Kuvassa 2012 tallennettu auringonpurkaus. Tammikuussa taltioitu purkaus on voimakkain havaittu sitten vuoden 2003. Kuva: Nasa
Kuvassa 2012 tallennettu auringonpurkaus. Tammikuussa taltioitu purkaus on voimakkain havaittu sitten vuoden 2003. Kuva: Nasa

Suomalaistutkijan mukaan suuret aurinkomyrskyt ovat vakava uhka, mutta niiden ennustaminen on vaikeaa.

Suuri hiukkaspurkaus uhkaa Maata Harvardin tutkijoiden tekemän tuoreen arvion mukaan.

Auringosta ryöppyää jatkuvasti suurienergiaisia hiukkasia, jotka sytyttävät revontulia osuessaan Maan magneetikenttään. Ryöppy voi häiritä myös satelliittien toimintaa ja radioliikennettä.

Ajoittain syntyy kuitenkin niin voimakkaita roihuja, että Maahan osuessaan ne voivat pimentää kaikki satelliitit, käräyttää sähköverkot ja käytännössä lamauttaa teknologiasta riippuvaisen nykymaailman kokonaan.

Edellisen kerran tämän mittakaavan myräkkä tapahtui 1859, kauan ennen satelliitteja ja internetiä. Lennätinyhteydet katkesivat ympäri maailmaa, laitteita kärähti ja langat kipinöivät. Revontulia katseltiin Karibialla asti.

Tapahtuma nimettiin Carringtonin myrskyksi englantilaisen tähtitieteilijä Richard Carringtonin mukaan.

Nyt Harvardin yliopiston tähtitieteilijät Avi Loeb ja Manasvi Lingam laskevat The Astrophysical Journalissa julkaistussa artikkelissaan, että Maata uhkaa seuraavan sadan vuoden aikana vähintään Carringtonin myrskyn kokoinen katastrofi ja mahdollisesti vielä suurempi.

Todennäköisyys sille, että tällainen purkaus tapahtuisi seuraavan kymmenen vuoden sisällä, on heidän mukaansa 12 prosenttia. Tähän lukuun on päädytty aiemmissakin tutkimuksissa.

Se tarkoittaisi tähtitieteellisen hintaluokan vaurioita, kun tuhannet satelliitit muuttuisivat hyödyttömäksi avaruusromuksi ja sähköverkkoja pitäisi rakentaa uusiksi.

Auringon roihut eivät ole suoraan elämälle haitallisia, sillä maan magneettikenttä ja otsonikerros suojaavat eläviä olentoja hiukkasilta ja uv-säteilyltä.

Loeb ja Lingam tarkastelevat kuitenkin vielä hurjemman myräkän syntyä. Heidän mukaansa on mahdollista, että Aurinko synnyttäisi niin sanotun superroihun.

Se olisi niin voimakas, että se voi jopa tuhota otsonikerroksen ja aiheuttaa massasukupuuttoja maapallolla. On viitteitä siitä, että menneisyydessä tapahtuneet aurinkopurkaukset, myös Carringtonin myrsky, ovat heikentäneet otsonikerrosta.

Kaksikon mukaan todennäköisyys ennennäkemättömän voimakkaalle auringonpurkaukselle olisi seuraavan sadan vuoden aikana yksi tuhannesta.

Kuulostaa hurjalta. Pitääkö tästä olla huolissaan, Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth?

”Carringtonin kokoluokan myrsky tänä päivänä olisi todella vakava tilanne. Sen kerrannaisvaikutukset olisivat isot, ja Suomessakin tällainen tapahtuma on nostettu kansalliseen riskiarvioon vakavaksi uhaksi. Harvinaisten aurinkomyrskyjen todennäköisyyksien arviointi on kuitenkin vaikeaa”, Palmroth rauhoittelee.

Puhumattakaan otsonikerrosta tuhoavasta superroihusta. Megaroihut ovat kuitenkin jossain määrin hypoteettisia. Niitä on havaittu muilta tähdiltä, mutta ei toistaiseksi Auringosta.

Jääkairanäytteistä ja muinaisten puiden vuosirenkaista voidaan kuitenkin jäljittää merkkejä menneisyyden suurista roihuista.

Lingamin ja Loebin mukaan jääkairanäytteistä voidaan päätellä, että todella massiivinen roihupurkaus on tapahtunut noin vuonna 775, ja seuraava voisi tulla 750 vuoden päästä.

