Avaruusajan alkuvuosina Marsin-lennot olivat pahamaineisen vaikeita, mutta aina takaiskusta noustiin uuteen yritykseen. Kuvat: Nasa, Esa ja Isro. Grafiikka: Tiede
Avaruusajan alkuvuosina Marsin-lennot olivat pahamaineisen vaikeita, mutta aina takaiskusta noustiin uuteen yritykseen. Kuvat: Nasa, Esa ja Isro. Grafiikka: Tiede

Tämä on yksi syy, miksi Mars kiehtoo meitä.

Oletko tullut ajatelleeksi nykyihmisen historiaa uuden etsimisen ja löytämisen historiana? Jos et, ajattelepa.

Lajimme Homo sapiens kehittyi nykyiseen muotoonsa Afrikassa vajaat 100 000 vuotta sitten. Noin 60 000 vuotta sitten se lähti liikkeelle ja työntyi Aasiaan ja Eurooppaan. Runsaat 10 000 vuotta sitten pieni joukko eteni Amerikkaan, ja vähitellen kaksoismanner täyttyi pohjoisesta etelään.

Sadan viime vuoden aikana lajimme on ottanut haltuunsa koko maapallon napa-alueita ja valtamerten syvyyksiä myöten. Kuusi vuosikymmentä sitten lähetimme matkaan ensimmäisen avaruusluotaimen, ja viisikymmentä vuotta sitten lensimme Kuuhun. Sen jälkeen laitteemme ovat tavoitelleet aina vain lisää uusia kohteita.

Tätä vasten ei enää ihmettele, että niin monet tahot tähyävät Marsiin – ovat tähynneet hyvän aikaa.

Seurattu kaksi vuosituhatta

Marsin liikkeistä tekivät merkintöjä kalentereihinsa jo muinaisen Babylonian taivaantarkkaajat 2 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Heitä seurasivat egyptiläiset, jotka kutsuivat Marsia Punaiseksi, ja roomalaiset, joiden perintönä me nimitämme naapuriamme Marsiksi.

Kun 1600-luvulla saatiin käyttöön ensimmäiset tähtikaukoputket, astronomit pääsivät laskemaan Marsin kiertorataa ja vuoden ja päivän pituutta. 1800-luvulla teleskoopeilla alkoi näkyä yksittäisiä pinnan rakenteita, aivan kuin meriä ja mantereita, ja Marsista tuli Maan pikkuveli, jossa saattoi olla elämääkin niin kuin täällä.

Avaruuslentojen aikakaudella Marsia on tutkittu ahkerammin kuin muita aurinkokunnan planeettoja yhteensä. Sinne on lähetetty luotaimia ja laitteita enemmän kuin minnekään muualle. Parhaillaankin Marsia kuvaa ja mittaa kuusi kiertolaista ja kuopii kaksi robottikulkijaa. Ne keräävät tietoa – ja avaavat uutta rajaa ihmisen ylittää.

Moni tahtoo siirtokunnan

Maailman avaruusjärjestöt ovat jo simuloineet miehitettyä Marsin-lentoa pitkillä suljetun tilan kokeilla, ja Yhdysvalloissa kuuluisa kuulentäjä Buzz Aldrin on patistellut myös maan senaattia tavoittelemaan Marsin-matkoja ja siirtokuntia.

Viime syksynä Yhdysvalloissa ilmaantui näyttämölle myös yksityinen yritys. Uusiokäyttöisiä raketteja kehittävän SpaceX:n perustaja Elon Musk kertoi käynnistävänsä oman Mars-ohjelman ja pyrkivänsä tekemään miehittämättömän lennon naapuriin jo ensi vuonna.

Muskin kunnianhimoisena tavoitteena on lähimmän kymmenen vuoden kuluessa kehittää alus, joka lennättää Marsiin ihmisiä. Omien sanojensa mukaan miljardööri innostui koko avaruustoiminnasta alun pitäen siksi, että haaveili Marsin asuttamisesta.

Mitä avaruusammattilaiset edellä, sitä avaruusfanit perässä. Kun eurooppalainen Mars One -hanke vuonna 2013 etsi halukkaita siirtolaispioneereja suuren yleisön keskuudesta, hakemuksen jätti 200 000 ihmistä eri puolilta maailmaa, vaikka luvassa oli vain menolippu.

