Tältä näytti Pohjoisnavan läheisyydessä vuonna 2011. Stuart McDill / Reuters
Tältä näytti Pohjoisnavan läheisyydessä vuonna 2011. Stuart McDill / Reuters

Tutkijat eivät päässeet selvyyteen, tuleeko uusi sade tulevaisuudessa alas vetenä vai lumena.

Vaikka tutkijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että merijäiden väheneminen pohjoisnapaa ympäröivillä alueilla lisää haihtumista ja sitä kautta sademäärää, yhteyden suora mittaaminen on kylmien olojen ja tuulten takia erittäin vaikeaa.

Nyt yhdysvaltalais-kanadalainen tutkimusryhmä luotasi asiaa tarkastelemalla vuosien 1990–2012 kuukausittaisia sateita kuudessa pisteessä eri puolella Arktista aluetta. Apuna käytettiin muun muassa vedyn ja hapen isotooppeja. Ne kielivät, onko sade paikallista syntyä vai kantautunut kauempaa.

Tulosten perusteella tutkijat laskivat, että 100 000 neliökilometrin merijääkato lisää kosteutta Kanadan arktisella alueella 18,2 prosenttia ja Grönlanninmerellä 10,8 prosenttia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tulevasta merijään menetyksestä minulla ei ole antaa arviota, mutta tutkimuksemme kattamana parinakymmenenä vuotena jäätä hävisi Grönlannin- ja Norjanmereltä noin 150 000 neliökilometriä”, kertoo mittausten parissa puurtanut Ben Kopec Darthmouth Collegesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siitä Kopec kollegoineen ei päässyt selvyyteen, tuleeko uusi sade tulevaisuudessa alas vetenä vai lumena. Jos se sataa lumena, maan pinnan kyky heijastaa auringonsäteilyä voi kasvaa nykyisestä, joten sademäärän lisääntymisellä voisi olla ilmastoa viilentävä vaikutus.

Jos taas lisäsade ropisee vetenä, voi sulan aika Artiksella varhentua keväisin ja lumipeite viivästyä syksyisin. Tämä puolestaan heikentäisi säteilyn kokonaisheijastusta ja lämmittäisi ilmastoa lisää.

Kummankin vaihtoehdon vaikutus on todennäköisesti samaa luokkaa kuin olisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tuplaantumisella, tutkijat arvioivat.

”Viilentävä vaikutus voi olla yhtä suuri kuin lämmittäväkin – päinvastaiseen suuntaan – mutta se yltäisi vain sinne, mihin lumi sataa. Jos uusi sade levittyisi kokonaisuudessaan lumena Arktiksen ylle, se saattaisi lievittää globaalia hiilidioksidin runsastumiseen liittyvää lämpenemistä. Mutta silti lämpenisi”, Kopec selittää.

Tutkimusryhmän mukaan tulos osoittaa, että merijään vaikutus säteilytasapainoon on iso tekijä ilmastonmuutoksessa ja se aiheuttaa epävarmuuksia ilmastoennusteisiin.

”Merijää hupenee hälyttävää tahtia, joten on tärkeä ymmärtää sen kytkennät ilmastoon”, Kopec kiteyttää.

Tutkimuksen julkaisi Yhdysvaltain tiedeakatemian verkkolehti Pnas ja siitä kertoo muun muassa uutissivusto Phys.org.

Sisältö jatkuu mainoksen alla