Mehiläinen älyää enemmän kuin on luultu. Kuva: Kimmo Taskinen
Mehiläinen älyää enemmän kuin on luultu. Kuva: Kimmo Taskinen

Tarhamehiläinenkin ymmärtää, että tyhjä on vähemmän kuin yksi.

Tarhamehiläisellä on mitättömän pienet aivot, mutta se näyttää olevan paljon luultua älykkäämpi. Jo aiemmin on havaittu, että mehiläinen osaa periaatteessa laskea neljään ja oppii hahmottamaan erilaisia abstrakteja kuvioita.

Nyt eläinten älykkyyteen erikoistunut tutkijaryhmä esittää Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että mehiläinen kykenee ymmärtämään, mikä on enemmän ja mikä vähemmän, ja pystyy jopa hahmottamaan nollan tai niin sanotun tyhjän joukon käsitteen. Tämä nostaisi mehiläiset hoksottimiensa puolesta samaan kerhoon kuin papukaijat tai jopa pienet ihmislapset.

Tutkijaryhmä opetti ensin mehiläisiä hahmottamaan, kumpi niiden näkemistä kuvioista on enemmän ja kumpi vähemmän. Pörisijät houkuteltiin seinälle, johon oli kiinnitetty kaksi valkoista paneelia. Paneeleissa oli eri määrä mustia kuvioita, jotka mehiläiset kykenevät havaitsemaan.

Ruoalla palkitsemalla osa mehiläisistä opetettiin valitsemaan se paneeli, jossa oli vähemmän kuvioita. Osa koulutettiin valitsemaan enemmän kuvioita sisältävä paneeli. Mehiläiset oppivat nopeasti, kummasta valinnasta saa herkkupalkinnon.

Sitten tehtävää vaikeutettiin. Mehiläisille esitettiin paneeli, jossa ei ollut kuvioita lainkaan. Sen vieressä oli paneeli, jossa oli yksi tai useampi kuvio. Ne mehiläiset, jotka oli opetettu valitsemaan aina vähemmän kuvioita sisältävä paneeli, valitsivatkin useimmiten tyhjän paneelin. Vastaavasti ne pörriäiset, jotka olivat tottuneet hakeutumaan runsaskuvioisemman paneelin luokse, toimivat niin myös tässä tilanteessa.

Siis aivan kuin mehiläinen ymmärtäisi, että tyhjä on vähemmän kuin kuvioitu paneeli, tai että nolla on vähemmän kuin yksi. Mehiläiset pärjäsivät sitä paremmin, mitä enemmän tyhjän paneelin viereisessä paneelissa oli kuvioita. Niiden oli helpompi valita tyhjä ruutu, kun viereisessä oli esimerkiksi neljä tai viisi kuviota.

Tutkijat kirjoittavat, että vastaava on havaittu myös ihmislapsilla. Ikään kuin mehiläiset ja älykkäämmät olennot hahmottaisivat nollan tai tyhjän käsitettä hieman samalla tavoin.

Tutkimus osoittaa, että mehiläiset ymmärtävät suuruusjärjestyksiä, mutta siitä kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneita, että ne välttämättä kykenisivät ymmärtämään nollaa. Voi olla, että ne vain oppivat ymmärtämään, kuinka todennäköistä on saada palkinto mistäkin valinnasta, huomauttaa eläinten kognitiota tutkiva tohtori Clint Perry Lontoon Queen Mary -yliopistosta Smithsonian Magazine -lehdessä.

Aina kohti pienempää valintaa koulutetut mehiläiset siis oppivat, että valitsemalla tyhjän ruudun ne saavat palkinnon joka kerta, kun taas valitsemalla esimerkiksi ruudun, jossa on yksi kuvio, ne palkittiin 80 prosenttia ajasta, ja niin edespäin. Ehkä mehiläiset pikemminkin pyörittivät todennäköisyyksiä kuin sinänsä ymmärsivät tyhjän ruudun ideaa.

