Metaania on ilmakehässä enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla. Mallissa suurempi pitoisuus näkyy punaisempana värinä. Kuva: Airs / Aqua / Nasa
Metaania on ilmakehässä enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla. Mallissa suurempi pitoisuus näkyy punaisempana värinä. Kuva: Airs / Aqua / Nasa

Syytä kasvuun ei tiedetä.

Metaanin määrä ilmakehässä on kasvanut nopeasti kymmenen viime vuoden aikana. Se on yllättänyt ilmastotutkijat.

Metaanipäästöjen kasvu vaikeuttaa yrityksiä hillitä ilmastonmuutosta. Metaani lämmittää planeettaa noin 28 kertaa niin paljon kuin vastaava määrä hiilidioksidia. Toistaiseksi metaanin osuus globaaleista kasvihuonepäästöistä on noin 16 prosenttia, mutta se voi nousta.

Metaanin kasvu ilmakehässä kiihtyi vuonna 2007. Se on kiihtynyt entisestään vuosina 2014 ja 2015.

Metaanin pitoisuus ilmakehässä on 2,5-kertaistunut esiteollisen ajan jälkeen. Maailman metaanibudjetin laatijat totesivat raportissaan, että 2000-luvun alkuvuosina metaanin pitoisuus kohosi ilmakehässä vain 0,5 miljardisosaa vuodessa verrattuna 10 miljardisosaan vuosina 2014 ja 2015.

Uusi tutkimus julkaistiin Environmental Research Letters -tiedelehdessä

Metaanin päästöjä ei ole seurattu yhtä tarkasti kuin hiilidioksidin. Ilmastotutkijat eivät siksi ole varmoja siitä, mistä juuri äskettäin lisääntynyt metaani on tullut ilmakehään.

Metaani on hajutonta ja ilmaa kevyempää. Se on voimakas kasvihuonekaasu.

Metaania syntyy, kun eloperäinen aine mädäntyy hapettomissa oloissa. Näin käy eläinten ruuansulatuksessa, riisipeltojen vesissä ja kaatopaikoilla.

Ilmastotutkijat pohtivat, että maatalous voi olla suurin syy metaanin määrän kasvuun.

Tärkeä aiheuttaja ovat myös fossiiliset polttoaineet. Noin kolmannes metaanista tulee fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Laskelmassa ovat mukana kaasun- ja öljynsärötys, öljynporaus ja hiilikaivokset. Niissä metaania pidetään jätekaasuna. Se päästetään ilmakehään tai joskus poltetaan.

Hiilidioksidin päästöjä on seurattu monin eri tavoin jo 1950-luvulta lähtien. Metaanipäästöt tunnetaan paljon huonommin. Metaanin elinikä ilmakehässä on onneksi vain noin kymmenen vuotta.

Tundran sulaessa sen alta paljastuu varastoitunutta metaania. Arktisten alueiden lämpeneminen voi johtaa isoihin metaanipäästöihin.

”Hiilidioksidipäästöjen lähteet on kuvattu hyvin. Sen sijaan maailman metaanibudjetti on hajanainen. Nautojen, kosteikkojen ja riisipeltojen ja muita osuuksia metaanin kierrossa ei tunneta niin hyvin”, sanoo maapallon systeemien professori Robert Jackson Stanfordin yliopistosta Guardian-lehdelle.

Hän oli yksi metaanibudjetin kirjoittajista. Jacksonin mukaan metaani pitää nostaa myös keskiöön, jos yritetään hallita ilmastonmuutosta.

Esimerkiksi uudet riisilajikkeet ja rehulajikkeet voisivat vähentää metaanipäästöjä riisipelloilta ja naudoista. Tiedetään myös keinoja napata metaania karjankasvatuksesta. Kuitenkin vain harvoja keinoja käytetään.

”Metaanin nykyinen kasvuvauhti ei ole ennen näkemätön. 1970- ja 1980-luvuilla metaanipitoisuus kasvoi vielä nopeammin”, muistuttaa fyysikko ja ilmastotutkija Jouni Räisänen Helsingin yliopistosta.

”Syyt metaanipitoisuuden kasvun hitaudelle 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tunnetaan myös puutteellisesti. Yhtenä syynä on pohdittu sitä, että kun sosialistinen järjestelmä romahti, pienensi se ihmiskunnan metaanipäästöjä maailmanlaajuisesti”, sanoo Räisänen.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä30717
Liittynyt6.12.2009

Metaanin pitoisuus ilmakehässä on kasvanut nopeasti

Sanppa kirjoitti: Ennustan ja tunnustan. Tsunamit ja hurrikaanit ovat vähentyneet määrällisesti ja voimakkuudellisesti 2000 luvun puolivälin paikkeilta, joten ei mitään peloteltavaa sielläkään. Semmosta se on kun uskoo omia uskomuksiaan. "Climate change has made deadly heatwaves and hurricanes, along with droughts and flooding, both more frequent and more intense in recent years, according to a UN report released Tuesday." Read more at: http://phys.org/news/2016-11-climate-extreme-weather-...
Lue kommentti
SamBody
Seuraa 
Viestejä5725
Liittynyt3.5.2008

Metaanin pitoisuus ilmakehässä on kasvanut nopeasti

Windspeed kirjoitti: No niin....USAssa ei joissain osavaltioissa enää edes sanoa ääneen AGWtä. Sinulla ei ilmeisesti ole käsitystä USAn hallintojärjestelmästä(kään). Ei presidentillä ole ole valtaa osavaltiotasoilla, eli Trump on antamassa huutia ilmastohihhuleille vain liittovaltiotasolla ;-) Trump vaatii nimiä – ketkä olleet ilmastonmuutoksen vastaisissa talkoissa?
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.