Veden jäämät olivat ehkä peräisin kääpiöplaneetta Cerekseltä. Kuva: Nasa
Veden jäämät olivat ehkä peräisin kääpiöplaneetta Cerekseltä. Kuva: Nasa

Asteroidivyöhykkeeltä peräisin oleva meteoriitti osoittaa, että elämään tarvittavaa kemiaa on jo kauan sitten ollut muuallakin kuin maapallolla.

Seitsemän koulupoikaa pelaili 20 vuotta sitten koripalloa Monahansin pikkukaupungissa Texasissa, kun he kuulivat vihellystä ja jyrinää. Vain kivenheiton päähän pallokentästä, keskelle katua, mäjähti taivaalta kengän muotoinen kivi.

Kivi osoittautui meteoriitiksi, ja vieläpä harvinaiseksi sellaiseksi. Se oli ensimmäinen meteoriitti, jonka sisältä löydettiin jäänteitä vedestä.

Murikka myytiin huutokaupassa ja pojat tienasivat tuolloin löydöstään 3 000 dollaria kukin.

Toinen vastaavanlainen avaruuskivi tömähti myöhemmin samana vuonna Marokon vuoristoon.

Vasta tällä vuosituhannella tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet niin, että tutkijat pääsivät todella kurkistamaan näiden kivien sisään. He raportoivat Science Advances -tiedelehdessä, että meteoriitit sisältävät yksinkertaisia orgaanisia molekyylejä ja suolakiteitä, jotka ovat mahdollisesti peräisin kääpiöplaneetta Cerekseltä.

Kivet sisältävät mikroskooppisia jäämiä vedestä 4,5 miljardin vuoden takaa. Niissä on pienen pieniä suolakiteitä, joissa on hiileen, happeen ja typpeen perustuvia orgaanisia yhdisteitä ja aminohappojen rakennuspalikoita. Proteiinit muodostuvat aminohapoista.

”Tämä on kuin löytäisi hyönteisen meripihkasta”, kommentoi meteoriitin rakennetta analysoinut David Kilcoyne Berkeleyn yliopiston synkrotronilaboratoriosta tiedotteessa.

Kivi ei sisällä elämää, mutta se sisältää niitä kemiallisia aineksia, joista elämän uskotaan maapallollakin muinoin kehittyneen.

”Nämä ovat elämän rakennusaineita. Tämä on ensimmäinen kerta, kun avaruudesta on löydetty viljalti orgaanisia aineksia yhdessä nestemäisen veden kanssa”, sanoo puolestaan tutkimusta johtanut Queenie Chan Lontoon avoimesta yliopistosta.

Yhden teorian mukaan elämään tarvittavat ainekset ovat alun perin sataneet maapallolle meteoriittien mukana. Tämä tutkimus ei voi sitä todistaa, mutta se osoittaa, että muinaisessa avaruudessa elämän aineksia on hyvinkin voinut siirtyä kiveltä toiselle.

Suolakiteet ja vesijäämät ovat mahdollisesti peräisin kääpiöplaneetta Cerekseltä. Se on asteroidivyöhykkeen isoin kohde ja kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välissä.

Cereksen jäisen pinnan alla uskotaan olevan vettä ja suolayhdisteitä, joita tulivuoret ovat ehkä muinoin syösseet avaruuteen. Nyt tutkitut meteoriitit ovat miljardeja vuosia avaruudessa kierrettyään tulleet kosketuksiin tämän aineksen kanssa.

Kivet eivät siis ole irronneet Cereksestä, vaan niihin on voinut tarttunut avaruudessa näitä yhdisteitä.

nimmarix
Seuraa 
Viestejä512
Liittynyt2.12.2017

Meteoriitti toi elämän aineksia avaruudesta

H.Tanska kirjoitti: arvailu ja marginaalisen pienen herra seurueen olettamukset, jostain asiasta mistä ei faktaa ole pitäisi pitää tämän herra seurueen omana juttuna! Onpas täällä yksinkertaista porukkaa, vaikka ei tiedetä elämän syntyyn liittyvistä tutkimuksista mitään, osataan kuitenkin arvioida mitä muut tietävät.
Lue kommentti
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.