”Pidän mahdollisena, että mehiläiset voisivat käsittää nollan. Kyky laskea ja arvioida numeroiden arvoa antaisi niille edun selviytymistaistelussa. Mutta kokeet pitää vielä toistaa ja varmistua tulosten tulkinnasta”, Perry sanoo.

käyttäjä-3779
Seuraa 
Viestejä1578
Liittynyt12.5.2014

Mehiläinenkin ymmärtää nollan

Useilla hyönteisillä on valokuvamuisti ja esim. mehiläinen kykenee tunnistamaan eri ihmisten kasvot https://www.tiede.fi/keskustelu/27658/ketju/aistinelimet?page=4 Valokuvamuistiin perustuen mehiläinen voisi oppia eri kuvajoukoista saadut palkintomäärät. Kuviosarjan viimeinen kuva "ei yhtään" vastaisi tuntemuksiltaan nollaa kappaletta. Tyhjän joukon käsitettä tuskin eläin voi mieltää..
Lue kommentti
Japetus
Seuraa 
Viestejä10508
Liittynyt20.6.2009

Mehiläinenkin ymmärtää nollan

Käyttäjä4499][quote=käyttäjä-3779 kirjoitti: Useilla hyönteisillä on valokuvamuisti ja esim. mehiläinen kykenee tunnistamaan eri ihmisten kasvot. Mitään sellaista kuin valokuvamuisti ei ole osoitettu olevan olemassa ylipäätään, oli laji mikä tahansa. Kasvontunnistuskaan ei ole mitään erityistä. Useat hyönteislajit ovat riippuvaisia tietyistä kasveista ja on etevä tunnistamaan ne muiden joukosta. Sopivalla koulutksella sama kyky mahdollistaa myös ihmiskasvojen erottamisen toisistaan. Mitään...
Lue kommentti

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turunen rohkeana: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Tieto norsun keinoista voi auttaa ihmistäkin syövän torjunnassa.

Norsujen jos joidenkin eläinten luulisi kärsivän syövästä. Mitä enemmän soluja eläimessä on, sitä suuremmalla riskillä jonkin perimässä tapahtuu mutaatio syöpäsoluksi.

Norsussa soluja riittää, sillä se voi kasvaa yli seitsemän tonnin painoiseksi. Siitä huolimatta se elää parhaimmillaan 60–70-vuotiaaksi. Hiiret elävät yleensä maksimissaan kolmevuotiaiksi, ja kuollessaan vanhat hiiret ovat yleensä täynnä syöpäkasvaimia.

Ihminenkin on iso ja pitkäikäinen. Nisäkkäistä noin keskimäärin isot elävät kauemmin kuin pienet. Niillä on siis oltava solutason mekanismeja, joilla ne torjuvat syöpää.

Näitä mekanismeja on tutkittu paljon, ja erityisesti norsuilla. Norsut painavat satakertaisesti enemmän kuin ihminen, mutta eläintarhanorsut kuolevat silti meitä harvemmin syöpään.

Nyt Chicagon yliopiston geneetikot ovat syventäneet ymmärrystä näistä mekanismeista Cell Reports -lehdessä julkaistussa artikkelissa.

Norsuja suojelee geeni, joka aggressivisesti tappaa dna:ltaan vaurioituneita soluja. Evoluution saatossa kyseinen geeni muuttui ”uinuvaksi” eli toimimattomaksi, mutta myöhemmin se heräsi henkiin.

Tämä pätkä ”zombi-dna:ta” on ollut olennainen tekijä siinä, että norsut ovat voineet kasvaa nykyiseen kokoonsa.

Tieto voi auttaa kehittämään syöpälääkkeitä ihmisille, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, Chicagon yliopiston evoluutiobiologi ja geneetikko Vincent Lynch The New York Timesisssa.

Syöväntorjunnassa on jo pitkään tutkittu p53-geeniä. Se valmistaa p53-proteiinin, joka etsii dna:sta vaurioituneita kohtia. Löytäessään geenivirheen p53 komentaa solun korjaamaan geenivirheen tai vaihtoehtoisesti tuhoamaan itsensä.

