Miekkavalas oppi matkimaan englannin sanoja. Se ei ollut tämä yksilö. Kuva: Wikimedia Commons
Miekkavalas oppi matkimaan englannin sanoja. Se ei ollut tämä yksilö. Kuva: Wikimedia Commons

Osaa sanoista Wikie osasi matkia ensi yrittämällä, vaikka se tuottaa ääntä aivan eri välineillä kuin ihminen.

Miekkavalas oppii imitoimaan ihmisen puhetta, osoitti Royal Societyn julkaisema tutkimus. Näin on siitä huolimatta, että miekkavalaan äänielimet ovat täysin erilaiset kuin ihmisellä.

Tutkijaryhmä teki kokeita Ranskan Antibesin merieläinpuistossa elävällä Wikie-miekkavalaalla. 14-vuotias Wikie on syntynyt vankeudessa.

Tutkimuksen alussa ryhmä ei tiennyt, mitä odottaa. Kun Wikielle ensi kertaa sanottiin ”hello”, ja valas toisti, tutkijat eivät pystyneet peittämään tunteitaan.

”Siinä oli vaikea olla hiljaa”, sanoo Jose Abramson Madridin Universidad Complutense -yliopistosta.

Wikielle opetettiin ensin tietty käsiele, jonka nähdessään sen kuului matkia toisen valaan liikkeitä. Sitten tutkijat opettivat tämän eleen avulla Wikien matkimaan ääntä ja puhetta.

Aluksi sitä pyydettiin imitoimaan oman poikasensa tekemiä ääniä ja sitten ääninauhalta muiden miekkavalaiden tekemiä narinoita ja pörinöitä, joita Wikie ei aiemmin ollut kuullut.

Wikie oppi nopeasti. Sitten tutkijat imitoivat sille itselleen miekkavalaiden ääntelyä, ja lopulta opettivat valaan toistamaan yksinkertaisia englanninkielen sanoja, kuten ”hello”, ”bye-bye”, ja ”one, two, three”.

Miekkavalaat ovat levinneet kaikkiin maailman meriin. Ne elävät laumoissa ja heimoissa, joilla kullakin on oma murteensa, eivätkä eri heimoihin kuuluvat valaat ymmärrä toisiaan. Miekkavalailla voidaan katsoa jopa olevan oma kulttuurinsa.

Vankeudessa miekkavalaiden on havaittu oppivan ”puhumaan delfiiniä”. Ne ovat alkaneet matkia delfiinien ääntelyä oltuaan kosketuksissa näiden kanssa.

”Halusimme nähdä, miten joustavasti miekkavalas voi imitoida ääniä. Tärkeää oli valita äänteitä, joita ne eivät normaalisti tekisi. Ei miekkavalas tavallisesti sano hello, selittää professori Josep Call St. Andrewsin yliopistosta The Guardian-lehdessä.

Call on psykologi ja neurotieteilijä, joka on erikoistunut tutkimaan mielen kehittymistä evoluutiossa.

Wikie toisti osan sanoista hyvin tunnistettavasti. Se oppi matkimaan osaa niistä jo ensimmäisellä yrittämällä.

Aivan samaan se ei pysty kuin papukaijat. Miekkavalaan kyky matkia on silti häkellyttävä, sillä sen tapa tuottaa ääntä on hyvin erilainen kuin ihmisillä.

Miekkavalaalla ei ole kurkunpäätä eikä äänihuulia. Se tuottaa ääniä puristamalla ilmaa päälaellaan olevasta hengitysaukosta. Se ei siis ääntele suu auki.

Puheen nuottia ja rytmiä valas matki tunnistettavasti, joskin se välillä tyytyi korvaamaan sanat pöräytyksillä.Kyky matkia äänteitä on jo itsessään kiintoisa, mutta tutkijat uskovat, että miekkavalat hyödyntävät kykyään myös luonnossa.

”Uskoaksemme tämä on ensimmäinen todiste miekkavalaiden kyvystä matkia ääniä. On järkeenkäypää, että tältä pohjalta miekkavalaat luovat myös ne murteet, joita ne luonnossa käyttävät”, Call sanoo.

Luonnossa miekkavalaat ääntelevät enimmäkseen veden alla. Tässä kokeessa Wikien pää ja sen ilma-aukko olivat pinnan yläpuolella.

Tutkimuksen tulos osoittaa jälleen kerran, että miekkavalaat ovat hyvin älykkäitä. Luonnossa miekkavalaat opettavat toisilleen ja poikasilleen saalistustekniikoita. Ne oppivat nopeasti jekuttamaan ihmiskalastajia ehtiäkseen itse napata saaliit siimojen päästä.

Hylkeitä saalistavien miekkavalaiden on havaittu tekevän yhteistyötä niin, että yksi kopauttaa jäälauttaa vinoon, jotta hylje liukuu meressä odottavan toisen miekkavalaan kitaan.

Matkimisen taito on tärkeä selviytymisen kannalta. Yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen voi luonnossa käydä kalliiksi.

”Jos syöty kala on myrkyllistä, siihen kuolee. Toisilta oppiminen on turvallista. Yksi tärkeimmistä asioista, joka johti ihmisen älyn kehitykseen, oli kyky sosiaaliseen oppimiseen ja imitointiin, lopulta kulttuuriin”, eläinten älykkyyttä tutkiva Abramson sanoo.

”Kun huomaamme, että muutkin lajit kykenevät hyvin monimutkaiseen sosiaaliseen oppimiseen, voimme odottaa niiltä varsin joustavaa ja sopeutuvaa käytöstä.”

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.