Mahalaukku täyttyy 400 grammasta, tuli se salaatista tai salamipizzasta. Kuva: Shutterstock
Mahalaukku täyttyy 400 grammasta, tuli se salaatista tai salamipizzasta. Kuva: Shutterstock

Esivanhemmillamme ei ollut käyttöä kalorimittarille.

Käsitykset ylipainon syistä ovat tarkentuneet valtavasti viime vuosina. Yleisselitykset, ruokavalion muutos ja fyysisen aktiivisuuden vähentyminen, ovat syventyneet muun muassa kemiallisilla yksityiskohdilla.

Nykyään tiedetään esimerkiksi, että suolistobakteerit kykenevät yhdisteillään manipuloimaan sekä makuaistia että viestejä, joita suolisto toimittaa aivoihin. Keskusyksikkömme mielihyväjärjestelmä saattaa horjahtaa niin, ettei se enää reagoikaan syömisen vapauttamiin hormoneihin normaalilla tyydytyksen tunteella, vaan alamme himoita lisää sokereita ja rasvaa.

Uuden tiedon varjoon on jäänyt ylipainon perustavanlaatuinen syy: mahalaukkumme toimintamekanismi. Kykenisimme hallitsemaan syömistämme paremmin, jos mahamme laskisi ruoan sisältämiä kaloreita. Sitä ei kuitenkaan tee, sillä se on kehittynyt ynnäämään pelkkää määrää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puutteen selittää lajimme evoluutiohistoria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kivikaudella olisi kuollut

Ruokahalun säätelymme kehittyi metsästyksellä ja keräilyllä eläneiden esi-ihmisten tarpeisiin. Heille ei ollut olennaista laskea kaloreita ja koettaa pysyä hoikkina vaan turvata energiansaanti. Lisäkilot olivat heille itse asiassa erinomainen henkivakuutus.

Kivikautisille edeltäjillemme kaloripommeista varoittava järjestelmä olisi ollut kohtalokas ominaisuus. He elivät niukkuudessa, ja aliravitsemus uhkasi tavan takaa. Niissä oloissa oli järkevää syödä aina, kun ruokaa oli tarjolla, ja syödä ähkyyn asti silloin, kun sitä oli saatavilla ylenpalttisesti. Kaloreiden karttajat olisivat kuolleet nälkään.

Esivanhempiemme peruina meihinkin on iskostunut energian rohmuamiseen erikoistunut käyttäytymismalli. Nykyisessä yltäkylläisyydessä tästä alitajuntaan jämähtäneestä opista on kuitenkin tullut rasite, joka kerryttää turhia kiloja.

Annoksissa huikeasti eroa

Otetaan esimerkki. Mietit, söisitkö lounaaksi lihapullia ja muusia vai hampurilaisaterian. Annokset ovat samankokoisia, mutta vain jälkimmäisessä piilottelee ylimääräisten kaloreiden ja lihomisen vaara.

Lihapulla-annos sisältää 500–600 kilokaloria, hampurilaisateriassa niitä on kaksin verroin. Mahalaukkusi ei sitä kuitenkaan tiedä, sillä se mittaa vain kylläisyyden tunnetta.

Kylläisyyden saavuttaakseen mahasi tarvitsee ruokaa 400 grammaa – juuri sen verran kuin lounasvaihtoehtosi painavat. Päädyt kumpaan tahansa, vasta lautasen tyhjennyttyä mahalaukkusi on venynyt riittävästi, tuntee olevansa täynnä ja lähettää aivoillesi viestin: Ruokaa on nyt kylliksi. Luukut kiinni.

Voimme siis helposti nauttia ylenpalttisesti kaloreita, kunhan ne on pakattu mahalaukullemme otolliseen määrään ruokaa. Jo parisataa ekstrakaloria joka päivä nostaa painoa viitisen kiloa muutamassa kuukaudessa.

 

Lue lisää

Toukokuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa päätoimittaja Jukka Ruukki selvittää professori Pertti Mustajoen kanssa, miten laskutaidoton mahalaukku saa meidät huomaamattamme syömään liikaa. He antavat myös kahdeksan ohjetta, joilla kaloreiden ja kilojen kertymistä voi vähentää.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla