Tiede-lehti seuraa Yhdysvaltain tiedeviikkoa Chicagossa 13.-17. helmikuuta.
Tiede-lehti seuraa Yhdysvaltain tiedeviikkoa Chicagossa 13.-17. helmikuuta.

Materiaalitieteet paljastavat, miten maalaukset ovat muuttuneet.

Kun katsomme Rembrandtin, van Goghin tai Renoirin maalausta, emme voi olla enää varmoja siitä, että maalaus on sama kuin minkä sen tekijä teki ja näki. Yhä tarkemmat luonnontieteelliset menetelmät analysoida vanhoja maalauksia paljastavat värien muutoksia, jotka voivat dramaattisesti vääristää alkuperäistä teosta. 

- Viimeisten 15-20 vuoden aikana olemme havahtuneet siihen, että monet taideteokset ovat kemiallisesti hyvin dynaamisia ja ne ovat muuttuneet paljon, totesi Delftin teknillisen yliopiston tutkija Joris Dik Yhdysvaltain tiedeviikolla Chicagossa.

Dik työtovereineen on jäljittänyt uudenlaisia röntgenmenetelmiä käyttäen, miten aika on syönyt Rembrandtin ja van Goghin maalauksia. Hän esitteli esimerkkinä van Goghin Pariisin kaudelta kukkamaalausta, jonka ongelma on kadmiuminkeltainen. Kemiallisesti väriaine on kadmiumsulfidia, joka hapettuu ja hajoaa ajan oloon. Tuloksena on rusehtavat ja kuorimaiset läiskät, jotka korvaavat alkuperäisen kirkkaan keltaisen väripinnan.

Tutkijat kartoittivat maalauksesta kaiken kadmiumin ja tekivät teoksesta virtuaalisen rekonstruktion. Alkuperäiseen väriasuunsa palautettuna maalauksen keltaiset kirkastuivat, jolloin kuvan kolmiulotteinen vaikutelma myös vahvistui silminnähden.

- Sama tapahtuu kaikilla aikakauden taitelijoilla, jotka ovat käyttäneet kadmiuminkeltaista. Ongelma on laaja, Dik kertoi.

Samalla kun analyysimenetelmät paljastavat vääristymät, ne auttavat luomaan käsityksen siitä, millaisia teokset alun perin olivat. Dik ja hänen työtoverinsa kehittävät maalauksista kolmiulotteisia printtejä, joissa ei toisteta vain värejä vaan myös teoksen pintarakenne. He tutkivat myös sitä, miten muut taideteosten kannalta tärkeät ominaisuudet kuten kiilto ja läpikuultavuus voidaan saada printeissä esiin.

Tarkat kolmiulotteiset rekonstruktiot maalauksesta alkuperäisessä tilassaan voivat vastaisuudessa olla keskeinen osa vanhan taiteen esittämistä museoissa.