Marsiin meno on ihmiskunnalle looginen askel, yksinkertaisesti siksi, että yhä kauemmaksi tunkeutuminen on lajimme perusvietti.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä laaja artikkeli, jossa tunnettu tähtitieteilijä, professori Heikki Oja tarjoaa kaikkiaan kymmenen hyvää selitystä siihen, miksi Mars kiehtoo meitä. Luontaista löytöretkeilijäämme vetävät sinne muutkin syyt kuin silkka vietti.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

offmind
Seuraa 
Viestejä14099
Liittynyt19.8.2008

Mars vetoaa sisäiseen löytöretkeilijäämme

Eiköhän taide kuitenkin vain jäljittele todellisuutta, eli kirjallisuudessa ja elokuvissa on seikkailtu Marsissa paljon juuri siitä syystä että se planeetta vetoaa niin voimakkaasti mielikuvitukseen ja uteliaisuuteen (eli tuohon sisäiseen löytöretkeilijään). Ja eihän se tarve mennä jonnekin (vain koska se on siellä) lopu vain Marsiin.
Lue kommentti

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Aiemmin on havaittu, että vanhempien isien lapset sairastuvat herkemmin autismin kirjon häiriöihin.

Mitä vanhempi isä, sitä enemmän lapsen perimässä ilmenee täysin uusia geenimutaatioita, kertoo uusi islantilainen tutkimus.

Tällaiset uudet mutaatiot syntyvät munasolun hedelmöittyessä, mutta niitä ei ole kummankaan vanhemman omassa perimässä. Ne siis syntyvät vanhempien sukusoluissa.

Jokaisella meistä on keskimäärin 70 tällaista mutaatiota. Kyse on yleensä yhden emäsparin mutaatioista eli niin sanotuista snipeistä, tai emäsparin poistosta tai lisäyksestä.

Valtaosa niistä on täysin harmittomia. Joskus nämä mutaatiot voivat kuitenkin johtaa ongelmiin.

”Huomattavan suuri osa lasten harvinaisista sairauksista syntyy geenimutaatiosta, joita kummallakaan vanhemmalla ei ole. On tärkeä selvittää, mistä tämä johtuu”, kertoo tutkija Kári Stefánsson Reykjavikin yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Näyttääkin siltä, että 80 prosenttia uusista mutaatiosta tulee isältä. Näitä mutaatioita ilmenee sitä enemmän, mitä vanhempi isä on.

Erot isien ja äitien sukusoluihin kertyvissä mutaatioissa johtuvat siitä, että naisilla on jo syntyessään kaikki munasolut, kun taas miehet tuottavat jatkuvasti uusia siittiöitä.

Tällöin myös mutaatioiden riski kasvaa.

Ihmisen genetiikan professori Leo Schalkyk Essexin yliopistosta vertaa mutaatioiden syntymistä ja vaikutusta siihen, kuin paukuttaisi vasaralla auton moottoria.

”On mahdollista, että se lyömisen jälkeen toimii paremmin, mutta suurempi todennäköisyys on, että vasara vain kimpoaa pois tai rikkoo jotain.”

Aiemmin on huomattu esimerkiksi, että vanhempien isien lapsilla on hieman muita suurempi todennäköisyys sairastua autismin kirjon häiriöihin.

Toisaalta he näyttävät myös pärjäävän muita paremmin koulussa.

Tutkimuksessa ei selvitetty, miten nyt havaitut mutaatiot vaikuttavat. Ne näyttäisivät kertyvän kromosomiin 8p, mutta ei vielä tiedetä, mitä tämä merkitsee.

Kyseisen kromosomin alueella sytosiini-guaniini -mutaatioita tapahtuu 50-kertaisella tahdilla muuhun perimään nähden.

Mutaatioiden syntyä selvitettiin kartoittamalla liki 15 000 islantilaisen perimä. Perimää verrattiin tutkittujen henkilöiden vanhempiin, lapsiin ja sisaruksiin. Tutkimuksen julkaisi Nature.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.