Makakiuroksista se, jolla on paljon kavereita, saa enemmän jälkeläisiä.

"Olemme pystyneet osoittamaan, että sosiaalisen liittoutumisen hyöty kasaantuu 'omien ja toisten sosiaalisten suhteiden manipuloinnista', mikä on yksi politiikan määritelmistä, sanoi  Oliver Schülke Göttingenin yliopistosta.

"Sosiaalinen side ei suoraan vaikuta pääsyyn tavoiteltuihin voimavaroihin, mutta helpottaa yksilöitä kiipeämään sosiaalisessa portaikossa ja pysymään siellä muiden, statuksensa menettäneiden urosten kustannuksella."

Aiemmin on saatu näyttöä siitä, että monien lajien naaraat elävät pitempään ja saavat enemmän jälkeläisiä, jos ne muodostavat vahvoja ystävyyssuhteita toisten naaraiden kanssa. Ystävyyden hyöty selittyy yleensä paremmalla ravinnon ja turvan saatavuudella.

Koska uroksilla on kuitenkin käynnissä kova kilpailu naaraista, tutkijat ovat yleensä odottaneet että evoluution voimat työskentelisivät urosten yhteistyötä vastaan varsinkin makakien kaltaisten lajien kohdalla. Makakiurokset samassa laumassa eivät yleensä ole lähisukulaisia.

Nyt Schülke ja hänen kollegansa Julia Ostner tutkivat luonnonvaraisia urosmakakeja (Macaca assamensis) niiden luonnollisessa elinympäristössään Thaimaassa.

He huomasivat, että urokset ylläpitivät muiden uroksien kanssa sosiaalisia suhteita, joissa osapuolet viettävät aikaa yhdessä ja siistivät toinen toisiaan. Nämä siteet eivät liity sukulaisuuteen.

Urokset, joilla oli voimakkaamia siteitä muihin uroksiin, muodostivat koalitioita, ja nämä yhteenliittymät ennustivat sosiaalista dominanssia. Urosten sosiaalisten siteiden vahvuus oli suoraan yhteydessä niiden jälkikasvun määrään.

"Olemme osoittaneet ensi kerran, että hyvät ystävät tekevät urokset menestyvämmiksi kilpailussa sosiaalisesta statuksesta ja isyydestä", Ostner sanoi.

Tutkijat sanoivat olevansa vakuuttuneita siitä, että yhteys ei ole päinvastainen - siis että menestyneimmät urokset vain houkuttelisivat enemmän ystäviä. "Ystävyyden vaikutus menestykseen aineellistuu tulevaisuudessa", he sanoivat. "Menestys ei synnytä tulevia ystävyyksiä."

Tutkijat uskovat, että heidän löytönsä on yleistettävissä muihinkin lajeihin, joiden urokset elävät laajoissa ryhmissä tarpeeksi kauan muodostaakseen siteitä ja hyötyäkseen niistä. Löydökset kädellisistä voivat myös kertoa jotain omasta sosiaalisesta elämästämme.

"Tuloksemme viittaavat siihen, että ihmisten universaali taipumus muodostaa sosiaalisia siteitä perustuu evoluutioon perheen ulkopuolella", tutkijat sanoivat. "Tämä perustavan sosiaalisen piirteen pitkä evoluutiohistoria voi myös selittää, miksi ystävyyden tai sosiaalisen eheyden menetys voi aiheuttaa niin vakavia seurauksia ihmisen henkiselle ja fyysiselle terveydelle."

Embargoed for release: 18-Nov-2010 12:00 ET
(18-Nov-2010 17:00 GMT)


[ Print ] [ Close Window ]

Contact: Elisabeth (Lisa) Lyons
elyons@cell.com
617-386-2121
Cell Press

For macaques, male bonding is a political move

"We were able to show that the benefit of social bonding accrues through 'the manipulation of ones' own and others' social relationships,' which is one definition of politics," said Oliver Schülke of Georg August University Göttingen in Germany. "The bond does not directly affect access to desirable resources but helps males to climb up the social ladder and to stay up there at the cost of other males that lose their status."

Earlier evidence had shown that female animals live longer and have more offspring when they form strong bonds with other females. The benefit of friendship in the case of females is usually explained by greater access to food and safety. But, given the strong competition among males for access to mates, scientists had generally expected that evolutionary forces would work against male bonding, particularly in groups like those of the macaques, in which male members typically aren't close kin.

In the current study, Schülke and his colleague Julia Ostner focused on wild male Assamese macaques living in their natural environment in Thailand. They found that males do maintain social relationships with other males in which both members spend time together and groom one another. Those bonds aren't confined to potential kin.

Males with stronger bonds to other males tended to form coalitions, and those coalitions predicted future social dominance, the researchers report. The strength of males' social bonds was directly linked to the number of offspring they sired.

"We have shown for the first time that having close friends makes males more successful in terms of social status and paternity," Ostner said.

The researchers added that they are "quite confident" that it is not the other way around—that successful males attract more friends. "The effect of friendship on success materializes in the future," they said. "Success does not make for future friendships."

Schülke and Ostner said that earlier work in chimpanzees starting with Jane Goodall had shown that strong bonds among males promote alliance formation in conflicts over status. But, they said, chimps are different from macaques in that they stay in their natal groups all their lives, often bonding with brothers or at least with other males that they are sure to live with for long periods of time. On the other hand, male macaques all leave the groups they are born into sooner or later, resulting in a male society that is much more fluid.

The researchers expect that their findings will apply to other species, in cases in which males live in large groups with many males for long enough to develop bonds and benefit from them. The findings in primates may also provide insight into our own social lives.

"Our results suggest that the universal tendency of humans to form close social ties has evolutionary roots outside the extended family," the researchers said. "This long evolutionary history of a fundamental social trait may also explain why the loss of friendship or social integration has severe consequences for human mental and physical health."

###

The primary author for this research is Oliver Schülke, Georg August University.

In additional to Schülke, this paper was co authored by:

Jyotsna Bhagavatula, Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology
Linda Vigilant, Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology
Julia Ostner, Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology and Georg August University

Musiikki soi aivoissa kaikkialla. Kuva: Getty Images

Kansien kärkitilan nappasi koira.

Tiede-lehden lukijat ovat antaneet vuosipalautteensa eli äänestäneet vuoden 2017 jutut ja kannet.

Tänä vuonna Tieteessä julkaistiin 76 artikkelia. Kannatus jakautui laajalti, mutta kolmen kärki oli hyvin tasainen. Sijat ratkesivat muutamilla äänillä.

Vuoden jutut

1.  Aivot rakastavat musiikkia

Artikkeli kertoi, kuinka musiikki on paljon muutakin kuin kuuntelunautinto. Musiikkiharrastus vahvistaa aivoja ja kehittää kognitiivisia valmiuksia keskittymiskyvystä muistiin ja älyyn.

Artikkeli ilmestyi numerossa 11/2017. Kirjoittajat olivat tiedetoimittajat Panu Räty ja Kirsi Heikkinen.

2. Mitä koira näkee sinussa?

Artikkeli kysyi, miten paras ystävämme suhtautuu meihin ja mitä se meidän mielenliikkeistämme ja tekemisistämme tajuaa.

Artikkeli ilmestyi numerossa 6/2017. Kirjoittaja oli tiedetoimittaja Maija Karala.

3. Elämän suurimmat arvoitukset

Artikkeli kysyi, mitä nykytiede sanoo maailman pohdituimmista asioista, kuten tietoisuuden olemuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Artikkeli ilmestyi numerossa 2/2017. Kirjoittajat olivat New Scientist -lehden tiedetoimittajia.

 

Lue Digilehdet.fi:ssä

Jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja, voit lukea voittoisat artikkelit Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevista linkeistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

 

Vuoden kannet

Tasainen oli myös kansiäänestys. Lämpenevän luonnon maapallojäätelö ja Eurooppaa valtaava susi hävisivät vain hienoisesti koiralle.

Äänestyksen voittajat

Arvonnassa muhkean tietokirjapaketin voittivat

Jaakko Rantanen, Hämeenlinna

Nikolas Uso, Helsinki

Veera Vedenpää, Teerijärvi

 

OJP.
Seuraa 
Viestejä310
Liittynyt18.1.2013

Aivot rakastavat musiikkia on vuoden juttu

- Niin, aivot rakastavat musiikkia. Miksi ? - J.S. Bachin säveltaidetta, musiikkia kuunnellessa , kuten kantaatteja, soolosellosarjaa, Toccara et fuge tai Goldberg muunnelmia puhumattakaan passioista ja oratorioista ymmärtää säveltäjän luovan intuuition perustuvan siihen Hengen voimaan, joka perustuu Pyhän Raamatun Sanaan. --J.S.Bachi säveltaiteen merkitys kirkastuu meille nykyihmisille Hänen rakkautta ilmentävissä sävellyksissän. - Hänen säveltaiteessa on sisäinen looginen rakenne, joka avaa...
Lue kommentti

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.
Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.

Punkilla on ikää sata miljoonaa vuotta.

Meripihkaan kivettyneet eläimet ovat melkein kuin valokuvia dinosaurusten ajasta. Nyt Myanmarista on löytynyt kivettynyttä meripihkaa, jonka sisällä on ikivanha punkki.

Pieni otus on imenyt itsensä täyteen dinosauruksen verta ja tarraa yhä kiinni dinosauruksen sulkaan. Muinaisen havupuun pihkaan on ikuistunut hetki sadan miljoonan vuoden takaa.

Meripihkasta on löytynyt aiemmin vanhempiakin ötököitä ja esimerkiksi kokonainen muinainen linnunpoikanen. Nyt löytynyt punkki on ensimmäinen suora todiste siitä, että nämä verenimijät kiusasivat myös muinaisia eläimiä.

Toki tiedetään, että punkkeja oli olemassa jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. On kuitenkin harvinaista, että sekä loiseläin ja kappale sen isäntää ovat kivettyneet samaan pihkanpalaseen.

Tutkijat eivät voi olla täysin varmoja, kuuluiko meripihkaan jämähtänyt sulka dinosaurukselle vai eräälle esihistorialliselle linnulle.

Tiedetään, että useat teropodien alalahkoon kuuluneet dinosaurukset olivat höyhenpeitteisiä. Teropodien kuuluisin edustaja on Tyrannosaurus rex. Teropodeista kehittyivät myös nykyiset linnut.

Pihkasta löytynyt punkki on tieteelle uusi ilmestys. Se edustaa aiemmin tuntematonta punkkilajia ja tutkijat antoivat sille nimeksi Deinocroton draculi, Draculan hirmuinen punkki.

Havupuun pihkaan on tarttunut muutakin kiintoisaa. Tutkijat löysivät useita meripihkaan kivettyneitä punkkeja, ja osaan niistä näyttää tarttuneen pieniä karvoja. Näiden karvojen tutkijat arvelevat olevan peräisin erään kuoriaislajin toukasta.

Nämä toukat elävät nykyäänkin lintujen ja nisäkkäiden pesissä ja popsivat pesänhaltijasta varisevaa kuollutta ihosolukkoa ja sulkia. Kun toukkia on paljon, niistä irtoilevat karvat voivat muodostaa pesän pohjalle maton.

Niinpä tutkijat päättelevät, että punkit ovat vierailleet jonkin sulkapeitteisen dinosauruksen pesässä, missä niihin on myös takertunut näitä toukkien karvoja.

Verenimijät karvoineen ja dinosauruksesta tai linnusta irronnut sulka ovat sitten jämähtäneet kiinni puun pihkaan, joka sopivissa olosuhteissa kivettyy ja vuosimiljoonien saatossa kerrostuu merenpohjaan.

Vaikka yksi punkeista on täynnä verta, joka mahdollisesti on peräisin dinosauruksesta, ei ole toivoakaan, että näistä muinaisjäänteistä saataisiin dinosauruksen dna:ta. Perimäaines ei säily ehjänä siinä kivettymisprosessissa, jossa meripihka muodostuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.