Suurnopeuskameran pysäytyskuvasta näkyy, millaista pyörteilyä noin sentin mittaisten äyriäisten parvi aiheuttaa veteen. Kuva: M. Wilhelmus ja J.O. Dabiri, Caltech
Suurnopeuskameran pysäytyskuvasta näkyy, millaista pyörteilyä noin sentin mittaisten äyriäisten parvi aiheuttaa veteen. Kuva: M. Wilhelmus ja J.O. Dabiri, Caltech

Valtavat eläinmassat liikuttavat vettä paljon tehokkaammin kuin on luultu.

Monet merieläimet kaloista planktoneläimiin nousevat öisin valtavina parvina pintavesiin ruokailemaan, kun pimeys tarjoaa ainakin osittaista suojaa saalistavilta pedoilta. Päiviksi pystyvaeltajat sukeltavat taas turvallisempiin syvyyksiin. Tämä eläinten liike on niin massiivista, että sen vedensekoitusteho on samaa luokkaa kuin tuulten ja vuorovesien. Tähän viittaa yhdysvaltalainen planktonäyriäisten tutkimus, jonka julkaisi Physics of Fluids -lehti.

John Dabiri Kalifornian teknisestä yliopistosta työtovereineen raportoi jo vuonna 2009 Nature-lehdessä, että noustessaan ja laskeutuessaan meduusat vetävät mukanaan runsaasti vettä.

Nyt Dabiri ja hänen kollegansa Monica Wilhelmus osoittavat Physics of Fluidsissa, että sama pätee myös paljon pienempiin planktoneläimiin: noin sentin mittaisiin äyriäisiin. Kaiken kukkuraksi niiden parvi liikuttaa suhteessa paljon enemmän vettä kuin eläimet yksittäin.

Dabiri ja Wilhelmus käyttivät tutkimukseensa suolajärvissä viihtyviä vesikirppujen sukulaisia suolalehtijalkaisia (Artemia salina). He seurasivat niiden parveilun aiheuttamia virtauksia suolavesitankissa, jossa äyriäisten lisäksi kellui liikkeiden osoittimina mikroskooppisia hopealla pinnoitettuja lasipalloja. He houkuttelivat lehtijalkaisparven vedenpintaa kohti sinisellä, nousevalla laservalolla ja kuvasivat heijastusten liikettä vedessä suurnopeuskameralla.

Pikkuäyriäisten uinti aiheuttaa veden pyörteilyä, mutta yksittäisen äyriäisen mukana pyörteet eivät nostaisi tai laskisi vettä merkittävästi. Tämän tutkimuksen mukaan äyriäisparven tuottama pyörteily on kuitenkin merkittävä veden sekoittaja.

Pyörteilyn lisäksi vettä liikkuu myös toisella mekanismilla: nouseva tai laskeutuva vesieläin vetää vettä perässään. Jo vuoden 2009 tutkimuksessa Dabiri laski, että kaikista merieläimistä siirtyy veteen tällä mekanismilla energiaa noin tuhat miljardia wattia. Se on hänen mukaansa samaa mittaluokkaa kuin tuulten ja vuorovesien maailmanlaajuinen vaikutus.

Vuoden 2009 tutkimuksessa arvioitiin lisäksi, että myös eläinten aiheuttama pyörteily siirtää veteen suunnilleen saman verran energiaa. Silloin kuitenkin epäiltiin, ettei pikkueläinten tuottama pyörteily jaksa liikuttaa vettä merkittävästi. Tämänkertainen tutkimus osoitti, että parvissa se jaksaa.

Mihin sekoittuminen sitten vaikuttaa?

Varsinkin lämpimissä merissä ulapoiden pintavesi on kymmenien metrien paksuisena lämpimän veden patjana, joka ei erilaisen tiheytensä takia tahdo omin päin sekoittua alempaan kylmempään veteen. Elämälle kummassakin kerroksessa on tärkeää, että jokin sekoittaa pintavesien happea alemmas ja kasviplanktonin tarvitsemia ravinteita alhaalta ylemmäs. Lisäksi sekoittuminen vaikuttaa eri syvyyksien lämmönjakaumaan ja sitä kautta ilmastoon.

Sekoittumista aiheuttavat vuorovedet, kovat tuulet, veden pyörrevirtaukset ja veden paikoittaiset kumpuamiset syvyyksistä. Näiden tutkimusten mukaan yhtä merkittäviä sekoittajia saattavat siis olla merieliöiden vuorokausittaiset pystysuuntaiset vaellukset.

Ilmaviljely vauhditti siemenperunoiden tuotantoa.

Uusi suomalainen varhaisperuna Jussi tuli markkinoille kolme vuotta sitten. Lajike osoittautui niin suosituksi, että siemenperunat ovat kahtena keväänä loppuneet kesken. Vasta täksi kaudeksi sitä oli ammattiviljelijöille riittävästi, 500 tonnia.

Suuri kysyntä yllätti kaikki.

