kuuluvainen ja Mustonen kirjoittavat.

Erityisen tärkeää on tunnistaa ja myöntää pelaamisen taustalla vaikuttavat syyt, jos pelaamisen vähentäminen ei onnistu, vaikka digipelaaja itse niin haluaisi tai se olisi hänen ulkopuolisten velvoitteidensa vuoksi välttämätöntä, tutkijat sanovat. Tällöin tilanteeseen on hyvä hakea apua esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilta tai muilta saman kokeneilta. 

ID10T
Seuraa 
Viestejä2257
Liittynyt3.10.2007

Peliriippuvuudesta tuli sairaus

Käyttäjä8217 kirjoitti: Totta kai. Tutkittuahan sekin on, että tietyissä rajoissa pelaaminen parantaa keskittymiskykyä ja refleksejä. Ystäväni teki pelaamisesta ammattinsa, josta tienaa hyvin, ja rakastaa sitä mitä tekee. Itse koen, että olen myös itse kehittynyt ihmisenä tästä syystä. -M, 25v Olet siis kehittynyt ihmisenä, koska ystävästäsi tuli peliammattilainen? Vai siksikö, koska harrastat itsekin pelaamista? Saivartelu sikseen... Kyllä pelaaminen tietyssä määrin voi parantaa keskittymis-...
Lue kommentti