Migreeni ei ole mikä tahansa päänsärky. Rajuimmillaan kohtaus rapauttaa toimintakyvyn päiväkausiksi. Kuva: Shutterstock
Migreeni ei ole mikä tahansa päänsärky. Rajuimmillaan kohtaus rapauttaa toimintakyvyn päiväkausiksi. Kuva: Shutterstock

Kun aivorunko joutuu häiriötilaan, kipuviestit vyöryvät keskushermostoon.

Haukotuttaa jatkuvasti. Olo on ärtynyt. Väsyttää. Puhe puuroutuu. Valot koskevat silmiin. Migreenikohtaus  hiipii päälle.

Mitä aivoissa tarkkaan ottaen tapahtuu migreenikohtauksen alkaessa, on yhä selvittelyn alla, mutta viime vuosina tutkijat ovat päässeet ison askelen lähemmäs arvoituksen ratkaisua, kiitos etenkin toiminnallisten magneettikuvausten.

Vanhastaan ajateltiin, että migreeni on verisuonten häiriötila. Sykkivän, vihlovan päänsäryn lähtöpisteenä pidettiin aivoverisuonten laajenemista. Siitä tämä aikuisiän yleisin neurologinen sairaus ei kuitenkaan näytä pohjimmiltaan johtuvan. Suurin osa tutkijoista uskoo, että verisuonissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ovat vain sivujuonne, eivät migreenin ensisijainen syy.

Kohtaus saa alkunsa jo ennen varsinaisia aivoja.

Sähköt sekoavat aivorungossa

Nykynäkemyksen mukaan kohtausta enteilevät varoitussignaalit ovat peräisin aivorungosta. Se on keskushermoston osa, joka yhdistää selkärangan ja aivot ja hoitaa viestiliikennettä aivojen ja muun elimistön välillä.

Aivorungossa sijaitsee tärkeitä kiputumakkeita, ja juuri siksi se voi toimia migreenin katalysaattorina.

Kohtaus alkaa, kun jokin sopiva ärsyke käynnistää aivorungon kipualueilla epätavallisen sähköisen toiminnan. Ärsyke voi olla stressin purkautuminen, huonosti nukuttu yö, voimakas valo tai säätilan muutos. Näitä laukaisevia tekijöitä on tunnistettu jo kymmeniä, mutta mekanismia, jolla ne sähköhäiriön aiheuttavat, ei toistaiseksi tiedetä.

Pian tapahtumat etenevät ketjureaktiona. Aivorungon sähköiset muutokset herättävät kolmoishermon. Se on ihmisen suurin aivohermo, joka toimii kasvojemme tuntohermona ja jolla on oma tumake aivorungossa kipualueiden vieressä.

Kun kolmoishermo aktivoituu, se alkaa vapauttaa kipua ruokkivan tulehduksen välittäjäaineita, kuten cgrp-neuropeptidejä. Nyt kipusignaalit vilistävät hermohaarakkaita aivoihin, ja ärsytystila leviää kolmoishermon päätteistä yhä laajemmalle. Hermosolu toisensa perään herkistyy kivulle ja vyöryttää viestiä eteenpäin.

Pahimmillaan aivorungosta lähtevä sähköhäiriö ärsyttää koko keskushermoston hälytystilaan. Kipu yltyy sietämättömäksi, ja kärsimystä lisäävät tahdosta riippumattoman hermoston oireet, kuten oksentelu. Silloin on lääkäriin lähtö lähellä.

Onnellisia ne, jotka eivät tiedä migreenistä mitään.

 

Lue lisää

Helmikuun 2018 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa lääketieteen erikoistoimittaja Mari Heikkilä selvittää migreenin syntyä, oireita ja hoitoa. Piakkoin markkinoille on tulossa uudenlaisia biologisia estolääkkeitä, joiden pitäisi auttaa usein kipuilevia.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudistuneessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt21.7.2017

Migreeni kaappaa aivot

Onko aivojen herkistyminen & yltyvä migreenikohtaus... suojamekanismi/lakko ylistimuloinnille? Kun ihminen ei piittaa kehonsa viesteistä (tyypillinen pingoittaja), elimistö "huutaa kovempaa". Kohtaukselle altistaa moni tekijä - mutta stressin lähde ei taida olennaista, vaan se että aivorunko ja kolmoishermo aktivoituvat. Olisi helppo kuvitella, että tietyn tyyppisessä perimässä tietyn tyyppinen ympäristö (vauvan/taaperon kohtelu) aiheuttaa migreenin kaltaisen "suojamekanismin" kehittymisen...
Lue kommentti

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.