Jotkut arvioivat miehen luonnetta sen mukaan, ottaako vaimo hänen sukunimensä vai ei.
Jotkut arvioivat miehen luonnetta sen mukaan, ottaako vaimo hänen sukunimensä vai ei.

Mies vaikuttaa feminiinisemmältä, jos vaimo pitää oman sukunimensä.

Suomessakin enemmistö naisista ottaa edelleen miehensä sukunimen, kun he menevät naimisiin. Naisten tarkoitus ei ehkä ole tietoisesti tukea valinnallaan aviomiehen miehekkyyttä ja arvovaltaa. Sellainen vaikutus sillä joka tapauksessa näyttää tuoreen tutkimuksen mukaan olevan.

Sukunimiperinteen sinnikkyyttä on ihmetelty. Tapa periytyy ajalta, jolloin naisilla ei ollut paljon oikeuksia ja heitä pidettiin jopa miehensä omaisuutena.

Vaikka sukupuolten tasa-arvo on edennyt noista ajoista, useimmat pariskunnat siitä huolimatta päätyvät ottamaan yhteiseksi nimekseen juuri miehen sukunimen.

Selitystä on haettu esimerkiksi stereotypioista, joita kohdistuu sovinnaisrooleja rikkovaan naiseen. Aiempien tutkimusten mukaan ihmiset suhtautuvat eri tavoin oman nimensä pitäviin naisiin kuin niihin, jotka ottavat miehensä nimen.

Nimen säilyttäviä naisia kuvataan useammin kuin muita naisia piirteillä, joita tavataan liittää mieheen. Mielikuvissa heillä korkeampi status, he käyttävät enemmän valtaa, keskittyvät enemmän itseensä ja ovat määrätietoisempia ja itsevarmempia.

Syy miehen sukunimen omaksumiseen saattaa silti olla enemmän miehessä. Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan monet naiset ottavat miehensä sukunimen miehen toiveesta. Miehet voivat kokea jopa henkilökohtaisena kolauksena sen, jos nainen pitää oman nimensä.

Aviomiehen ongelmaksi sukunimi koettiin myös Clintonien poliitikkopariskunnan tapauksessa, huomauttavat ilmiötä selvittäneet Nevadan yliopiston apulaisprofessori Rachael Robnett ja hänen brittikollegansa.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton otti aikoinaan miehensä sukunimen vasta, kun heräsi pelko, että aviomiehen, ex-presidentti Bill Clintonin poliittinen ura voisi vaarantua, jos vaimolla olisi alkuperäinen nimensä. Nimi Rodham uhrattiin.

Bill Clinton oli todella vaarassa kärsiä mielikuvatappioita. Tähän viittaavat Robnettin ja kumppaneiden kokeet Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Sadoille ihmisille tehdyissä mielikuvakokeissa paljastui, että jos vaimo säilyttää avioliitossa oman nimensä, mies vaikuttaa feminiinisemmältä ja hänellä arvioidaan olevan suhteessa vähemmän valtaa kuin siinä tapauksessa, että vaimo olisi ottanut miehen sukunimen.

”Ihmiset tekevät johtopäätöksiä puolisoiden persoonallisuuden piirteistä sukunimivalintojen perusteella”, toteaa Robnett tutkimustiedotteessa.

”Sukunimiperinne on enemmän kuin perinne. Se heijastaa hienovaraisia sukupuolinormeja ja ideologioita, joita ei usein kyseenalaisteta, vaikka ne suosivatkin miestä”, Robnett tulkitsee.

Tutkijat myöntävät, että kyse ei välttämättä ole vain kateettomista mielikuvista. Mielikuvat voivat kuvata oikein joitakin pariskuntia.

On tavallista, että arvoiltaan samanlaiset ihmiset menevät naimisiin. Niinpä sukunimiperinteestä poikkeavat naiset voivat valita puolisoikseen miehiä, jotka eivät edusta perinteisiä miehisiä stereotypioita.

Tutkimuksen julkaisi Sex Roles -tiedelehti.

MooM
Seuraa 
Viestejä6905
Liittynyt29.6.2012

Miestä mitataan vaimon sukunimen perusteella

wisti kirjoitti: Pohjois-Karjalassa miehellä oli nimenä Kakkinen. Kiusallinen nimi vaihdettiin Tantereeksi. Kyläläiset puhuivat sen jälkeen Paska Tantereesta. Kuulostaa tutulta. Heimo, jossa karjalainen hölösuisuus kohtaa savolaisen kieron huumorin ja kainuulaisen vittumaisuuden.
Lue kommentti

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.