Tällaisen roihupurkauksen hiukkasvuo olisi satakertainen Carringtonin myrskyyn verrattuna, ja todennäköisyys sellaisen syntymiselle seuraavan sadan vuoden aikana on yksi tuhannesta.

Myös tanskalainen tutkimusryhmä tutki muutama vuosi sitten jääkairanäytteitä ja päätteli, että otsonikerrosta vaurioittaneita roihupurkauksia on tapahtunut kaksi viimeisen tuhannen vuoden aikana.

Harvardin tutkijoiden ennustamalle supermyrskylle ei kukaan voi mitään. Pienemmiltä myrskyiltä Suomen sähköverkon pitäisi olla suojassa.

Goswell
Seuraa 
Viestejä10443
Liittynyt8.3.2010

Maata voi uhata valtava aurinkomyrsky

ovolo kirjoitti: JPI kirjoitti: Käyttäjä4527 kirjoitti: Mikä tutkijoita vaivaa kun jatkuvasti pitää kansalaisia pelotella. Väitätkö vakavissasi, että tutkijat kirjoittivat tuon artikkelin pelotellakseen ihmisiä? Oletko kuullut puhuttavan lehdistöstä?, entä sensaatiolehdistöstä? :-) Ei kannata huolestua. Maailmankuulun kuopiolaisen neurofyysikon mukaan aarinkomyrskyt ovat vain ziljoonia laajentuvia tihentymiä, jotka ratsastavat pilkkopimeän valon aaltojen vaahtopäillä. Haa, et voi väittää...
Lue kommentti

Minun mielestä noin.

ovolo
Seuraa 
Viestejä5424
Liittynyt7.7.2007

Maata voi uhata valtava aurinkomyrsky

JPI kirjoitti: Käyttäjä4527 kirjoitti: Mikä tutkijoita vaivaa kun jatkuvasti pitää kansalaisia pelotella. Väitätkö vakavissasi, että tutkijat kirjoittivat tuon artikkelin pelotellakseen ihmisiä? Oletko kuullut puhuttavan lehdistöstä?, entä sensaatiolehdistöstä? :-) Ei kannata huolestua. Maailmankuulun kuopiolaisen neurofyysikon mukaan aarinkomyrskyt ovat vain ziljoonia laajentuvia tihentymiä, jotka ratsastavat pilkkopimeän valon aaltojen vaahtopäillä.
Lue kommentti

Ruiske voisi auttaa verkkokalvon rappeumaa sairastavia potilaita.

Ranskalainen GenSight-yritys aikoo kokeilla kunnianhimoista hoitokeinoa verkkokalvorappeumaan. Se perustuu optogenetiikkaan ja geeniterapiaan.

Menetelmällä muunneltaisiin ihmisen silmästä tiettyjä soluja sellaisiksi, että ne alkavat aistia valoa. Tähän tarvittava geeni otetaan levästä.

Verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen ja melko yleinen sairaus, jossa silmän valoa aistivat solut rappeutuvat ja kuolevat. Verkkokalvon rappeuma supistaa ja sumentaa näkökenttää hiljalleen ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.

Tutkijat ovat värvänneet Britanniassa 12 koehenkilöä kokeilemaan uutta hoitoa, joka voisi säilyttää heillä ainakin jonkinlaiset näön rippeet.

Taudissa tuhoutuvien valoherkkien solujen lisäksi silmässä on myös soluja, jotka normaalisti eivät aisti valoa. Hoidon tarkoitus on muuttaa nämä solut valoa aistiviksi. Niillä potilas voisi nähdä ainakin tiettyjä valon aallonpituuksia.

Ajatus on, että muokatut solut voisivat kompensoida muiden solujen katoa ainakin osittain.

Levä on yksisoluinen eliö, joka pystyy erään geeninsä avulla aistimaan valoa. Geeni voidaan siirtää ihmisen silmään, jossa se muokkaa silmän soluja.

Kukin koehenkilö saa yhden ruiskeen toiseen silmään. Tätä ei ole aiemmin yritetty ihmisillä. Apinoilla ja hiirillä tehdyt kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että geeniruiske on saanut eläinten silmän solut aistimaan punaista valoa.

