Miesten ehkäisyä kokeillaan testosteronia sisältävällä geelillä. Kuvan geelissä on testosteronia, mutta se ei liity kokeiluun. Kuva: Ahti-Veikko Peltonen
Miesten ehkäisyä kokeillaan testosteronia sisältävällä geelillä. Kuvan geelissä on testosteronia, mutta se ei liity kokeiluun. Kuva: Ahti-Veikko Peltonen

Yhdysvaltain terveysministeriö jakaa geeliä 400 parille useissa maissa.

Miesten e-pilleriä on yritetty kehittää vuosia. Nyt Yhdysvaltain terveysministeriön tuella alkaa kokeilu, jossa miesten ehkäisyä yritetään geelin avulla.

Käsi- ja olkavarsiin ulkoisesti siveltävä geeli lopettaa lähes kokonaan miehen sperman tuotannon.

Kokeiden on määrä alkaa huhtikuussa. Ne kestävät neljä vuotta. Yli 400 parsikuntaa osallistuu kokeeseen paitsi Yhdysvalloissa myös Britanniassa, Italiassa, Ruotsissa, Chilessä ja Keniassa.

Miehet saavat kokeeseen geelipurkin, josta geeliä voi pumpata ulos ja hieroa sitä kehoon. Mies hieroo noin puoli teelusikallista geeliä käsivarsiin ja olkapäihin joka päivä.

Geeli kuivuu iholla minuuteissa ja siirtää iholta hormoneja verenkiertoon.

”Ehkäisy ei siis vaadi mieheltä paljoa. Sitä pitää vaan muistaa käyttää päivittäin”, sanoo kokeilusta Diana Blithe helmikuun MIT Technology Review-lehdelle. Blithe johtaa ehkäisykokeiluja Yhdysvaltain terveysvirastossa NIH:ssa.

Geeli supistaa sperman tuotantoa noin kolme vuorokautta. Miehellä on siis varaa unohtaa geelin sively päiväksi tai kahdeksi.

Miehet käyttävät geeliä ainakin neljä kuukautta. Kokeen alussa myös naisilla on oma ehkäisynsä.

Tutkijat seuraavat, miten miehen spermantuotanto kehittyy. Siittiöiden pitäisi vähentyä alle yhteen miljoonaan millilitraa kohti, jotta ehkäisy toimisi tehokkaasti, sanoo Blithe. Kun siittiöitä alkaa olla miehellä enää hyvin vähän, lopettavat naiset oman ehkäisynsä.

Pari käyttää sitten geeliä ainoana ehkäisyvälineenä vuoden ajan. Geeli osoitti tehonsa pienemmässä esikokeessa, joka kesti kuusi kuukautta.

Siinä kuitenkin käytettiin kahta eri geeliä, joita täytyi sivellä eri kohtiin vartaloa. Uudessa geelissä nämä kaksi on on yhdistetty.

Tuhannen taalan kysymys on, käyttävätkö miehet tällaista kätevän tuntuista geeliä, jos se tulee yleisesti käyttöön.

Historiallisesti lääkeyhtiöt eivät ole olleet kovinkaan kiinnostuneita miesten ehkäisyn kokeiluista. Kokeet kestävät yleensä vuosia ja ovat hyvin kalliita.

Siksi miesten ehkäisyväline on riski lääkeyhtiölle, varsinkin kun naisille on jo niin monia eri mahdollisuuksia ehkäisyyn.

”Tässä on myös kysymys sukupuolten tasa-arvosta”, pohtii Régine Sitruk-Ware, Yhdysvaltain väestöliiton tutkija: ”Miehet myös ehkä jo haluavat säädellä omaa hedelmällisyyttään.”

Nuoret miehet erityisesti ovat avoimia kokeilemaan ehkäisyä, hän sanoo ja uskoo, että asenteet muuttuvat.

Tutkimus vuodelta 2010 osoitti, että noin neljännes miehistä kautta maailman voisi harkita hormonaalista ehkäisyä.

Geelissä on kaksi keinotekoista hormonia, testosteronia ja progestiinia. Progestiini on keinotekoinen keltarauhashormoni.

Geelin hormonit estävät aivolisäkkeen luteinisoivan hormonin (LH) tuotantoa ja eritystä. Silloin miehen oma testosteronin tuotanto loppuu kiveksissä, joita tuo LH stimuloi.

Testosteronin pitoisuus kiveksissä laskee niin alas, ettei se riitä enää tukemaan siittiöntuotantoa. Se siis vähenee ja voi loppua kokonaan.

Muualla elimistössä tarvitaan vähemmän testosteronia kuin kiveksissä. Tätä tarkoitusta varten oma testosteroni korvautuu geelin testosteronilla, selittää ulkopuolisena kokeilua fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopistosta. Hän on myös lastenendokrinologian erikoislääkäri Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Geelissä on siis korvaavaa testosteronia, joka on vastavoima kehon hormonien epätasapainolle, jonka progestiini kehossa aiheuttaa. Korvaava testosteroni ei kuitenkaan tuota spermaa.

Eurooppalaisiin miehiin kokeiltiin ehkäisevää hormonia 2008–2112. Kokeessa miehet saivat hormoneja injektiona kahden kuukauden välein. Se esti sperman tuotannon.

Miehet kertoivat kuitenkin, että hormonit aiheuttivat sivuoireita. Mieliala vaihteli hormonien takia ja niistä tuli muita sivuvaikutuksia.

”Tämäkin hormonaalinen ehkäisy varmasti aiheuttaa samanlaisia sivuvaikutuksia kuin aiemmat: aknea, punasolujen määrät kasvavat ja mieliala vaihtelee”, sanoo Toppari kokeilusta.

”Ehkä hyöty on kuitenkin niin suuri, että miehet sietävät nuo sivuvaikutukset.”

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4132
Liittynyt21.7.2017

Miesten geeliehkäisyä aletaan kokeilla

Kaikenlaista on kokeiltu... Ultraäänellä siittiöntuotanto on lamaantunut jopa puoleksi vuodeksi. Ejakulointiin tarvittavia lihaksia on pyritty lamaannuttamaan: The pill uses compounds found in blood pressure and anti-psychotic medications used in the Sixties, which produced the side-effect of ‘dry ejaculation’. Testosteroni-piikki kerran kuussa: The jab, given in the buttocks, works by reducing two regulatory brain chemicals — follicle-stimulating hormone and luteinising hormone — which in turn...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.