Jussin siemeniä alettiin kasvattaa Suomen siemenperunakeskuksessa myös aeroponisesti, ilman multaa, koska niitä piti saada viljelijöille paljon ja nopeasti. Perinnäisellä tavalla olisi saatu riittävä määrä siemenperunoita viidessä vuodessa, mutta uusi ilmaviljelymenetelmä nopeutti tuotantoa.

Aeroponisten perunoiden varret varttuvat luonnonvalossa tai ledien loisteessa kaapin päällä, juuret ja maavarret taas venyvät kaapin sisällä pimeässä. Juuristoon ja mukulavyöhykkeelle vain ruiskutetaan ajoittain ravinnesumua.

Jos mukulat poimitaan 30–35-millisinä, kasvi innostuu tekemään niitä jatkuvasti lisää. Kasvi ei ymmärrä vanheta vaan kasvaa ja kasvaa. 

Keskimäärin menetelmä kymmenkertaistaa sadon. Jos turpeessa kehittyy vaikka kolme mukulaa, aeroponisesti niitä syntyy vähintään 30.

Työläs jalostaa

Ajatus uudesta suomalaista perunalajikkeesta syntyi toistakymmentä vuotta sitten. Tavoitteena oli kehittää kaunis, maukas, satoisa ja aikaisen kevään kylmässä maassa selviävä peruna. Sen piti myös kestää tauteja ja soveltua Suomen lyhyeen kasvukauteen ja runsaaseen valoon.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perunan perimä sisältää neljä versiota jokaisesta geenistä, kun esimerkiksi ihmisellä niitä on kaksi. Tämän vuoksi kahden perunalajikkeen risteyttäminen tuottaa tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Jotta kaikki halutut ominaisuudet saadaan samaan kasviin, tarvitaan runsaasti jälkeläisiä, joista karsia.

Vuosien jalostustyö tuotti Jussin. Muutamassa vuodessa se on kahmaissut kolmasosan varhaisperunan 800 viljelyalasta. Kahdella muulla kolmanneksella kasvaa Timoa ja saksalaista Solistia. 

Missään muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ymmärretä varhaisperunan arvoa. Jussi sai nimensäkin siitä, että sitä on tarkoitus syödä juhannuksena.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo, miten uuden perunalajikkeen kehitys ideasta lautasille eteni. Hän kertoo myös, mistä peruna on peräisin – ja miten ja miksi se valloitti maailman.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä

Moni asiantuntija pitää luokitusta taudiksi ennenaikaisena.

Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt peliriippuvuuden kansainväliseen ICD-11-tautiluokitukseen. Video- tai digipelien ongelmapelaaminen on nyt siis virallisesti määritelty mielenterveyden häiriöksi. Tautiluokituksessa se rinnastuu esimerkiksi päihde- ja rahapeliriippuvuuteen. WHO toisin sanoen katsoo, että digipelaaminen voi olla yhtä koukuttavaa kuin huumeet.

”Konsultoituamme asiantuntijoita ympäri maailmaa ja tarkasteltuamme todistusaineistoa perusteellisesti päätimme, että tämä häiriö tulisi lisätä luokitukseen”, kertoo WHO:n mielenterveys- ja päihdejaoston johtaja, tohtori Shekhar Saxena uutistoimisto AFP:lle.

Miljardit ihmiset pelaavat erilaisia pelejä kännyköillä, konsoleilla, tietokoneilla ja muilla laitteilla. Länsi-Euroopassa on arvioitu, että lapsista ja nuorista kaksi kolmasosaa harrastaa pelaamista. Joissain maissa suurin osa aikuisistakin pelaa.

”Emme väitä, että kaikki pelaaminen on patologista”, Saxena korostaa. Hänen mukaansa ongelmapelaaminen koskettaa hyvin pientä osaa pelaajista. Yhden arvion mukaan pelaaminen voi muodostua ongelmaksi noin 8–12 prosentille ihmisistä.

Ongelmapelaamisesta on tautiluokituksen mukaan kyse silloin, kun elämänhallinta alkaa rakoilla. Ihminen voi käyttää suuren osan valveillaoloajastaan pelaamiseen ja laiminlyödä muita asioita.

Digipeliriippuvuuden diagnosointiin on määritelty kolme tärkeää kriteeriä.

”Ensimmäinen on, että pelaaminen menee kaiken muun tekemisen yli ja muu elämän sisältö jää reuna-alueelle”, kertoo luokituksen laatimiseen osallistunut tohtori Vladimir Pozniak CNN-uutiskanavalle.

Toinen on se, että ihminen ei kykene hallitsemaan käytöstään, vaikka siitä alkaa aiheutua ongelmia elämään. Pelaaminen jatkuu ja saattaa vain lisääntyä. Diagnoosi vaatii, että käytös on ”jatkuvaa ja toistuvaa” sekä ”riittävän vakavaa”.

Kolmanneksi pelaamisesta tulee koitua potilaalle ahdistusta ja ongelmia henkilökohtaisissa suhteissa tai työelämässä. Yöunet saattavat jäädä vähäisiksi, ruokavalio huonontua ja liikunta jäädä taka-alalle. Kriteerit ovat siis hyvin pitkälti samat kuin päihde- ja uhkapeliriippuvuudessa.
WHO katsoo diagnoosin edellyttävän, että ongelmakäytös on jatkunut vähintään vuoden. Pozniakin mukaan hoito nojaisi kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.

