Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Lineaarinen asteikko on pikemminkin opittu kuin intuitiivinen tapa hahmottaa lukumääriä etäisyyksinä.

Jos sinulla on jana, jonka toisessa päässä on numero 1 ja toisessa 100, mihin kohtaan sijoitat kympin?

Suurin osa aikuisista laittaa sen tietysti suurin piirtein janan pituuden kymmenyksen päähän ykkösestä.

Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaikka se siltä ehkä tuntuukin. Kympin voisi yhtä hyvin sijoittaa myös janan keskelle, jolloin kyseessä olisi lukumäärien suhteita korostava logaritminen asteikko. Siinä pienemmät luvut saavat suhteessa suuremman tilan janalla kuin suuremmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmisillä on luontainen taipumus vertailla lukumääriä sijoittamalla ne viivalle systemaattisesti tietyn etäisyyden päähän toisistaan. Mutta intuitiivisin asteikko ei ole lineaarinen, vaan logaritminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä selvisi, kun yhdysvaltalaiset ja ranskalaiset tutkijat antoivat edellä mainitun esimerkin kaltaisia lukumäärätehtäviä Amazonian Munduruku-heimon aikuisten ratkaistavaksi. Suurin osa heistä puhuu vain omaa kieltään, jossa lukusanoja on vähän, ja vain harva heistä on ollut säännöllisessä yhteydessä oman heimon ulkopuoliseen kulttuuriin. Lukumäärät esitettiin osassa tehtäviä muutoin kuin numeroiden avulla.

Myös lapset, kulttuurista riippumatta, hahmottavat lukumäärät logaritmisesti kouluikään saakka.
Näyttäisi siis siltä, että lineaarinen asteikko, johon matematiikkamme ensisijaisesti pohjautuu, on pikemminkin opittu kuin luontainen tapa hahmottaa lukumääriä.

Tutkimuksen julkaisi Science.

Sisältö jatkuu mainoksen alla