Kuolleen albatrossin mahalaukusta paljastuu muoviroskaa. Kuva: Paul & Paveena Mckenzie Visuals / Science Photo Library
Kuolleen albatrossin mahalaukusta paljastuu muoviroskaa. Kuva: Paul & Paveena Mckenzie Visuals / Science Photo Library

Muoviroskaan kiinnittyy meressä hajoavaa planktonia, jonka haju muistuttaa merilevää.

Jopa 90 prosenttia merilinnuista on syönyt merten muovijätteitä. Tämä voi johtua muovin hajusta, joka muistuttaa mädäntyvää merilevää.

Muovi ei hajoa linnun vatsalaukussa. Se haittaa linnun ruuansulatusta ja on todistettavasti myös tappanut lintuja.

Haju syntyy hajoavasta planktonista, joka takertuu pinnalla kelluviin muovinosiin.

Joillakin merilinnuilla, kuten albatrossilla ja liitäjillä, on hyvä hajuaisti ja ne liittävät hajun ruokaan.

”Monet merilinnut löytävät ruokaa myös hajujen perusteella”, sanoo Matthew Savoca Kalifornian yliopistossa Davisissa.

”Löysimme muovista kemikaalin, jonka linnut yleensä liittävät ruokaan, mutta sitä on myös muovissa”, Savoca sanoo BBC:lle.

Hän tutki ryhmineen muovijätteen hajua. Tulokset on julkaistu Science Advances -tiedelehdessä.

Kokeissa Kalifornian yliopiston tutkijat laittoivat pieneksi hajonnutta muovista jätettä verkkopusseihin ja antoivat niiden roikkua pitkään meressä.

Kolmen viikon jälkeen he tutkivat muovin kemiaa ja sen hajuja.

Kolme ​​muovien tyyppiä oli saanut meressä selvästi erottuvan kemiallisen hajun.

Dimetyylisulfidille on ominaista sen rikkipitoinen haju. Se muistuttaa hajua, joka tulee keitetystä kaalista tai lahoavasta merilevästä.

Sitä syntyy valtamerissä, kun pienet levät tai kasviplanktonit osuvat muoveihin.

Linnut bongaavat myös katsellaan muovia syötäväksi. Esimerkiksi auringossa välkehtivä muovi voi houkutella vesilintuja.

”Tutkimuksemme osoittaa, että liitäjät kuluttavat todella paljon muovia ja altistuvat meren muoviroskalle”, sanoo BBC:lle tutkimusta tehnyt professori Gabrielle Nevitt.

Muovijätteen määrä kasvaa kaikissa merissä. Vuonna 2014 maailman merissä laskettiin olevan muovijätettä 250 miljoonaa tonnia. Pinnalla jäte kasaantuu usein kasvaviksi pyörteiksi.

Tutkijat haluavat nyt selvittää, vetääkö muovien haju puoleensa myös kaloja, pingviinejä ja kilpikonnia.

Tutkijoiden mukaan pitäisi kehittää muoveja, jotka eivät hajultaan muistuta merilevää eivätkä hajoa pieneksi nieltäväksi muoviroskaksi meressä tai muussa ympäristössä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?