Esiin kaivettuja ihmisten jalanjälkiä White Sandsin kipsihiekkadyyneillä. Vasemassa kuvassa näkyy myös yksi mammutin jalan painallus. Kuva: Matthew R. Bennett
Esiin kaivettuja ihmisten jalanjälkiä White Sandsin kipsihiekkadyyneillä. Vasemassa kuvassa näkyy myös yksi mammutin jalan painallus. Kuva: Matthew R. Bennett

Maata läpäisevä tutka paljasti jalanjäljet White Sandsin kipsihiekka-aavikon alta.

Yhdysvaltain New Mexicon osavaltiossa sijaitsevat White Sandsin kipsihiekkadyynit ovat komea nähtävyys. Valkea hiekkameri jatkuu silmänkantamattomiin ja peittää lähes Suomen pääkaupunkiseudun kokoisen alueen.

Viimeisen jääkauden loppuvaiheessa aavikon tilalla oli jäätiköiden sulamisvesistä muodostunut Otero-järvi.

Ilmaston lämmetessä järvi alkoi kuivua ja muodostui tasanko, jolla tallusteli jääkautisia eläimiä: mammutteja, jättimäisiä laiskiaisia ja niitä metsästäneitä ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat ovat nyt löytäneet maata läpäisevän tutkan avulla näiden muinaisten eläinten ja metsästäjien jalanjälkiä aavikon pinnan alta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimus julkaistiin Scientific Reports -tiedelehdessä. Yksi tutkijoista, Bournemouthin yliopiston ympäristötieteen professori Matthew Bennett kertoo siitä The Conversation -verkkojulkaisussa.

Maata läpäisevää gpr-tutkaa on käytetty muun muassa Vietnamin sodassa maanalaisten bunkkerien ja tunneliverkostojen etsimiseen, ja tutkalla on löydetty esimerkiksi rautakautisten asumusten jäänteitä, jotka maa on peittänyt alleen jo kauan sitten.

Aiemminkin on ollut tiedossa, että White Sandsin hiekan alla on harvinaisen hyvin säilynyt kokoelma jääkautisia jalanjälkiä.

Nämä White Sandsin niin kutsutut haamujäljet ovat maailman runsaimpia muistoja menneiden selkärankaisten liikkeistä. Bennett kollegoineen on tutkinut aluetta vuosia.

Nyt tutkan avulla saatiin kuitenkin aiempaa tarkempia otoksia muinaisten mammuttien tallustelusta ja tutkijoiden yllätykseksi alueelta löytyi myös jääkautisten ihmisten jalanjälkiä. Ne kuuluvat mitä todennäköisimmin metsästäjille, jotka ovat jahdanneet tasangolla liikkuvia mammutteja ja jättiläislaiskiaisia.

Tutkan ansiosta jälkiä ei tarvitse kaivaa irti maasta tutkimuksia varten, vaan ne tulevat säilymään hiekan alla vielä pitkään.

Bennettin mukaan kiinnostavinta oli nyt saada mitattua tarkasti mammuttien jättämiä painaumia. Niistä voidaan päätellä paljon siitä, millä tavalla kauan sitten kadonneet mammutit kävelivät.

”Se on kuin saisi sukupuuttoon kuolleen eläimen tulemaan laboratorioon ja kävelemään painelevyjen päällä”, Bennett kirjoittaa.

Mammutin elävän lähisukulaisen eli norsun saaminen laboratorioon levyjen päällä talsimaan on sekin erittäin hankalaa, mutta onneksi tällaisia tutkimuksia on tehty, joten tutkijat pystyivät nyt vertaamaan mammuttien tuottamia painaumia norsujen kävelyyn.

Samaa tutkatekniikkaa voidaan käyttää esimerkiksi dinosaurusten jättämien jälkien tutkimiseen. Ryhmä toivoo ennen pitkää hiovansa tutkamittauksia sellaiseen tarkkuuteen, että niiden avulla voisi saada uutta tietoa Tansanian Laetolissa sijaitsevista, ihmisen erittäin varhaisen esi-isän jättämistä jäljistä.

Tansanian maaperään jäljet on 3,7 miljoonaa vuotta sitten painanut todennäköisesti Australopithecus afarensis, ja jäljistä voidaan päätellä, miten ihmiset ovat kehittyneet kahdella jalalla käveleviksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla