Isot ruskeat munat lehmäturpiaalin, pienemmät kolokerttulin. Kuva: Proceedings of National Academy of Sciences.
Isot ruskeat munat lehmäturpiaalin, pienemmät kolokerttulin. Kuva: Proceedings of National Academy of Sciences.

Pikkulinnut joutuvat kasvattamaan pesäloisen säästääkseen pesänsä tuholta.

Miksi pikkulinnut hyväksyvät käen munat, vaikka ne ovat selvästi suurempia ja erinäköisiä kuin niiden omat munat? Uuden tutkimuksen mukaan pikkulinnuilla ei välttämättä ole vaihtoehtoja. Jos isäntälintu heitää vieraat munat pois pesästään, loisijoiden emo kostaa ja tuhoaa koko pikkulinnun pesän.

Floridan luonnonhistoriallisen museon tutkijat Jeff Hoover ja Scott Robinson testasivat pesäloisimisen mekanismia tutkimalla lehmäturpiaalin (Molothrus ater) ja kolokerttulin (Protonotaria citrea) suhdetta. Lehmäturpiaali on pesäloinen, joka meikäläisestä käestä poiketen ei vieritä isännän munia pois pesästä, vaan kilpailee isännän poikasten kanssa ravinnosta. Koska lehmäturpiaalin poikaset ovat suurempia ja syövät suurimman osan isäntälinnun tuomasta ravinnosta, isännän omien poikasten kuolleisuus on suuri. Tästä huolimatta kolokerttulit hyväksyvät lehmäturpiaalin poikaset.

Tutkijat tarkkailivat mitä tapahtuu, jos lehmäturpiaalin munat poistetaan kolokerttulin pesästä. Seuraukset olivat dramaattiset. Kun lehmäturpiaali palasi pesäpaikalle ja havaitsi, että sen munat olivat kadonneet, se rikkoi kaikki kolokerttulin munat. Näin tapahtui yli puolessa pesistä, joista lehmäturpiaalin munat katosivat.

Jos kolokerttulit olivat aloittaneet pesän niin aikaisin, etteivät lehmäturpiaalit ehtineet munia sinne omia muniaan, ne tuhosivat pesän joka viidennessä tapauksessa. Näin kolokerttuli joutui aloittamaan uuden pesinnän loisen rytmin mukaan.

Tutkijoiden mukaan kolokerttuleille on edullisempaa hyväksyä pesäloisen munat kuin hankkiutua niistä eroon.

Tutkimuksesta kertoi PNAS.