Pelkän pitkäaaltoisen, punaisen valon aistiminen ei vielä tee näkökyvystä kovin ihmeellistä. Tutkijat toivovat, että se silti auttaisi näkönsä menettäviä havaitsemaan ainakin isoja kohteita ja muita ihmisiä.

Koehenkilöt saavat myös kameroilla varustetut erikoislasit, jotka muuntavat muita valon aallonpituuksia punaisiksi. Näin he saisivat heikkolaatuisen mustavalkonäön.

Myös yhdysvaltalaisella RetroSense Therapeutics -yrityksellä on käynnissä vastaava koe. Tässä kokeessa tosin siirrettävä geeni saa silmän hermosolut aistimaan sinistä, ei punaista valoa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2259
Liittynyt21.7.2017

Näkö yritetään palauttaa levän geenillä

Opsiinien merkitys elimistössä on kiehtovaa (opsiinit ovat valoreseptoreita, jotka muuttavat valosignaalin sähköiseksi signaaliksi). Ihmisellä on 9 eri opsiinia, mm. Rodopsiini silmän sauvasolujen näköpurppura. Melanopsiini toimii sirkadiaarisessa rytmissä ja pupillireaktiossa. Enkefalopsinia esiintyy runsaasti mm. aivoissa ja kiveksissä . Vähän myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa, lihaksissa, haimassa ja retinassa. Neuropsiinia on mm. ihmisen aivoissa, silmissä, ihossa ja...
Lue kommentti

Tietokonemallinnusten mukaan tauti levisi todennäköisemmin ihmiseltä toiselle pienempien välikäsien kantamana.

Musta surma oli keskiajalla Euroopassa levinnyt äärimmäisen tuhoisa ruttoepidemia, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Toisin kuin on uskottu taudin levittäjiä eivät kenties olleetkaan rotat.

Vallitseva teoria on, että Yersinia pestis -bakteerin aiheuttamaa paiseruttoa levittivät mustarotat, joissa elävien kirppujen puremista tauti tarttui ihmiseen. Y. pestis on äärimmäisen tartuntakykyinen. Yksi ainoa bakteeri riittää sairastuttamaan laboratoriohiiren.

Nyt Oslon yliopiston tutkijat esittävät toisenlaista selitystä. Leviämiseen ei välttämättä tarvittu rottia, vaan kirput ja täit saattoivat levittää taudin ihmisestä toiseen. Tutkijoiden luoma tietokonemallinnus tukee tätä teoriaa.

”Rutto todella muutti ihmiskunnan historiaa, joten on tärkeää ymmärtää, miten se levisi niin nopeasti”, sanoo tutkimuksen johtaja Katharine Dean Oslon yliopiston ekologian ja evoluution tutkimuskeskuksesta National Geographic -lehdessä.

Tiedetään, että rotat ovat levittäneet ruttoa myöhemmissä epidemioissa. Tutkijat pitävät kuitenkin pulmallisena sitä, että musta surma levisi Euroopassa huomattavasti nopeammin kuin myöhemmät ruttoepidemiat maailmalla. Mustan surman ajalta ei ole myöskään raportteja samanlaisista rottien massakuolemista, joita on havaittu myöhempien epidemioiden yhteydessä.

Selitys voisi olla, että tauti olisi levinnyt ihmisestä toiseen suoraan kirppujen ja täiden välityksellä. Tuon ajan Euroopassa hygienia oli huonoa ja ihmiset elivät lähekkäin.

Ryhmä kokosi kuolleisuustilastoja Euroopan tautiepidemioista 1300-luvulta 1800-luvulle. Musta surma riehui Euroopassa 1346–1353, ja tutkijat tarkastelivat sen vaikutuksia yhdeksässä kaupungissa.

Sitten he loivat matemaattisia malleja taudin leviämisestä kolmessa eri skenaariossa. Ensimmäisessä tartunta levisi rottien välityksellä, toisessa ilmateitse ja kolmannessa ihmisestä toiseen.

Malli, jossa kirput levittivät paiseruttoa ihmisestä toiseen, vastasi parhaiten todellisuutta seitsemässä tutkitussa kaupungissa yhdeksästä. Ainoastaan tässä mallissa tauti levisi riittävän nopeasti.

Tutkijat uskovatkin, että mustarottien roolia taudin levittäjinä on liioiteltu.

Tutkimuksen julkaisi Pnas-lehti.