Näyttö vielä heikkoa

Erilaisia pelejä on valtavasti, ja niiden käyttötarkoitukset voivat olla ihmisillä hyvin erilaisia. Muun muassa tästä syystä moni tutkija pitää ongelmallisena digipeliriippuvuuden niputtamista yhdeksi sairaudeksi.

26 psykologia ja pelitutkijaa kritisoi viime vuonna Journal of Behavioural Addictions -lehdessä WHO:n aietta lisätä ongelmapelaaminen tautiluokitukseen.

”Taustalla oleva tieteellinen pohja on heikkoa. Tutkimusalalla esiintyy useita ristiriitoja ja epäselvyyksiä eikä asiasta vallitse konsensusta”, he muun muassa kirjoittavat.

Tutkijat kritisoivat myös sitä, että diagnoosipohja nojaa liian vahvasti päihde- ja uhkapeliriippuvuuteen eikä ota huomioon digipelaamisen kontekstia ja kulttuuria. Pelaaminen on niin yleinen ja monihaarainen harrastus, että sitä on vaikea niputtaa yhdeksi, monoliittiseksi kokonaisuudeksi.

Video- ja digipelaamisen toisinaan nostattamat moraalipaniikit saattavat näiden tutkijoiden mukaan myös johtaa häiriön ylidiagnosointiin lapsilla ja nuorilla. Ylipäänsä digipelaamishäiriön määritteleminen taudiksi patologisoi ilmiötä, joka on lopulta yksi ajanvietemuoto ”siinä missä tanssiminen, urheilu, seksi tai puutarhanhoito”, tutkijat kirjoittavat.

Psykologian professori Chris Ferguson vaati viime vuonna Pnas-tiedelehdessä  julkaistussa peliriippuvuutta käsittelevässä artikkelissa vahvempaa tutkimusnäyttöä siitä, että digipeliriippuvuus todella on oma sairautensa eikä aiheudu muista ongelmista ja mielenterveyshäiriöistä henkilön elämässä.

”Masentuneet ihmiset voivat maata sängyssä koko päivän, mutta emme silti sano, että he ovat sänkyriippuvaisia”, Ferguson vertaa.

On kiistatonta, että joillekin pelaamisesta tulee todellinen ongelma, joka vaatii apua. Tutkijoiden kritiikki kohdistuu vain siihen, onko digipeliriippuvuutta järkevää määritellä omaksi mielenterveyden häiriökseen, kuten WHO nyt on tehnyt.

Suomessa Sosiaalipedagogiikan säätiö Sosped on tuottanut hiljattain tutkimuskatsauksen  viihteellisestä ja ongelmallisesta digipelaamisesta.
Helsingin yliopiston tutkijat Soile Kuuluvainen ja Terhi Mustonen ovat katsauksessa koonneet yhteen tutkimustietoa digipelaamisesta ja ongelmapelaamisesta.

He kirjoittavat yhteenvedossa, että ongelmalliseen digipelaamiseen liittyy kiinteästi runsas pelaamiseen käytetty aika. Tiettyä tuntimäärää, jossa pelaaminen muuttuisi ongelmalliseksi, ei kuitenkaan ole mahdollista asettaa yksilöiden erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.

Toisaalta ongelmallisesta digipelaamisesta tehtyä laadullista tutkimusta on hyvin niukasti, etenkin pelaajan itsensä näkökulmasta.

”Tutkimustiedon pohjalta voisi ajatella, että digipelaamisen ongelmallisuutta pohdittaessa on erityisen tärkeää kuunnella digipelaajan omaa kokemusta siitä, miksi hän pelaa ja mitä pelaaminen hänen elämässään merkitsee”, Kuuluvainen ja Mustonen kirjoittavat.

Erityisen tärkeää on tunnistaa ja myöntää pelaamisen taustalla vaikuttavat syyt, jos pelaamisen vähentäminen ei onnistu, vaikka digipelaaja itse niin haluaisi tai se olisi hänen ulkopuolisten velvoitteidensa vuoksi välttämätöntä, tutkijat sanovat. Tällöin tilanteeseen on hyvä hakea apua esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilta tai muilta saman kokeneilta. 

ID10T
Seuraa 
Viestejä2257
Liittynyt3.10.2007

Peliriippuvuudesta tuli sairaus

Käyttäjä8217 kirjoitti: Totta kai. Tutkittuahan sekin on, että tietyissä rajoissa pelaaminen parantaa keskittymiskykyä ja refleksejä. Ystäväni teki pelaamisesta ammattinsa, josta tienaa hyvin, ja rakastaa sitä mitä tekee. Itse koen, että olen myös itse kehittynyt ihmisenä tästä syystä. -M, 25v Olet siis kehittynyt ihmisenä, koska ystävästäsi tuli peliammattilainen? Vai siksikö, koska harrastat itsekin pelaamista? Saivartelu sikseen... Kyllä pelaaminen tietyssä määrin voi parantaa keskittymis-...
Lue kommentti