Masennukseen voi saada apua virtuaalihahmolta. Kuva: Ville Hildén
Masennukseen voi saada apua virtuaalihahmolta. Kuva: Ville Hildén

Avatarin välityksellä masentunut pystyy osoittamaan itselleen myötätuntoa.

Virtuaalihoito voi kohentaa masentuneen oloa, esittää brittiläis-espanjalainen tutkijaryhmä.

Terapian tehosta saatiin esimakua, kun Lontoon University Collegen ja Barcelonan yliopiston tutkijat testasivat sitä 15 depressiopotilaalla. Iältään nämä olivat 23–61-vuotiaita.

Koehenkilöt panivat päähänsä virtuaalilasit, joiden avulla he katselivat maailmaa virtuaalihahmon eli avatarin silmin. Kun laseilla kurkkasi peiliin, sieltä näkyi avatar – jonka liikkeet vastasivat tismalleen koehenkilön omia. Tämä sai avatarin kehon tuntumaan omalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun potilas samaistui aikuisen avatarin hahmoon, häntä opetettiin ilmaisemaan myötätuntoa hätääntyneelle virtuaalipikkulapselle. Tämän itku loppui vähitellen, kun koehenkiö puheli hänelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutaman minuutin kuluttua koehenkilö siirrettiin virtuaalilapsen saappaisiin, ja hän sai kuulla omia myötätuntoisia sanojaan ja eleitään. Tämä yhteensä kahdeksan minuuttia pitkä näytelmä toistettiin kolmesti viikon välein.

Kun potilaiden oloa kartoitettiin kuukausi myöhemmin, puolet ilmoitti masennusoireidensa vähentyneen.

“Ahdistuksen ja masennuksen kanssa kamppailevat voivat olla liiallisen itsekriittisiä”, selittää tutkimusta johtanut professori Chris Brewin tutkimustiedotteessa.

“Tutkimuksessamme potilas osoitti itselleen epäsuorasti myötätuntoa. Tavoite oli koulia häntä myötätuntoisemmiksi ja vähemmän kriittiseksi itseään kohtaan”, Brewin sanoo.

Hänen mukaansa tulos on erittäin lupaava. ”Usea koehenkilömme kertoi, että kokemus muutti heidän reagointiaan todellisessa elämässä.”

Seuraavaksi ryhmä aikoo suorittaa laajemman tutkimuksen, jotta virtuaaliterapian hyötyä voidaan arvioida luotettavasti. Jos se osoittautuu toimivaksi, virtuaaliterapiasta voisi tulla helppo ja edullinen hoitokonsti, tutkijat uskovat.

Tutkimuksen julkaisi British Journal of Psychiatry Open.

Sisältö jatkuu mainoksen alla