Jotkut arvioivat miehen luonnetta sen mukaan, ottaako vaimo hänen sukunimensä vai ei.
Jotkut arvioivat miehen luonnetta sen mukaan, ottaako vaimo hänen sukunimensä vai ei.

Mies vaikuttaa feminiinisemmältä, jos vaimo pitää oman sukunimensä.

Suomessakin enemmistö naisista ottaa edelleen miehensä sukunimen, kun he menevät naimisiin. Naisten tarkoitus ei ehkä ole tietoisesti tukea valinnallaan aviomiehen miehekkyyttä ja arvovaltaa. Sellainen vaikutus sillä joka tapauksessa näyttää tuoreen tutkimuksen mukaan olevan.

Sukunimiperinteen sinnikkyyttä on ihmetelty. Tapa periytyy ajalta, jolloin naisilla ei ollut paljon oikeuksia ja heitä pidettiin jopa miehensä omaisuutena.

Vaikka sukupuolten tasa-arvo on edennyt noista ajoista, useimmat pariskunnat siitä huolimatta päätyvät ottamaan yhteiseksi nimekseen juuri miehen sukunimen.

Selitystä on haettu esimerkiksi stereotypioista, joita kohdistuu sovinnaisrooleja rikkovaan naiseen. Aiempien tutkimusten mukaan ihmiset suhtautuvat eri tavoin oman nimensä pitäviin naisiin kuin niihin, jotka ottavat miehensä nimen.

Nimen säilyttäviä naisia kuvataan useammin kuin muita naisia piirteillä, joita tavataan liittää mieheen. Mielikuvissa heillä korkeampi status, he käyttävät enemmän valtaa, keskittyvät enemmän itseensä ja ovat määrätietoisempia ja itsevarmempia.

Syy miehen sukunimen omaksumiseen saattaa silti olla enemmän miehessä. Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan monet naiset ottavat miehensä sukunimen miehen toiveesta. Miehet voivat kokea jopa henkilökohtaisena kolauksena sen, jos nainen pitää oman nimensä.

Aviomiehen ongelmaksi sukunimi koettiin myös Clintonien poliitikkopariskunnan tapauksessa, huomauttavat ilmiötä selvittäneet Nevadan yliopiston apulaisprofessori Rachael Robnett ja hänen brittikollegansa.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton otti aikoinaan miehensä sukunimen vasta, kun heräsi pelko, että aviomiehen, ex-presidentti Bill Clintonin poliittinen ura voisi vaarantua, jos vaimolla olisi alkuperäinen nimensä. Nimi Rodham uhrattiin.

Bill Clinton oli todella vaarassa kärsiä mielikuvatappioita. Tähän viittaavat Robnettin ja kumppaneiden kokeet Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Sadoille ihmisille tehdyissä mielikuvakokeissa paljastui, että jos vaimo säilyttää avioliitossa oman nimensä, mies vaikuttaa feminiinisemmältä ja hänellä arvioidaan olevan suhteessa vähemmän valtaa kuin siinä tapauksessa, että vaimo olisi ottanut miehen sukunimen.

”Ihmiset tekevät johtopäätöksiä puolisoiden persoonallisuuden piirteistä sukunimivalintojen perusteella”, toteaa Robnett tutkimustiedotteessa.

”Sukunimiperinne on enemmän kuin perinne. Se heijastaa hienovaraisia sukupuolinormeja ja ideologioita, joita ei usein kyseenalaisteta, vaikka ne suosivatkin miestä”, Robnett tulkitsee.

Tutkijat myöntävät, että kyse ei välttämättä ole vain kateettomista mielikuvista. Mielikuvat voivat kuvata oikein joitakin pariskuntia.

On tavallista, että arvoiltaan samanlaiset ihmiset menevät naimisiin. Niinpä sukunimiperinteestä poikkeavat naiset voivat valita puolisoikseen miehiä, jotka eivät edusta perinteisiä miehisiä stereotypioita.

Tutkimuksen julkaisi Sex Roles -tiedelehti.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.