Tutkijat ovat mitanneet ensimmäistä kertaa planetaarisen sumun keskellä olevan tähden magneettikentän. Samalla selvisi syy siihen, mikseivät sumut ole pallomaisia, vaikka ne synnyttänyt tähti on täysin symmetrinen.
Planetaarinen sumu syntyy, kun Auri...

Tutkijat ovat mitanneet ensimmäistä kertaa planetaarisen sumun keskellä olevan tähden magneettikentän. Samalla selvisi syy siihen, mikseivät sumut ole pallomaisia, vaikka ne synnyttänyt tähti on täysin symmetrinen.

Planetaarinen sumu syntyy, kun Auringon kaltainen tähti kuolee. Kuolevan tähden ulkokerroksista muodostuu sumu, joka leviää avaruuteen. Sumun keskelle jäävä osa tähteä muuttuu ns. valkoiseksi kääpiöksi. Kääpiötähden säteily saa sumun loistamaan kirkkaana.

80 prosenttia sumuista on epäsymmetrisiä. Niitä on vaikka minkä mallisia. On kilpikonnaa, perhosta, ja sylinteriä. Lähes neliskulmaisiakin löytyy. Silmiä ja kauluksiakin tavataan. Voimakkaan magneettikentän olemassaolo voisi selittää sumujen monimutkaiset muodot, sillä tähdestä kuolinhetkellä irronneiden kuorikerrosten aine jää ikään kuin magneettikentän vangiksi.

Nyt saksalaiset tutkijat ovat saaneet ensimmäisen suoran viitteen siitä, että planetaaristen sumujen muodot todella liittyvät magneettikenttään. Stefan Jordan tutkimusryhmineen sai nimittäin mitatuksi neljän planetaarisen sumun keskellä olevan kääpiötähden magneettikentän.

Tähtien magneettikentät olivat tuhannesta kolmeen tuhanteen gaussiin eli noin tuhat kertaa voimakkaampia kuin Auringon kokonaiskenttä. Näin voimakkat kentät riittävät muotoilemaan ympärillä olevan sumun. Asiasta kertoo Astronomy&Astrophysics –lehden tiedote.