Aguatecan kaupunki oli yksi mayakultuurin keskuksia. Kuva: Sébastian Homberger, Wikimedia Commons
Aguatecan kaupunki oli yksi mayakultuurin keskuksia. Kuva: Sébastian Homberger, Wikimedia Commons

22 000 ikivanhaa luuta kertoo mayojen tavoista.

Suurin osa siitä, mitä tiedämme muinaisista mayoista, liittyy kuninkaisiin, kuningattariin ja heidän mahtaviin temppeleihinsä. Floridan luonnonhistorian museoon tallennetut eläinten luut paljastivat hieman siitä, miten 99 prosenttia kansasta eli.

Taiteestaan ja tähtitieteestään tunnetulla sivilisaatiolla oli paljon mutkikkaampia poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä kuin tähän asti on arveltu. Näin päättelevät Ashley Sharpe Floridan yliopistosta ja arkeologian kuraattori Kitty Emery Floridan luonnonhistorian museosta. Kaksikko tutki perusteellisesti 22 000 ikivanhaa luuta. Ne olivat peräisin mayakulttuurin klassisen kauden myöhäisajoilta vuosilta 550–850 ajanlaskumme alun jälkeen.

Mayat asuivat laajalla alueella Keski-Amerikassa, mutta heidän valtionsa eivät olleet kaikkialla samanlaisia. Heillä oli monimutkaisia verkostoja muun muassa kaupankäyntiä, eläinten hankkimista ja ruuan jakelua varten.

Sharpen ja Emeryn tutkimat jäänteet oli kaivettu esiin kolmesta mayojen kaupunkivaltiosta nykyisestä Guatemalasta. Yksi niistä on Aguateca, joka paloi vihollisen yllätyshyökkäyksen jälkeen poroksi. Se on säilynyt samaan tapaan tuhkaan hautautuneena kuin Rooman valtakunnan aikainen Pompeiji.

Sharpe jäljitti sitä, miten eläimiä kuljetettiin kauppatavaroina Aguatecaan ja kahteen toiseen pääkaupunkiin, Piedras Negrasiin ja Yaxchilaniin. Hän seurasi myös resurssien virtaa kuninkaallisten, yläluokan ja pääkaupunkien köyhien sekä ympäröivien kylien asukkaiden välillä.

”Mayat valmistivat eläimistä vuotia, työkaluja, koruja ja soittimia. Lisäksi ne olivat tärkeitä ja tiukasti vartioituja symboleita, jotka viittasivat yhteiskunnalliseen asemaan, kuninkaallisuuteen ja jumalten maailmaan”, Emery kertoo Floridan yliopiston verkkosivulla.

Yllättäen laajimman kirjon eläimiä hyödynsi keskiluokka. Kuninkaalliset ja muu yläluokka keskittyivät tarkasti valikoituun joukkoon arvostetuimpia lajeja, kuten jaguaareihin ja krokotiileihin. Eliitti söi harvinaisina herkkuina pidettyjä eläimiä.

Maaseudun kyläläisten ravinto koostui enimmäkseen kalasta ja äyriäisistä, joita he pyydystivät läheisistä joista. Kaupunkien köyhien ja keskituloisten ruokavalioon kuului laajempi kirjo eläimiä kaukaa metsistä ja valtameristä. Aguatecasta, joka sijaitsee yli 160 kilometrin päässä lähimmästä merestä, löytyi tuhansia äyriäisten kuoria muinaisten kotien ja käsityöläisten työpajojen lattioilta.

Mayoilla ei ollut hevosia eikä aaseja kuormajuhtina. He kantoivat kaikki tavarat selässään. Joet auttoivat kuljetuksessa, mutta niitä oli harvassa. Lisäksi maataipaleilla oli kamppailtava läpi viidakon.

Yachilanissa yli puolet luurangoista kuului hirvieläimille. Siellä asukkaat saivat ravintonsa läheisistä metsistä. He metsästivät myös kauriita, jotka kävivät syömässä mayojen maissipelloilla.

Kaikissa kolmessa kaupungissa eliitin lisäksi myös alemmat luokat pääsivät käsiksi eri eläinlajeihin, sekä kaukaa tuotuihin mereneläviin että läheltä joista ja metsistä pyydettäviin.

Erot siinä, minkä lajien jäänteitä missäkin kaupungissa on eniten, osoittavat, että kaupunkivaltioilla oli todennäköisesti omia kauppakumppaneitaan. Se on järkeenkäypää siksikin, että ajoittain kaupunkien välillä esiintyi vihamielisyyksiä. Toisaalta erot voivat viitata omalaatuiseen kulttuuriin. Esimerkiksi Aguatecan asukkaat tunnettiin simpukoista tehdyistä koruistaan.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Anthropological Archaeology.