Palenque on yksi parhaiten säilyneitä muinaisia mayakaupunkeja. Se sijaitsee eteläisessä Meksikossa Chiapasin osavaltiossa. Kuva: Jan Harenburg/Wikimedia Commons
Palenque on yksi parhaiten säilyneitä muinaisia mayakaupunkeja. Se sijaitsee eteläisessä Meksikossa Chiapasin osavaltiossa. Kuva: Jan Harenburg/Wikimedia Commons

Mayojen korkeakulttuuri tuhoutui tuntemattomasta syystä vuoden 900 tienoilla. Juuri niihin aikoihin osuu ankara kuivuus, paljastaa uusi tutkimus.

Muinaiset mayat loivat Keski-Amerikkaan yhden maailman kehittyneimmistä kulttuureista aikana, jolloin barbaarit rymistelivät Rooman valtakunnan raunioilla Euroopassa.

Vuoden 900 tienoilla koitti kuitenkin tuho, jonka syitä ei täysin tunneta. Kaupungit hylättiin ja väestö romahti.

Mayojen jälkeläisiä elää yhä Keski-Amerikassa. Luhistunut korkeakulttuuri ei kuitenkaan enää koskaan palannut ennalleen.

Tuho oli monen tekijän summa. Yksi hyvin mahdollinen syy on kuivuuden aikaansaama poliittinen sekasorto ja maatalouden romahdus. Yhdistettynä kansaa repiviin sotiin se tuhosi edellytykset monimutkaiselle yhteiskunnalle.

Nyt tutkijat ovat löytäneet todisteita tästä kuivuudesta Jukatanin niemimaalla sijaitsevan Chichancanab-järven pohjasta. Sedimenttiin on tallentunut kemiallinen jälki 200 vuotta kestäneestä kuivasta kaudesta. Se ajoittui vuosien 800–1000 välille – juuri siihen aikaan, kun romahdus tapahtui.

Cambridgen ja Floridan Gainesvillen yliopistojen tutkijat tarkastelivat järvenpohjasta kairattuja muta- ja savikerroksia. Vesi sisältää luonnostaan pieniä määriä hapen normaalista poikkeavia isotooppeja eli vesimolekyylin happiatomeissa voi olla eri määrä neutroneita.

Esimerkiksi vesimolekyylit, joissa on raskaampaa happi-17-isotooppia, eivät haihdu niin helposti kuin tavalliset happi-16-isotooppiset vesimolekyylit. Kuivana aikana järven pohjaan kertyy tavallista enemmän näitä raskaita isotooppeja, koska haihdunta on suurempaa. Rankan kuivuuden aikoina pohjasedimenttiin muodostuu myös kipsikiteitä, joihin jää sisälle vettä.

Nämä kiteet ovat tutkijoille eräänlaisia vesifossiileja, joista voidaan lukea suoraan muinaisia sääoloja.

”Se on melkein kuin saisi vesinäytteen menneisyydestä”, kuvaa muinaista ilmastoa tutkiva Chris Evans The Washington Postille.

Järvenpohja kertoo meille, että vuosien 800 ja 1000 välillä sademäärät vähenivät puoleen normaalista. Rankimpina aikoina sadetta oli vain kolmasosa siitä mitä tavallisesti. Tällainen kuivuus olisi todella tuhonnut maanviljelyksen edellytykset ja vaikeuttanut juomaveden saantia.

Saman järven pohjasta otettiin näytteitä jo 1990-luvulla. Silloin merkit aluetta koetelleesta kuivuudesta havaittiin ensi kertaa. Uudessa tutkimuksessa pystyttiin määrittelemään tuon ajan sademäärät ja ilmankosteus hyvin tarkasti.

Tutkijat ovat hioneet jo aiemmin käytössä ollutta menetelmää tarkemmaksi ja monipuolisemmaksi, ja heidän kehittämällään tekniikalla voitaisiin periaatteessa saada tietoa jopa Marsin muinaisista vesimääristä ja ilmastosta.

Ankaran kuivuuden syytä ei tunneta vielä tarkasti, mutta se ajoittuu samaan aikaan kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa koettu keskiajan lämmin kausi. Taustalla voi olla muutoksia ilmakehän virtauksissa. Mayojen mailla kuivuutta on mahdollisesti edesauttanut metsien hakkaaminen kaupunkien ja viljelysten tieltä.

Mayojen kohtalo antaa opetuksen myös nykyihmisille. Ilmastonmuutoksen tulevaisuudessa aiheuttamilla kuivuusjaksoilla on mullistavia seurauksia ympäri maailmaa. Mutta toisin kuin mayoilla, meillä on vielä keinot varautua niihin.

Tuon tutkimuksen päätekijä, arkeologi Takeshi Inomata Arizonan yliopistosta kertoo Reutersille, ettei mayakulttuuri kadonnut sormia napsauttamalla.

”Romahdus tapahtui aalloissa. Ensin on pienempiä romahduksia, jotka liittyvät sodankäytiin ja poliittiseen epävakauteen, ja sitten tuli suuri romahdus, jonka seurauksena monet keskeiset paikat hylättiin. Sitten taas jotkut alueet toipuivat, kunnes tuli uusi romahdus”, Inomata kertoo.

Tutkimuksen julkaisi Science.