Tarhamehiläinen (<I>Apis Mellifera</I>) Kuva: <A HREF=http://en.wikipedia.org/wiki/File:Bees_Collecting_Pollen_2004-08-14.jpg>Wikimedia Commons</A>.
Tarhamehiläinen (Apis Mellifera) Kuva: Wikimedia Commons.

Hyönteisen pikkuruiset aivot voi opettaa erottamaan ihmiskasvot muista kuvioista.

Mehiläisillä ei ole mitään biologista tarvetta tunnistaa ihmiskasvoja, mutta Adrian Dyer onnistui vuonna 2005 opettamaan mehiläisiä assosioimaan ihmiskasvojen kuvan sokeriliuokseen.

Martin Giurfa Toulousen yliopistosta Ranskasta kuitenkin epäili, että hyönteiset olisivat nähneet kasvot vain erikoisina kukkina.

Giurfa ja Dyer julkaisivat Journal of Experimental Biology -lehdessä yhteisen tutkimuksen, jonka mukaan mehiläiset todella oppivat tunnistamaan ihmiskasvojen piirteitä.

Tutkijat ensin varmistivat, että mehiläiset voivat oppia tunnistamaan yksinkertaisia kuvioita kasvoina. Kuvioissa oli kaksi pistettä silminä, lyhyt pystyviiva nenänä ja pitempi vaakaviiva suuna. Tutkijat onnistuivat opettamaan mehiläiset erottamaan kuvat, joissa nämä kuviot olivat ryvästetty yhteen sellaisista joissa ne olivat erillään.

Mehiläiset oppivat jopa luokittelemaan kuvioita kasvomaisiin ja ei-kasvomaisiin ja päättelemään aivan uudestakin kuvasta, kumpaan se kuuluu.

Tämä selvisi näyttämällä mehiläisille viittä kuvaparia, joista aina yksi kuva edusti kasvoja ja muut muunlaisia pisteiden ja viivojen muodostamia kuvioita. Mehiläiset saivat aina sokeriliuosta palkinnoksi, kun ne kävivät kasvomaisissa kuvioissa.

Aivan uusista kuvapareista, joita mehiläiset eivät olleet nähneet aiemmin, ne valitsivat kasvomaisemman.

Todellisia kasvokuvia mehiläiset eivät enää tunnistaneet kasvoiksi, kun silmien, nenän ja suun suhteellisia paikkoja oli muutettu.

Giurfan mukaan automaattisten kasvontunnistusmenetelmien kehittämisessä voisi ottaa oppia mehiläisten lähestymistavasta.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?