Vuonna 2015 Lynch kollegoineen havaitsi, että norsuilla on perimässään 20 kopiota tästä geenistä, kun ihmisillä on vain yksi. Utahin yliopiston tutkijat huomasivat saman asian samaan aikaan.

Molemmat ryhmät saivat selville, että norsulla p53-poliisitoiminta on kovaotteisempaa kuin muilla nisäkkäillä. Geenivirheen löytyessä norsut eivät korjaile soluja vaan suoraviivaisesti tappavat ne.

Äärimmäisen tiukka linja käy järkeen, kun ottaa huomioon norsun valtavan koon ja pitkän iän. Yksi syöpäkasvain voi tappaa koko eläimen, joten turhia riskejä ei pidä ottaa.

Lynch kollegoineen jatkoi norsun syöpäpoliisimekanismin tutkimusta, ja pian he löysivät lif6-nimisen geenin, joka on ilmeisesti vain norsulla.

Kun p53-proteinit havaitsevat norsuilla dna-vauriota, ne aktivoivat lif6-geenin. Se valmistaa suoraviivaisen väkivaltaisen lif6-proteiinin.

Kokeissaan Lynch kollegoineen huomasi, kuinka lif6-proteiinit tunkeutuvat solun energiatehtaisiin eli mitokondrioihin. Ne kairaavat mitokondrion täyteen reikiä, ja mitokondrion molekyylit vapautuvat soluun. Muulle solulle monet energiatehtaan molekyylit ovat myrkyllisiä, ja solu kuolee.

Lif6:n evolutiivinen historia on kiintoisa.

Kaikilla nisäkkäillä on vastaava lif-geeni, mutta liki kaikilla sitä on vain yksi kappale. Ihmissoluissa se toimii sopuisasti, muun muassa välittää viestejä solusta toiseen.

Norsuilla ja niiden lähisukulaisilla, kuten manaateilla, on geenistä useita kopioita. Norsuilla niitä on yhteensä kymmenen.

Geenikopiot syntyivät norsujen ja manaattien yhteisille esi-isille yli 80 miljoonaa vuotta sitten. Niistä kuitenkin puuttui sellainen dna-pätkä, joka kytkee geenin päälle ja pois. Geenit olivat siis toimimattomia.

Evoluution saatossa norsuissa tapahtui geenimutaatio lif6:n lähimaastossa. Mutaation seurauksena p53-proteiini saattoi aktivoida lif6:n. Uudestisyntynyt geeni alkoi aktivoituna tuottaa proteiinia, joka osasi tehdä jotain aivan uutta: hyökätä mitokondrioiden kimppuun ja näin tappaa vaurioituneita soluja.

Tutkijat arvelevat, että lif6 heräsi eloon samoihin aikoihin kun norsujen esi-isät kehittivät ylimääräisiä kopioita p53-geenistä. Nämä entistä tehokkaammat syöväntorjuntamekanismit mahdollistivat sen, että norsut saattoivat kasvaa nykyiseen kokoonsa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4208
Liittynyt21.7.2017

Tappajageeni heräsi eloon ja suojaa norsuja syövältä

Kaljurotilla samantyyppistä mekanismia... elimistön happivaje (ei norsumaisensta koosta, vaan elintavoista johtuen) aiheuttaa enemmän vaurioita perimään, kuin mitä keho ennättää korjata -> liikaa vaurioita kärsineen solun apoptoosi/nekroosi. https://www.tiede.fi/keskustelu/74956/kaljurotta-tietaa-pitkan-ian-salai...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Ihmiset lääkitsevät omin neuvoin lemmikkejään ja sekoittavat lääke- ja viihdekannabiksen keskenään.

Yhdysvaltojen osavaltioista kannabiksen viihdekäytön on laillistanut kymmenkunta, ja lisäksi kannabiksen lääkekäyttö on laillista parissakymmenessä. Kannabiksen käyttö eläinlääkinnässä ei silti ole sallittua yhdessäkään osavaltiossa.

Eläinlääkärit eivät halua edes keskustella kannabiksen määräämisestä lemmikkien kipuja lievittämään, koska pelkäävät menettävänsä näin toimilupansa, Yhdysvaltain eläinlääkäriliiton kannabinoidikomiteaa johtava Jeffrey Powers kertoi Reutersille.

