Samalta näyttää kuin miehellä, vähän pienempänä vain. Kuva: Shutterstock
Samalta näyttää kuin miehellä, vähän pienempänä vain. Kuva: Shutterstock

Mantelitumakkeet osoittautuivat aika samanlaisiksi.

Miesten ja naisten aivot eivät uusimman tiedon mukaan ole niin erilaisia kuin mitä välillä on uskottu.

Uutta näyttöä tästä saatiin tutkimuksessa, joka kokosi Neuroimage-lehdessä yhteen miesten ja naisten mantelitumakkeista saatua tietoa.

Eläinkokeet ja varhaiset ihmisten magneettikuvaukset vihjasivat, että tietyillä aivoalueilla on sukupuoliero. Se tuntuisi selitykseltä joillekin miehisiksi ja naisellisiksi mielletyille käyttäytymisen piirteille.

Todennäköisesti selitystä kannattaa hakea muualta, yhdysvaltalaiset tutkijat osoittivat.

He etsivät käsiinsä ja arvioivat 30 viime vuoden aikana saadun tutkimustiedon mantelitumakkeiden koosta miehillä ja naisilla.

Mantelitumaketta sanotaan myös aivojen pelkokeskukseksi. Sen avulla muun muassa käsittelemme ja muistamme tunnekokemuksia. Esimerkiksi rotilla naaraiden ja urosten mantelitumakkeet ovat selvästi erilaiset.

Katsauksessa ei kuitenkaan löytynyt todisteita siitä, että miesten ja naisten tai vastaavasti poikien ja tyttöjen mantelitumakkeet poikkeaisivat toisistaan.

Yli 6 700 ihmisen magneettikuvat kyllä osoittivat, että miesten mantelitumakkeet ovat keskimäärin kymmenisen prosenttia naisten tumakkeita suurempia. Kokoero ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä, koska miehet ovat muutenkin usein naisia isompia. Miesten aivot ovat ylipäätään keskimäärin 11–12 prosenttia suuremmat.

Tutkimukseen osallistunut neurotieteen apulaisprofessori Lise Elliot on ennenkin murtanut miesten ja naisten aivoihin liittyviä myyttejä Chicagon Rosalind Franklin -yliopistossa.

Pari vuotta sitten hänen ryhmänsä osoitti, ettei sukupuolten välistä eroa ole myöskään hippokampuksessa. Se osallistuu keskeisesti uusien muistojen luomiseen. Käyttäytymiseen liittyvien syiden perusteella on kuitenkin ollut syytä epäillä mantelitumakkeissa sukupuolieroa.

”Tunteet, empatia, aggressio ja seksuaalinen kiihottuminen riippuvat kaikki siitä. Eläinkokeista saatu näyttö viittaa siihen, että mantelitumakkeen sukupuoliero on voimakkaampi kuin hippokampuksen.”

Havainto tumakkeiden samanlaisuudesta on Elliotin mukaan yllättävämpi kuin hippokampuksesta saadut tulokset.

”Se viittaa siihen, etteivät ihmisen aivot ole sukupuolen mukaan yhtä eriytyneet kuin rotan.”

Mantelitumakkeeseen liittyvä löytö voi auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin esimerkiksi masennusta, päihteiden väärinkäyttöä ja transsukupuolisuutta.

Käyttäjä3613

Miesten ja naisten aivot eivät juuri eroa toisistaan

Hohhoijjakkaah mitä soopaa sitä joutuu taas lueskelemaan. Ei aivojen samanlaisuutta tai erilaisuutta voida arvioida pelkästään eri aivoalueiden kokoa tarkastelemalla. Jos aivoja halutaan oikeasti tutkia, niin tulisi tarkastella aivojen TOIMINNALLISUUTTA, joka voidaan toteuttaa esimerksi FMRI:llä tai MEG:llä. On noita tutkimuksia tehtykin ja saatu tuloksia, joiden mukaan miesten ja naisten aivot todellakin eroavat keskimäärin toisistaan jonkun verran. Oikeastaan voisin haasta teidät etsimään...
Lue kommentti
Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.