Maan koostumus. Pinnan maankuori ulottuu keskimäärin 35 kilometriin. Sitä seuraavat vaippa ja ulompi ydin. Sisempi ydin on tässä kuvauksessa vielä rautainen ja nikkelinen.
Maan koostumus. Pinnan maankuori ulottuu keskimäärin 35 kilometriin. Sitä seuraavat vaippa ja ulompi ydin. Sisempi ydin on tässä kuvauksessa vielä rautainen ja nikkelinen.

Japanilaiset geologit loivat ympäristön, jossa on sama lämpötila ja paine kuin Maan ytimessä.

Maapallon ydin on rautaa ja nikkeliä, sen geologit osaavat kertoa. Mutta laskelmien mukaan ytimessä on myös hieman myös jotain muuta.

Nyt japanilaiset tutkijat väittävät, että tuo puuttuva aine on alkuaine piitä.

Japanilaiset loivat ympäristön, jossa on sama lämpötila ja paine kuin Maan ytimessä arvioidaan olevan. Kokeet viittaavat siihen, että pii on hyvä ehdokas. Löytö voi auttaa ymmärtämään paremmin, miten maapallomme muodostui.

”Uskomme, että piitä on viisi prosenttia maapallon sisimmän ytimen painosta”, sanoo johtava tutkija Eiji Ohtani Tohokun yliopistosta.

Piitä on epäilty Maan ytimen alkuaineeksi aiemminkin. Näin on arveltu, kun on tutkittu alkuaine piin isotooppeja meteoriittien sekä Maan ja Kuun aineksissa. Nyt samaa todistettiin laboratoriossa.

Maapallon sisimmän osan uskotaan olevan kiinteä pallo. Pallon halkaisijaksi on arvioitu noin 2 400 kilometriä. Se on runsas viidennes koko maapallon halkaisijasta.

Ytimen koostumusta ei ole voitu havaita suoraan. Koostumusta on yritetty päätellä siitä, miten seismiset aallot eli maanjäristysaallot kulkevat ytimen läpi.

Tutkijat uskovat, että ytimen painosta 85 prosenttia on rautaa ja nikkeliä noin 10 prosenttia.

Kateissa on laskujen mukaan siis viisi prosenttia painosta. Sen koostumusta tutkiakseen Eiji Ohtani ryhmineen loi raudan ja nikkelin seoksia.

Hän sekoitti niihin piitä siksi, että piin tiedetään olevan maapallon toiseksi yleisin alkuaine massan perusteella laskettuna.

Tehdyt seokset altistettiin valtaviin paineisiin ja lämpötiloihin, joita voi tuottaa laboratoriossa pienessä mitassa. Ohtanin ryhmä löysi, että piin sekoitus vastasi sitä, mitä maanjäristyksen aalloista voidaan päätellä.

Ohtani sanoo, että piin varmistamiseen tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Hän ei sulkenut pois muita alkuaineita.

On ehdotettu, että myös happea voi olla ytimessä.

Jos piitä oli paljon maapallon ytimessä jo yli neljä miljardia vuotta sitten, olisi muualle planeetalle jäänyt suhteellisen paljon happea.

Jos sen sijaan happi imeytyi osaksi ydintä, se jätti Maan vaipan hapen osuuden vähäiseksi. Vaippa ympäröi maapallon ydintä.

Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat yhä pohdittavina.

”Epäilen, että viimeistä sanaa tässä ei ole vieläkään sanottu”, kommentoi tutkimusta geologi Simon Redfern Cambridgen yliopistosta BBC:lle.

Professori Ohtani esitteli tutkimustaan hiljattain Amerikan geofysikaalisen seuran kokouksessa San Franciscossa.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.