Myssy mittaa aivojen toimintaa. Kuva: Ville Männikkö
Myssy mittaa aivojen toimintaa. Kuva: Ville Männikkö

Kaikkien aikojen suurin naisten ja miesten aivojen vertailu kertoo, että miehellä on isommat aivot mutta naisen aivokuori on paksumpi.

Naisten aivokuori on paksumpi kuin miesten. Miesten kesken taas aivojen koko vaihtelee enemmän kuin naisilla.

Nämä kuuluivat kiinnostaviin löytöihin, jotka saattiin tähän asti suurimmassa aivojen anatomisia sukupuolieroja kartoittaneessa tutkimuksessa.

Aiemmin on tiedetty, että miehellä on ylipäänsä isommat aivot kuin naisella, vaikka ruumiinkoko otetaan huomioon. Nainen näyttää kuitenkin voittavan monille älyllisille toiminnoille ratkaisevan aivokuoren vahvuudessa.

Aivokuori kannattelee tietoisuutta, kieltä, muistia ja havaitsemista. Paksummalla aivokuorella menestyy tutkimusten mukaan paremmin erilaisissa kognitiivista suoritusta ja yleisälykkyyttä mittaavissa tehtävissä.

Miehillä oli kartoituksen perusteella kaikki muut tarkastellut aivoalueet suuremmat. Näihin kuuluvat muun muassa hippokampus, mantelitumakkeet, tyvitumake ja näkökukkula eli talamus. Nämäkin alueet osallistuvat moniin tärkeisiin toimintoihin, kuten muistamiseen, oppimiseen, päätöksentekoon ja tunteiden käsittelyyn.

Kuva aivokuoren alaisista rakenteista kuitenkin muuttui, kun niiden koko suhteutettiin aivojen kokoon ylipäätään. Suhteellisesti suurempia oli miehillä 14 aivoaluetta ja naisilla kymmenen.

Miesten aivojen koko ja aivokuoren paksuus vaihteli enemmän kuin naisilla. Havainto käy yksiin älykkyystutkimuksien kanssa.

Keskimääräisessä älykkyydessä ei sukupuolten väillä ole havaittu eroja, mutta vaihtelu on miehillä suurempaa. Toisin sanoen miesten älykkyystestisuorituksissa tulokset hajoavat enemmän, kun taas naisten pisteet ovat lähempänä toisiaan.

Aivovertailun tehnyt Edinburghin yliopiston Stuart Richien ja kumppaneiden mukaan sen pohjalta ei voi päätellä, voisivatko löydetyt anatomiset erot kertoa jotakin käyttäytymisen tai älykkyyden sukupuolieroista. Se tarjoaa pikemminkin anatomisen pohjan psykologisten erojen jatkotutkimuksille.

Suurimmaksi osaksi naisten ja miesten aivot ovat samanlaiset. Pelkästä aivokuvasta ei voi päätellä, kummalle aivot kuuluvat, naiselle vai miehelle. Erot näkyvät vasta isossa aineistossa.

Richie ja hänen työtoverinsa käyttivät tutkimuksessaan reilusti yli viiden tuhannen naisen ja miehen aivokuvia Britannian biopankista. Kaikki olivat iältään 44–77-vuotiaita.

Tutkimuksen julkaisi bioRxive, jossa tutkimukset eivät ole vielä käyneet läpi vertaisarviointia. Tutkimuksesta uutisoi Science-lehti.

Kaapelijehu
Seuraa 
Viestejä367
Liittynyt13.4.2009

Miesten aivot vaihtelevat enemmän kuin naisten

No eipä tuo kovin suuri yllätys ole. Miehet ovat yliedustettuina yhteiskunnan molemmissa ääripäissä. Miehiä löytyy yhteiskunnan huipulta enemmän kuin naisia. Jopa sellaisilta "epämiehekkäiltä" aloilta kuten muotialalla tai ruuoanlaitossa (kokit) miehet ovat yliedustettuina alan huipulla. Mutta miehet ovat sitten yliedustettuina myös vankien, alkoholistien ym. keskuudessa. Joskus mietin, että johtuuko tämä kilpailuhenkisyydestä tai siitä, että miehet ovat jopa tunteellisempia kuin naiset? Mies...
Lue kommentti

Kaapelijehu

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.