Melittosphex burmensis. Kuva: Science
Melittosphex burmensis. Kuva: Science

Emäsjärjestys luettiin, esimuoto löytyi.

Mehiläiset ovat olleet viime päivinä tieteen valokeilassa. Ensin tutkijat löysivät Myanmarista meripihkaan tallentuneen alkeellisen mehiläisen, joka eli maapallolla noin sata miljoonaa vuotta sitten. Tämän jälkeen toiset tutkijat saivat valmiiksi kesymehiläisen (Apis mellifera) genomin emäsjärjestyksen. Yhdessä nämä löydöt valaisevat tärkeiden pölyttäjähyönteisten evoluutiota.

Kesymehiläinen on viides genomiklubiin päässyt hyönteinen. Sen genomi koostuu 236 miljoonasta emäsparista, joihin sisältyy 10 157 geeniä. Geenien analysointi paljasti muun muassa, että kesymehiläisellä on enemmän ”hajugeenejä” kuin muilla hyönteisillä. Niillä on myös erittäin laaja ja monimuotoinen kokoelma proteiineja hunajan muodostamiseen.

Myanmarin meripihkaan tallentunut mehiläinen sijoitettiin omaan Melittosphecidae-heimoonsa ja osoittautui puuttuvaksi lenkiksi ampiaisen ja mehiläisen välillä. Sillä on ampiaisille tyypilliset kaksi kannusta keskisääressä ja mehiläisille tyypilliset haaroittuvat karvat. Se tarkoittaa, että kasviravinnolla elävät mehiläiset ovat kehittyneet lihaa syövistä ampiaisista.

Haaroittuvat karvat ja meripihkaan tallentuneet siitepölyhiukkaset viittaavat siihen, että mehiläisten esimuodot keräsivät siitepölyä jo sata miljoonaa vuotta sitten. Aikaisemmin on ajateltu, että siitepölyn kerääminen olisi alkanut vasta 30-45 miljoonaa vuotta myöhemmin.

Siitepölyn keräämisestä kertoo myös mehiläisen pieni koko – se on tuskin hyttystä suurempi. Liitukauden alussa kukat olivat hyvin pieniä, joten mehiläisetkään eivät voineet kasvaa kovin suuriksi. Tuolloin alkanut yhteistyö mehiläisten ja kukkien välillä johti kuitenkin jo liitukauden lopulla huomattavaan kukkakasvien evoluutioon.

Mehiläisen genomista kerrottiin sekä Naturessa että Sciencessa. Uutisen mehiläisten esimuodosta julkaisi Science.