Agakonna. Kuva: Matt Greenlees.
Agakonna. Kuva: Matt Greenlees.

Nopeimmin leviävä tulokaslaji kärsii pärjäämisestään.

Kun tulokaslaji saapuu elinympäristöön, jossa sillä ei ole luontaisia vihollisia, se alkaa levittäytyä ympäristöön huimalla nopeudella. Paikasta levittäytymisrintaman kärjessä kannattaa taistella, sillä ensimmäisillä on vähemmän kilpailijoita ja paras lisääntymismenestys. Pärjäämisellä on kuitenkin hintansa, osoittaa tuore tutkimus. Se mikä tekee Australiaa riivaavista agakonnista (Bufo marinus) nopeita, altistaa ne myös selkävaivoille.

Kaksi vuotta sitten australialaiset tutkijat havaitsivat, että tulokaslaji agakonnan ensimmäisen aallon yksilöillä oli pidemmät takajalat kuin jäljessä tulevilla. Pidemmissä takajaloissa oli enemmän pomppuvoimaa ja näin ne pääsivät muiden edelle.

Nyt sama australialaisryhmä raportoi, että kymmenen prosenttia pitkäkinttuisista yksilöistä sairasti selkärankareumaa. Sitä vastoin jäljessä tulevilla konnilla, joiden kintut olivat normaalimitoissa, selkärankamuutoksia ei havaittu. Reumaattiset muutokset johtuivat tavallisten maabakteerien aiheuttamasta tulehduksesta.

Tutkijoiden mukaan pitkät kintut kiidättävät konnaa nopeasti eteenpäin, mutta ne kasvattavat samalla eläimen massaa, ja näin luustoon kohdistuu suurempi rasitus. Koska nopeasti leviävät konnat käyttävät suurimman osan energiastaan liikkumiseen, sitä ei enää riitä immuunipuolustuksen ylläpitoon, ja konnat altistuvat maabakteeri-infektioille.

Tutkimus on ensimmäisiä, jossa tarkastellaan miten uuteen elinympäristöön sopeutuminen vaikuttaa tulokaslajiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet osoittamaan, miten tulokkaat vaikuttavat elinympäristöönsä.

Tutkimuksesta kertoo PNAS.