Ote Jakob Bernoullin Ars Conjectandista 1713.
Ote Jakob Bernoullin Ars Conjectandista 1713.

Tuoreen tutkimuksen mukaan sukupuoliero matematiikkataidoissa kumpuaa ilmeisesti kulttuurista.

"Olen liian nätti matikkaan" luki Yhdysvalloissa myydyssä tyttöjen T-paidassa. Kiukkuisen vastaanoton myötä paita vedettiin kaupoista, mutta keskustelu jatkaa vellomistaan. Oliko närkästyminen oikeutettua – vai olisiko aika hyväksyä, että pojat vaan ovat parempia matematiikassa kuin tytöt?

Uusi, laaja tutkimus osoittaa, että moni matemaattisista sukupuolieroista esitetty väite ei pidä paikkaansa.

Matematiikan professori Jonathan Kane Wisconsin-Whitewaterin yliopistosta kollegansa Janet Mertzin kanssa havaitsivat, että useiden mittausten nojalla tytöt pärjäävät matematiikassa siinä missä pojatkin. Monissa maissa keski- ja ylätasolla matemaattista sukupuolieroa ei ilmene lainkaan. Toisissa, erityisesti Yhdysvalloissa, ero on viime vuosikymmeninä kaventunut. Esimerkiksi yläasteella tyttöjen ja poikien testitulokset ovat nyt tasoissa, vaikka 40 vuotta sitten sukupuoliero oli merkittävä.

Niin ikään matemaattisesti lahjakkaiden opiskelijoiden koostumus on muuttunut. 1970-luvulla poika-tyttö-suhdeluku tässä ryhmässä oli 13:1, nyt luku on 3:1. Niin ikään matemaattisten tieteiden naistohtorien määrä on kivunnut viidestä prosentista kolmeenkymmeneen viime vuosikymmeninä.

"Jos pojille olisi jokin "matematiikkageeni", joka tytöiltä puuttuu, maiden välisiä eroja tai ajallisia muutoksia ei löytyisi", tutkijat toteavat.

Osa selvityksistä kuitenkin paljastaa edelleen sukupuolieroja matemaattisissa suorituksissa. Kane ja Mertz analysoivat selittäviä tekijöitä kansanvälisestä aineistosta.

Yksi näistä hypoteettisista selityksestä on se, että miesten älyssä on enemmän hajontaa kuin naisten, eli matematiikassa sekä lahjakkaita että tumpeloita miehiä on enemmän kuin naisia. Kane ja Mertz vertailivat matematiikkataitojen kirjoa kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa. Muun muassa kansainvälinen TIMSS-tutkimus 2007 osoitti, että poikien ja tyttöjen suoritusten vaihtelun suhdeluku (variance ratio) oli taivanilaisilla kahdeksasluokkalaisilla 1.31 eli poikien taidoissa oli suurempi hajonta kuin tyttöjen. Sen sijaan Marokossa suhdeluku oli 1, joten sukupuolieroa taitojen kirjossa ei löytynyt. Tunisiassa luku oli 0,91, mikä tarkoittaa sitä, että tyttöjen tuloksissa oli enemmän vaihtelua kuin poikien.

Tutkijoiden mukaan miesten älykkyyserot eivät voi siis selittää eroja matematiikan tuloksissa.

Kane ja Mertz uskovatkin, että erot kumpuavat sosiokulttuurisista tekijöistä. He havaitsivat, että matemaattiset taidot ovat paremmat sekä tytöillä että pojilla maissa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on paremmalla tolalla kuin niissä, joissa se ei ole.

Tutkimuksen julkaisi Notices of the American Mathematical Society.