Jotkut arvioivat miehen luonnetta sen mukaan, ottaako vaimo hänen sukunimensä vai ei.
Jotkut arvioivat miehen luonnetta sen mukaan, ottaako vaimo hänen sukunimensä vai ei.

Mies vaikuttaa feminiinisemmältä, jos vaimo pitää oman sukunimensä.

Suomessakin enemmistö naisista ottaa edelleen miehensä sukunimen, kun he menevät naimisiin. Naisten tarkoitus ei ehkä ole tietoisesti tukea valinnallaan aviomiehen miehekkyyttä ja arvovaltaa. Sellainen vaikutus sillä joka tapauksessa näyttää tuoreen tutkimuksen mukaan olevan.

Sukunimiperinteen sinnikkyyttä on ihmetelty. Tapa periytyy ajalta, jolloin naisilla ei ollut paljon oikeuksia ja heitä pidettiin jopa miehensä omaisuutena.

Vaikka sukupuolten tasa-arvo on edennyt noista ajoista, useimmat pariskunnat siitä huolimatta päätyvät ottamaan yhteiseksi nimekseen juuri miehen sukunimen.

Selitystä on haettu esimerkiksi stereotypioista, joita kohdistuu sovinnaisrooleja rikkovaan naiseen. Aiempien tutkimusten mukaan ihmiset suhtautuvat eri tavoin oman nimensä pitäviin naisiin kuin niihin, jotka ottavat miehensä nimen.

Nimen säilyttäviä naisia kuvataan useammin kuin muita naisia piirteillä, joita tavataan liittää mieheen. Mielikuvissa heillä korkeampi status, he käyttävät enemmän valtaa, keskittyvät enemmän itseensä ja ovat määrätietoisempia ja itsevarmempia.

Syy miehen sukunimen omaksumiseen saattaa silti olla enemmän miehessä. Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan monet naiset ottavat miehensä sukunimen miehen toiveesta. Miehet voivat kokea jopa henkilökohtaisena kolauksena sen, jos nainen pitää oman nimensä.

Aviomiehen ongelmaksi sukunimi koettiin myös Clintonien poliitikkopariskunnan tapauksessa, huomauttavat ilmiötä selvittäneet Nevadan yliopiston apulaisprofessori Rachael Robnett ja hänen brittikollegansa.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton otti aikoinaan miehensä sukunimen vasta, kun heräsi pelko, että aviomiehen, ex-presidentti Bill Clintonin poliittinen ura voisi vaarantua, jos vaimolla olisi alkuperäinen nimensä. Nimi Rodham uhrattiin.

Bill Clinton oli todella vaarassa kärsiä mielikuvatappioita. Tähän viittaavat Robnettin ja kumppaneiden kokeet Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Sadoille ihmisille tehdyissä mielikuvakokeissa paljastui, että jos vaimo säilyttää avioliitossa oman nimensä, mies vaikuttaa feminiinisemmältä ja hänellä arvioidaan olevan suhteessa vähemmän valtaa kuin siinä tapauksessa, että vaimo olisi ottanut miehen sukunimen.

”Ihmiset tekevät johtopäätöksiä puolisoiden persoonallisuuden piirteistä sukunimivalintojen perusteella”, toteaa Robnett tutkimustiedotteessa.

”Sukunimiperinne on enemmän kuin perinne. Se heijastaa hienovaraisia sukupuolinormeja ja ideologioita, joita ei usein kyseenalaisteta, vaikka ne suosivatkin miestä”, Robnett tulkitsee.

Tutkijat myöntävät, että kyse ei välttämättä ole vain kateettomista mielikuvista. Mielikuvat voivat kuvata oikein joitakin pariskuntia.

On tavallista, että arvoiltaan samanlaiset ihmiset menevät naimisiin. Niinpä sukunimiperinteestä poikkeavat naiset voivat valita puolisoikseen miehiä, jotka eivät edusta perinteisiä miehisiä stereotypioita.

Tutkimuksen julkaisi Sex Roles -tiedelehti.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?