Ihmiset ovat ottaneet eläinlääkinnässä varaslähdön ja ovat tarjonneet omin päin kannabista lääkkeeksi lemmikeilleen. Tämän seurauksena kotieläinten kannabismyrkytykset ovat yleistyneet.

Oregonin osavaltiossa läpi vuorokauden päivystävässä eläinten myrkytystietopuhelimessa kannabikseen liittyvät puhelut ovat kuudessa vuodessa yli viisinkertaistuneet. Oregon laillisti kannabiksen viihdekäytön vuonna 2014.

Koirien hätäkeskuksessa työskentelevä tohtori Adam Stone kertoo, että 12 tunnin päivystysvuoron aikana henkilökunta näkee yleensä ainakin 1–3 lemmikillä, yleensä koirilla, merkkejä kannabismyrkytyksestä.

Kannabismyrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus ja jopa kooma.

Vuonna 2018 Coloradon osavaltioyliopiston eläinlääketieteilijät toteuttivat nettikyselyn koiranomistajille ympäri Yhdysvaltoja. Reilusta tuhannesta vastaajista liki neljä viidestä kertoi ostaneensa kannabisvalmisteita koirilleen. Koiranomistajien mielestä kannabis lievitti heidän lemmikkiensä kipua tehokkaammin kuin perinteiset lääkkeet.

Kliinisiä näyttöjä lääkekannabiksen tehosta koiriin on myös alkanut ilmaantua.

Heinäkuussa Frontiers in Veterinary Science -lehdessä Cornellin yliopiston tutkijat raportoivat että hampussa esiintyvä kannabidioli eli cbd helpottaa tehokkaasti koirien nivelrikkokipuja. Coloradon osavaltioyliopiston tutkimuksen mukaan cbd vähensi epileptisiä kohtauksia 89 prosentilla koirista, joilla on epilepsia.

Matka menestyksekkäästä kliinisestä kokeesta viralliseksi lääkkeeksi on kuitenkin pitkä ja epävarma.

Yhdysvalloissa mietitään nyt myös liittovaltiotasolla kannabiksen sallimista eläinten lääkintään muun muassa erilaisia kohtauksia ja ahdistusta hillitsemään.

Innokkaiden koiranomistajien varaslähtö ja tästä seuranneet myrkytykset voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, että liittovaltio lopulta ei sallikaan kannabista eläimille.

Kannabismyrkytys ei ole koirilla tappava, mutta se voi johtaa vaarallisiin komplikaatioihin. Epävarmuus kannabiksen mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista koirilla on keskeinen syy, miksi keskushallinto ei vielä salli eläinlääkäreiden määrätä kannabista.

Redmontin eläinlääkäriklinikalla työskentelevä eläinlääkäri Curt Nitschelm kertoo, että useimmat klinikalle kannabismyrkytyksen vuoksi tuodut koirat ovat syöneet suuria määriä kannabiksen keskeistä päihdyttävää aihetta THC:tä.

”Yleensä sitä annetaan koirille syötävässä muodossa, kuten pikkuleivissä, jolloin vaikutus on voimakas”, Nitschelm kertoo oregonilaiselle paikallislehti The Bulletinille.

Omistajat ovat siis sotkeneet lääkekannabiksen ja päihdekannabiksen. Lääkekannabistuotteissa usein pyritään maksimoimaan tuotteen cbd-pitoisuus, kun taas päihdekannabistuotteissa maksimodaan thc-pitoisuutta.

Toki myös CBD:n pitkäaikaisvaikutukset koirille ovat yhä epävarmoja.

salai
Seuraa 
Viestejä7477
Liittynyt17.3.2005

Koirien kannabismyrkytykset ovat yleistyneet Yhdysvalloissa

Kissat ovat fiksumpia, eivätkä vedä övereitä. Pääsevät fiilikseen ja kuuntelevat hyvää musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=cqZc7ZQURMs (Al Stewart - Year Of The Cat)
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.