Tätä rataa kulki Merkurius Auringon edestä viimeksi 2016.
Tätä rataa kulki Merkurius Auringon edestä viimeksi 2016.

Planeetta erottuu pienenä mustana pisteenä. Sää ei Suomessa suosine nyt ylikulun katselua.

Merkurius on aurinkokuntamme sisin planeetta, jota pääsee harvoin näkemään. Maanantaina 11. marraskuuta tarjoutuu tilaisuus tarkkailla planeettaa, jos sää suosii.

Merkurius näkyy Suomessa, iltapäivällä kello 14.35 alkaen, jos ei ole pilviä estämässä.

Pieni musta piste ylittää Auringon läpimitan viidessä ja puolessa tunnissa. Merkuriuksen reitti kulkee tällä kertaa suunnilleen Auringon keskiosan halki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Merkurius kulkee nyt Auringon keskiosan yli. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taivaannäytelmä ei valitettavasti näy tällä kertaa Suomessa, jos sääennusteisiin on uskominen.

Jos kirkas taivas kuitenkin avautuu, kannattaa tarkistaa katselun ohjeet tähtitieteellisen seuran Ursan kotisivuilta www.ursa.fi. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan suojatta eikä omilla suojavirityksillä.

Maailmalla ylikulku näkyy selkeän sään seuduilla. Ilmiö toistuu aina marraskuun 10. ja toukokuun 8. päivän kieppeillä, mutta aika harvoin. Toukokuussa planeetta näyttää noin viidenneksen suuremmalta kuin marraskuussa.

Merkuriuksen, Maan ja Auringon paikat aurinkokunnan ratatasossa osuvat sopivasti kohdalleen tähän näytökseen hieman yli kymmenen kertaa vuosisadassa.

Seuraavan kerran asetelma toistuu marraskuussa 2032. Merkurius on Venuksen lisäksi aurinkokunnan ainoa planeetta, joka voi radallaan kulkea Maasta katsottuna Auringon edestä. Ylikulku on siis hieman kuin auringonpimennys, jossa Kuu kulkee Maasta katsottuna Auringon editse.

Ylikulku on tunnettu pitkään. Ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Gassendi havaitsi ja kirjasi Merkuriuksen ylikulun 7. marraskuuta 1631. Sen oli aiemmin ennustanut tähtitietelijä Johannes Kepler.

Muinaiset sivilisaatiot tiesivät Merkuriuksen, ja niillä oli ainakin pohdintoja oli siitä, että se kulkisi joskus myös Auringon edestä.

Jos on oikein tarkkana, voi ylikulussa nähdä kiinnostavia ilmiöitä. Merkuriuksesta irtaantuu kuin pisara, kun se kohtaa Maasta katsoen Auringon reunan ja kun se jättää Auringon. Kyse on näköharhasta. Ilmiö näkyy selvemmin Venuksen ylikuluissa.

Kuutamme hieman suurempi Merkurius tunnetaan oikein hyvin. Sen pinnan lämpötilat vaihtelevat hurjasti valoisan ja pimeän mukaan, aina 173 asteen pakkasesta hyvin kuumaan 427 lämpöasteeseen.

On vahvat todisteet uskoa, että vesijäätä esiintyy Merkuriuksen navoilla. Sitä on kraattereiden pohjalla paikoissa, joihin auringonvalo ei osu koskaan. Todisteita vesijäästä ovat löytäneet tarkat tutkat kiertäessään Merkuriuksen ympärillä.

Merkuriuksella on roolinsa myös luonnontieteen kuuluisimman teorian todisteluissa. Tähtitieteilijät tiesivät, että Merkuriuksen lievästi elliptisen radan periheli eli Aurinkoa lähinnä oleva piste kiertyy vuosisadassa noin 0,16 astetta eteenpäin.

Sen voi selittää Isaac Newtonin kuuluisilla painovoimalaeilla. Aurinkokunnan muut planeetat näet vaikuttavat tähän ilmiöön. Mutta jo 1800-luvun puolivälin tienoilla oli tajuttu, että laskelmat ja havainnot eivät silti täysin vastaa toisiaan. Ilmiön syyksi etsittiin jopa uutta planeettaa Vulcania, mutta sitä ei löytynyt.

Mysteerin ratkaisi fyysikko Albert Einstein vuonna 1916 yleisen suhteellisuusteoriansa avulla. Hän selitti, että muutos johtuu aika-avaruuden kaareutumisesta. Hän laski siitä johtuvan muutoksen, joka pitää yhtä havaintojen kanssa sadasosien tarkkuudella.

outo
Seuraa 
Viestejä906

Tähtitieteilijät olivat sitä mieltä, että planeettain radat ovat vakiintunutta ympyräliikettä (planeetan nopeuden pysyvän samana radan joka pisteessä). Mutta havainnot osoittivat toista ja poikkeavuudet selitettiin äärettömän monimutkaisilla käyrillä ja yhtälöillä.

Käytyään läpi Brahen muistiinpanoja ja vuosia kestäneiden laskelmien jälkeen Kepler totesi, että planeettojen rata on ellipsinen geometrinen kuvio ja Aurinko on aina planeetan radan toisessa polttopisteessä (Keplerin 1. laki). Ja koska planeetan Aurinkoon yhdistävä viiva peittää alleen yhtä suurina aikaväleinä yhtä suuret pinta-alat, planeetta liikkuu lähempänä Aurinkoa nopeammin, jotta syntyisi yhtä suuret alueet.

Koska planeetat eivät liiku sattumanvaraisen mallin mukaan vaan radat noudattavat tasaisia matemaattisia käyriä, se paljasti planeettojen Lainlaatijan älykkääksi.

Mutta mikä on planeetan Auringosta mitatun etäisyyden ja sen täyteen kierrokseen kuluvan ajan suhde toisiinsa? Kepler tiesi että Auringon lähellä olevat planeetat liikkuivat nopeammin kuin kauempana olevat. 10 vuoden uurastuksen jälkeen keksi tämän suhteen ilmaisevan kaavan: Planeettojen kiertoaikojen neliöt suhtautuvat toisiinsa kuten niiden Auringosta mitattujen keskietäisyyksien kuutiot  (Keplerin 3. laki).

Keksittyään tuon lain, Kepler innoissaan kirjoitti: ”Taivaallisen harmonian jumalaisen näytelmän aikaansaama sanoin kuvaamaton hurmio tempaa minut valtaansa.” Tämä johti Newtonin 1687 keksimään 'yleisen painovoimalain'. Hän joutui salaamaan sen, että uskoi Raamattuun, jottei joutuisi kirkon roviolle.

Keplerin lait määrittävät myös asteroidien elliptiset radat, sekä pyrstötähtien liikkeet. Kierteisgalaksien haarojen muotokin näyttää mukautuvan niihin. Kuka laati nuo lait? Tietenkin älykäs ja voimakas Luoja.

Kepleristä ei tullut ateistia, vaikka eli 30-vuotisen katolisten ja protestanttien uskonsodan aikana. Hän kuoli 1630 59-vuotiaana, joutuessaan pakolaiseksi uskonnollisten kiihkoilijoiden vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla