Kuva: Tiia Monto / Wimimedia Commons
Kuva: Tiia Monto / Wimimedia Commons

Maksa osaltaan ratkaisee, kuka himoitsee karkkia ja kuka ei.

Makeiset, suklaa ja jäätelö maistuvat joillekin ihmisille enemmän kuin muille, ja yksi syy on löytynyt maksasta.

Makeanhimon tai sen puutteen takaa löytyy erityisesti maksan erittämä fgf21-hormoni eli fibroblastikasvutekijä-21. Sekä hiirillä että jaavanapinoilla tehdyt kokeet ovat aiemmin osoittaneet, että hormonin lisääminen vähentää eläinten sokerinnälkää.

Myös ihmisillä samainen hormoni ratkaisee osaltaan, miten makeat ruoat maistuvat, vahvistaa uusi tutkimus Cell Metabolism -lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat havaitsivat, että hormonin pitoisuuksia elimistössä säätelevän geenin tietyt muodot ovat yleisempiä ihmisillä, jotka syövät runsaasti makeisia. Näiden geenimuotojen kantajat ovat 20 prosenttia todennäköisemmin makeisten suurkuluttajia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hormonin käyttäytymistä elimistössä tutkijat selvittivät vertailemalla joukkoa vapaaehtoisia. Toiset heistä olivat makealle erittäin persoja, kun taas toiset eivät välittäneet sokeriherkuista.

Näiden ääripäiden paastoverinäytteissä oli aivan erisuuruiset pitoisuudet fgf21-hormonia. Makeisten välttelijöillä sitä oli jopa puolet enemmän kuin sokerisiepoilla.

Kun kokelaat seuraavaksi nauttivat sokerijuomaa, hormonin pitoisuus laski yhtä alas kuin toisella ryhmällä. Sokerin nälkäkin väheni samalla.

”Jännä tulos. Makeanhimo on aliymmärretty asia. Tämä voi olla yksi uusi tekijä kokonaisuudessa. Olen aivan varma, että niitä on paljon muitakin, joita ei vielä osata siihen yhdistää”, kommentoi professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä.

Fgf-21 on tuttu hormoni Pietiläiselle. Hän on ryhmineen huomannut, että veren fgf-21-pitoisuudella on yhteys epäterveelliseen lihavuuteen. Hormonia löytyy paljon niiltä, joiden maksa on pahasti rasvoittunut.

Tulos vaikuttaa päinvastaiselta kuin se, mikä saatiin makeanhimoa jäljittäneestä tutkimuksesta: siinähän makeannälkä yhdistyi pienempään hormonipitoisuuteen.

”Luulisi, että paljon makeaa syövien maksa rasvoittuisi epäterveellisen ruokavalion takia. Mutta nämä ovat monimutkaisia asioita”, Pietiläinen naurahtaa.

Hänen mukaansa elimistö säätelee hyvin monimutkaisin järjestelmin kaikkea, mikä liittyy elossapysymiseen.

”Järjestelmää ei voi yhden aineen poistamisella tai lisäämisellä kääntää. Jos yrittää yhden kanavan sulkea makeanhimosta, tulee viisi muuta kanavaa, jotka puskevat päälle. Siksi lihavuuden hoito lääkkeillä niin hanakalaa”, Pietiläinen sanoo.

Makeanhimoa säätävät myös aivojen mielihyväjärjestelmää pyörittävät hormonit, kuten serotoniini.

”Nämä hormonit liittyvät mielihyvävajeeseen ja sen paikkaamiseen. Joku paikkaa sitä makeisilla, joku alkoholilla ja joku pelaamisella.”

Pietiläinen muistuttaa, että ihminen kehittää makeanhimoa myös psykologista syistä. Huonoon oloon haetaan lohtua makean syömisestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla