Seepramangusti.
Seepramangusti.

Perinteensiirto saattaa olla eläinkunnassa paljon yleisempää kuin on luultu, eikä se edellytä järin isoja aivoja.

Käyttäytymisperinteiden siirtäminen yhdeltä sukupolvelta toiselle ei näytä edellyttävän erityisen suuria aivoja. Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että jopa luonnonvaraiset mangustit kykenevät perinteensiirtoon.

"Tutkimuksemme on tietääkseni ensimmäinen, jossa osoitetaan vahvaa näyttöä sille, että ravinnon etsimiseen liittyvät erikoispiirteet eivät vain ole pitkäikäisiä, vaan ne myös siirtyvät aikuisilta nuorille sosiaalisen oppimisen välityksellä, ja tätä siksi voi kutsua traditioksi", Wienin yliopiston tutkija Corsin Müller sanoi.

"On huomattavaa, että työmme ei liittynyt ihmisen läheisiin sukulaislajiin, suuriaivoiseen nisäkkääseen, vaan johonkin mitä voisi sanoa melko mitättömäksi lihansyöjälajiksi,seepramangustiin.

Müllerin mukaan löydös viittaa siihen että "traditiot voivat itse asiassa olla eläinkunnassa varsin yleisiä. Ne eivät rajoitu muutamiin harvoihin lajeihin kuten apinoihin tai delfiineihin."

Tutkijat ensin esittelivät aikuisille yksilöille uuden ruokalajin ilman jälkikasvun seuraa. Tutkijat huomasivat, että samassakin ryhmässä elävien aikuisten ravinnonhankintatekniikat vaihtelivat merkittävästi.

Nämä yksilölliset erot säilyvät pitkän ajan. Mutta välittyivätkö ne jälkeläisille? Osoittautui, että vastaus on myönteinen, tutkijat raportoivat. Nuoret mangustit olivat taipuvaisia kopioimaan sen tekniikan, mitä niistä huolehtivat aikuiset käyttivät. Tämä tapa säilyi aikuisuuteen.