Muinaisista yhteiskunnista Egyptin El-Lahunissa oli suurimmat varallisuuserot. Kuvassa näkyy Sesostrin II:n pyramidi.
Muinaisista yhteiskunnista Egyptin El-Lahunissa oli suurimmat varallisuuserot. Kuvassa näkyy Sesostrin II:n pyramidi.

Nykyisin pari prosenttia maailman väestöstä omistaa puolet koko maailman varallisuudesta.

Uusi tiedelehti Naturessa julkaistu tutkimus kartoittaa kiintoisasti, miten kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syntyi jo muinoin.

Taloudellinen epätasa-arvo alkoi nousta jo kauan sitten, kun siirryttiin ensin maanviljelykseen ja sitten karjatalouteen, tutkijat esittävät.

Työjuhtien käyttö pelloilla ja hevosten käyttö kuormajuhtina antoivat vaurastumisen avaimet niiden käsiin, jotka pystyivät panostamaan hyötyeläinten hankintaan.

Vanhassa maailmassa varallisuuserot levisivät näistä lähtökohdista jo varhain paljon suuremmiksi kuin uudessa maailmassa, siis Amerikan mantereella, jossa työhön sopivia eläimiä ei ollut.

Tutkijat tarkastelivat 63 muinaista asutuskeskusta ympäri maailmaa. He tarkastelivat sekä metsästäjä-keräilijöiden että maanviljelystä harjoittaneiden kansojen asumusten kokoa Euroopassa, Lähi-idässä, Amerikan mantereella, Afrikassa ja Kiinassa.

Tutkimukseen otetut arkeologiset kaivaukset edustivat vanhassa maailmassa likimain ajanjaksoa vuodesta 9 000 eaa. ajanlaskun alkuun ja Amerikoissa 3 000 eaa.–300 jaa.

Tarkasteluun tuli siis muinaisia kulttuureja aina Mesopotamiasta Egyptiin ja Etelä-Amerikan mayakansaan.

Tutkijat ottivat varallisuuden mittariksi asumusten koon. Se on yksi harvoista muuttujista, joista muinaisten kulttuurien kohdalla on tarpeeksi tietoa saatavilla. Kirjoitettua historiaa on säilynyt vähän tai ei ollenkaan.

Tämän perusteella he laskivat gini-kertoimen, jota käytetään tyypillisesti mittaamaan tuloerojen suuruutta. Asteikko on nollasta yhteen: 0 tarkoittaa, että tuloeroja ei ole lainkaan, ja 1 merkitsee sitä, että yksi henkilö saa kaiken.

Eri alueiden gini-kertoimia vertailemalla tutkijat huomasivat, että taloudellinen eriarvoisuus kaikissa tutkituissa yhteiskunnissa nousi hiljalleen sitä mukaa, kun metsästyksestä ja keräilystä siirryttiin maanviljelykseen.

Amerikan mantereella luku kuitenkin tasoittui suunnilleen 0,35:een, kun se vanhassa maailmassa jatkoi kasvuaan 0,6:een ja siitä jonkin verran yli.

Epätasaisimmin varallisuus jakautui muinaisessa El-Lahunin kaupungissa Egyptissä, jossa työläiset ja orjat asuivat savimajoissa ja rakensivat pyramidia. Kaupungin gini-kerroin oli hieman yli seitsemän.

Silti El-Lahunissakin oli asumusten koolla mitattuna tasa-arvoisempi yhteiskunta kuin nyky-Yhdysvalloissa (gini-kerroin 0,8) tai Kiinassa (0,72).

Varallisuuden jako muinaisessa Mesopotamiassa ja Babylonissa oli puolestaan suunnilleen sama kuin Slovakiassa nykyään (0,45). Suomen gini-kerroin oli 0,27 vuonna 2015.

Tutkijat nostavat esille karjatalouden merkityksen. Se selittää heidän mukaansa parhaiten eroja uuden ja vanhan maailman välillä ennen Kolumbuksen aikaa.

Amerikan muinaiset yhteiskunnat pyörivät ihmisten lihasvoimalla, kun Euroopassa ja Lähi-idässä voitiin ulkoistaa työtä eläimille. Se kerrytti varallisuutta.

Toinen suuri tekijä oli pronssin valmistustaidon kehittyminen ja tehokkaampien aseiden yhdistyminen ratsuväkeen Euraasian alueella kolmisentuhatta vuotta sitten.

Hyvin varustettu ratsuarmeija mahdollisti suurten alueiden valloittamisen. Näin muodostui sotilaseliitti, jonka valloitusten hedelmät näkyivät myös asumusten koossa.

Uudessa maailmassa ei ollut hevosia eikä kuormajuhtia ennen eurooppalaisten saapumista.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.