Tarhamehiläinen (<I>Apis Mellifera</I>) Kuva: <A HREF=http://en.wikipedia.org/wiki/File:Bees_Collecting_Pollen_2004-08-14.jpg>Wikimedia Commons</A>.
Tarhamehiläinen (Apis Mellifera) Kuva: Wikimedia Commons.

Hyönteisen pikkuruiset aivot voi opettaa erottamaan ihmiskasvot muista kuvioista.

Mehiläisillä ei ole mitään biologista tarvetta tunnistaa ihmiskasvoja, mutta Adrian Dyer onnistui vuonna 2005 opettamaan mehiläisiä assosioimaan ihmiskasvojen kuvan sokeriliuokseen.

Martin Giurfa Toulousen yliopistosta Ranskasta kuitenkin epäili, että hyönteiset olisivat nähneet kasvot vain erikoisina kukkina.

Giurfa ja Dyer julkaisivat Journal of Experimental Biology -lehdessä yhteisen tutkimuksen, jonka mukaan mehiläiset todella oppivat tunnistamaan ihmiskasvojen piirteitä.

Tutkijat ensin varmistivat, että mehiläiset voivat oppia tunnistamaan yksinkertaisia kuvioita kasvoina. Kuvioissa oli kaksi pistettä silminä, lyhyt pystyviiva nenänä ja pitempi vaakaviiva suuna. Tutkijat onnistuivat opettamaan mehiläiset erottamaan kuvat, joissa nämä kuviot olivat ryvästetty yhteen sellaisista joissa ne olivat erillään.

Mehiläiset oppivat jopa luokittelemaan kuvioita kasvomaisiin ja ei-kasvomaisiin ja päättelemään aivan uudestakin kuvasta, kumpaan se kuuluu.

Tämä selvisi näyttämällä mehiläisille viittä kuvaparia, joista aina yksi kuva edusti kasvoja ja muut muunlaisia pisteiden ja viivojen muodostamia kuvioita. Mehiläiset saivat aina sokeriliuosta palkinnoksi, kun ne kävivät kasvomaisissa kuvioissa.

Aivan uusista kuvapareista, joita mehiläiset eivät olleet nähneet aiemmin, ne valitsivat kasvomaisemman.

Todellisia kasvokuvia mehiläiset eivät enää tunnistaneet kasvoiksi, kun silmien, nenän ja suun suhteellisia paikkoja oli muutettu.

Giurfan mukaan automaattisten kasvontunnistusmenetelmien kehittämisessä voisi ottaa oppia mehiläisten lähestymistavasta.