Muinaisista yhteiskunnista Egyptin El-Lahunissa oli suurimmat varallisuuserot. Kuvassa näkyy Sesostrin II:n pyramidi.
Muinaisista yhteiskunnista Egyptin El-Lahunissa oli suurimmat varallisuuserot. Kuvassa näkyy Sesostrin II:n pyramidi.

Nykyisin pari prosenttia maailman väestöstä omistaa puolet koko maailman varallisuudesta.

Uusi tiedelehti Naturessa julkaistu tutkimus kartoittaa kiintoisasti, miten kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syntyi jo muinoin.

Taloudellinen epätasa-arvo alkoi nousta jo kauan sitten, kun siirryttiin ensin maanviljelykseen ja sitten karjatalouteen, tutkijat esittävät.

Työjuhtien käyttö pelloilla ja hevosten käyttö kuormajuhtina antoivat vaurastumisen avaimet niiden käsiin, jotka pystyivät panostamaan hyötyeläinten hankintaan.

Vanhassa maailmassa varallisuuserot levisivät näistä lähtökohdista jo varhain paljon suuremmiksi kuin uudessa maailmassa, siis Amerikan mantereella, jossa työhön sopivia eläimiä ei ollut.

Tutkijat tarkastelivat 63 muinaista asutuskeskusta ympäri maailmaa. He tarkastelivat sekä metsästäjä-keräilijöiden että maanviljelystä harjoittaneiden kansojen asumusten kokoa Euroopassa, Lähi-idässä, Amerikan mantereella, Afrikassa ja Kiinassa.

Tutkimukseen otetut arkeologiset kaivaukset edustivat vanhassa maailmassa likimain ajanjaksoa vuodesta 9 000 eaa. ajanlaskun alkuun ja Amerikoissa 3 000 eaa.–300 jaa.

Tarkasteluun tuli siis muinaisia kulttuureja aina Mesopotamiasta Egyptiin ja Etelä-Amerikan mayakansaan.

Tutkijat ottivat varallisuuden mittariksi asumusten koon. Se on yksi harvoista muuttujista, joista muinaisten kulttuurien kohdalla on tarpeeksi tietoa saatavilla. Kirjoitettua historiaa on säilynyt vähän tai ei ollenkaan.

Tämän perusteella he laskivat gini-kertoimen, jota käytetään tyypillisesti mittaamaan tuloerojen suuruutta. Asteikko on nollasta yhteen: 0 tarkoittaa, että tuloeroja ei ole lainkaan, ja 1 merkitsee sitä, että yksi henkilö saa kaiken.

Eri alueiden gini-kertoimia vertailemalla tutkijat huomasivat, että taloudellinen eriarvoisuus kaikissa tutkituissa yhteiskunnissa nousi hiljalleen sitä mukaa, kun metsästyksestä ja keräilystä siirryttiin maanviljelykseen.

Amerikan mantereella luku kuitenkin tasoittui suunnilleen 0,35:een, kun se vanhassa maailmassa jatkoi kasvuaan 0,6:een ja siitä jonkin verran yli.

Epätasaisimmin varallisuus jakautui muinaisessa El-Lahunin kaupungissa Egyptissä, jossa työläiset ja orjat asuivat savimajoissa ja rakensivat pyramidia. Kaupungin gini-kerroin oli hieman yli seitsemän.

Silti El-Lahunissakin oli asumusten koolla mitattuna tasa-arvoisempi yhteiskunta kuin nyky-Yhdysvalloissa (gini-kerroin 0,8) tai Kiinassa (0,72).

Varallisuuden jako muinaisessa Mesopotamiassa ja Babylonissa oli puolestaan suunnilleen sama kuin Slovakiassa nykyään (0,45). Suomen gini-kerroin oli 0,27 vuonna 2015.

Tutkijat nostavat esille karjatalouden merkityksen. Se selittää heidän mukaansa parhaiten eroja uuden ja vanhan maailman välillä ennen Kolumbuksen aikaa.

Amerikan muinaiset yhteiskunnat pyörivät ihmisten lihasvoimalla, kun Euroopassa ja Lähi-idässä voitiin ulkoistaa työtä eläimille. Se kerrytti varallisuutta.

Toinen suuri tekijä oli pronssin valmistustaidon kehittyminen ja tehokkaampien aseiden yhdistyminen ratsuväkeen Euraasian alueella kolmisentuhatta vuotta sitten.

Hyvin varustettu ratsuarmeija mahdollisti suurten alueiden valloittamisen. Näin muodostui sotilaseliitti, jonka valloitusten hedelmät näkyivät myös asumusten koossa.

Uudessa maailmassa ei ollut hevosia eikä kuormajuhtia ennen eurooppalaisten saapumista.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.