Aromammutti eli Siperiassa ennen villamammuttia. Kuva. Beth Zaiken / CPG
Aromammutti eli Siperiassa ennen villamammuttia. Kuva. Beth Zaiken / CPG

Siperiassa elikin pitkään kaksi mammuttilajia. Se selvisi yli miljoona vuotta vanhasta dna:sta.

Yli miljoona vuotta vanhojen mammuttien dna:ta on sekvensoitu eli luettu. Dna:ta saatiin esiin kolmen mammutin hampaista, jotka olivat 0,7–1,2 miljoonaa vuotta vanhoja. Hampaat löytyivät jo 1970-luvulla Siperian ikijäästä.

Saavutus on jo se, että dna:ta saatiin esiin näin kauan aikaa sitten sukupuuttoon kuolleista eläimistä. Samalla dna:n emäsjärjestys paljasti, että mammuttien sukupuussa on uusi haara.

Tähän asti luultiin, että Siperiassa eli vain yksi mammuttilaji noin 1–2 miljoonaa vuotta sitten. Se oli aromammutti (Mammuthus trogontherii).

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siitä kehittyivät myöhemmin Siperian ja Pohjois-Amerikan viimeiset mammutit eli villamammutti (Mammuthus primigenius) ja kolumbianmammutti (Mammuthus columbi).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt näyttää siltä, että Siperiassa elikin kaksi mammuttilajia 1–2 miljoonaa vuotta sitten. Dna-tutkimuksen mukaan aromammutti olikin aiemmin jo ehtinyt jakautua kahdeksi lajiksi.

Toisesta kehittyi sittemmin villamammutti. Toista mammuttia tutkijat sanovat krestovkanmammutiksi löytöpaikan mukaan. Pohjois-Amerikan kolumbianmammutti syntyi näiden kahden siperialaisen lajin risteytymisestä. Se sai puolet geeneistään krestovkanmammutilta, puolet villamammuttien kantamuodolta.

”Mallimme osoittaa, että Pohjois-Amerikassa 1,5–0,5 miljoonaa vuotta sitten eläneissä mammuteissa oli krestovkanmammuttia”, sanoo tutkimustiedotteessa Love Dalén Ruotsin luonnonhistorian museosta.

Tutkijat raportoivat löydöstä tiedelehti Naturessa.

Dalén uskoo ryhmineen, että tämä krestovkanmammutti siirtyi Pohjois-Amerikkaan. Se ylitti maasillan Siperiasta nykyiseen Alaskaan ehkä 1,5 miljoonaa vuotta sitten. Siperiassa myös pieni villamammuttien ryhmä ylitti Beringinsalmen myöhemmin. Kolumbianmammutti sai siitä vielä pienen lisätujauksen villamammuttia.

Mammuttien hampaiden dna vastasi näin kysymykseen, miten lajit eri mantereilla liittyvät toisiinsa. Dalénin kollega Patrícia Pečnerová keräsi työhön dna:ta kolmesta Siperiasta löydetystä mammutin hampaasta. Hän on nykyisin Kööpenhaminan yliopistossa Tanskassa. Venäläinen paleontologi Andrei Sher oli löytänyt nuo tutkitut hampaat jo 1970-luvulla.

Mammuttien isoista poskihampaista saatiin eristettyä niiden perimää. Kuva: Pavel Nikolskiy

Mammutit kehittyivät aikoinaan Afrikassa samasta kantamuodosta kuin nykyiset afrikannorsut yli viisi miljoonaa vuotta sitten. Vanhin tunnettu mammuttien laji oli sublanifrons. Se eli Afrikassa noin neljä miljoonaa vuotta sitten.

Kaikki norsueläimet ovat alun perin trooppisia, sillä ne kaikki ovat peräisin Afrikasta, muistuttaa Dalén. Seuraavan miljoonan vuoden aikana jotkut mammutit muuttivat Afrikasta. Yhdeksi uudeksi lajiksi tuli juuri aromammutti. Se kehittyi pohjoisessa Euraasiassa noin 1,7 miljoonaa vuotta sitten.

Kuuluisimpia mammutteja ovat kuitenkin villamammutit (Mammuthus primigenius).

Me tunnemme ne mammuteista parhaiten, koska ne elivät vielä niinkin äsken kuin 4 000 vuotta sitten. Silloin villamammutteja eli tosin enää eristyneinä arktisilla saarilla.

Euraasian mantereelta ne olivat kuolleet sukupuuttoon jo tuhansia vuosia aiemmin. Villamammutin kanta oli suurimmillaan noin 40 000 vuotta sitten. Se sieti jopa 50 asteen pakkasia ihon rasvapeitteensä ja tiheän karvapeitteensä ansiosta. Sen syöksyhampaat saattoivat kasvaa nelimetrisiksi.

On oletettu, että villamammutit kehittivät paksun turkin ja sopeutuivat muutenkin jääkauden kylmään ilmastoon.

Niiden dna kuitenkin osoittaa, että moni villamammuttien sopeuma oli jo olemassa aiemmin eläneissä aromammutin populaatioissa.

”Muutos oli asteittaista sopeutumista, ei nopeaa”, sanoo tutkimustiedotteessa yksi tekijä Tom van der Valk Uppsalan yliopistosta.

Van der Valkin mukaan näyttää siltä, että sukupuista näyttää usein löytyvän sellaista geenien virtaa, joka osoittaa, että toisilleen erilliset lajit ovat myöhemmin risteytyneet uudelleen.

Tutkimus rikkoi aiempia iänmäärityksen ennätyksiä. Yksi ennätys kaukaisen dna:n iänmäärityksessä tehtiin, kun dna:ta saatiin esiin noin 700 000 vuotta vanhan hevosen hampaista. Työtä esiteltiin kesällä 2013.

Varhaisesta neandertalinihmisestä on myös saatu eristettyä dna:ta. Luolasta Espanjassa saatu näyte oli arviolta 430 000 vuoden ikäinen.

Dna:ta voisi saada ehkä vielä vanhemmista hampaista, arvioivat tutkijat. Ehkä siis jopa 1,9 miljoonaa vuotta vanhasta nykyihmisen sukulaisen, Homo erectuksen hampaasta.

Ikijäässä jatkuva kylmyys hidastaa dna:n hajoamista. Paleontologit sanovat, että ikijäästä tai -roudasta voisi löytää jopa 2,6 miljoonaa vuotta vanhaa dna:ta. Sitä ennen ei tiettävästi ollut ikiroutaa, jossa muinainen dna olisi voinut säilyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla