Kielen makunystyistä löytyi sokeritunnistimia, joiden on ennen tiedetty toimivan vain haimassa tai suolistossa.

Makean maistaminen onkin luultua monimutkaisempi prosessi, sillä sokereiden tunnistamiseen osallistuu useampia reseptoreita kuin aiemmin on arveltu.

Uudesta käänteestä toivotaankin jatkossa oleva hyötyä makeanhimon ja ylensyönnin hillitsemisessä.

Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että makeaa maistavissa aistinsoluissa toimii reseptori nimeltä T1r2+T1r3. Se on päävastuussa makean maistamisesta, olipa kyseessä sokeri tai keinotekoinen makeutusaine. Reseptori koostuu kahdesta yksiköstä (T1r2 jaT1r3). Niitä molempia tarvitaan, että makean aistimisen toimisi kunnolla. Tai niin on luultu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Neurobiologit kuitenkin huomasivat, että sokereiden aistiminen voi onnistua, vaikka tästä reseptorista puuttuisi toinen puolikas. Ainakin hiirillä. Heräsi epäilys, että makean aistiminen ei olekaan tämän yhden tunnetun reseptorin varassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat alkoivat etsiä makunystyistä muitakin sokerien tunnistajia. Sokerien tunnistamiselle kun on elimistössä käyttöä muuallakin kuin kielen päällä.

Esimerkiksi haimassa sokeria tarkkailee tunnistin nimeltä KAPT. Se tarkkailee glukoositasoja ja antaa tarvittaessa käskyn vapauttaa insuliinia. Ohutsuolessa puolestaan SGLT1-tunnistin osallistuu sokerien imeytymiseen.

Ja niin kävi, että molempia tunnistimia löytyi täsmälleen niistä kielen makusoluista, joissa esiintyi myös reseptoria T1r2+T1r3.

Tutkijat arvioivat, että makusoluissa KAPT säätelee sokerin maistamisen herkkyyttä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sokeri maistuu erilaiselta tyhjällä ja täydellä mahalla.

Jatkotutkimuksissa yritetään selvittää lisää makusolujen yhteydestä ruuansulatus- ja umpieritysjärjestelmiin.

Tutkimus tehtiin Monell-instituutissa Yhdysvalloissa ja sen julkaisi PNAS. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla