Migreeni ei ole mikä tahansa päänsärky. Rajuimmillaan kohtaus rapauttaa toimintakyvyn päiväkausiksi. Kuva: Shutterstock
Migreeni ei ole mikä tahansa päänsärky. Rajuimmillaan kohtaus rapauttaa toimintakyvyn päiväkausiksi. Kuva: Shutterstock

Kun aivorunko joutuu häiriötilaan, kipuviestit vyöryvät keskushermostoon.

Haukotuttaa jatkuvasti. Olo on ärtynyt. Väsyttää. Puhe puuroutuu. Valot koskevat silmiin. Migreenikohtaus  hiipii päälle.

Mitä aivoissa tarkkaan ottaen tapahtuu migreenikohtauksen alkaessa, on yhä selvittelyn alla, mutta viime vuosina tutkijat ovat päässeet ison askelen lähemmäs arvoituksen ratkaisua, kiitos etenkin toiminnallisten magneettikuvausten.

Vanhastaan ajateltiin, että migreeni on verisuonten häiriötila. Sykkivän, vihlovan päänsäryn lähtöpisteenä pidettiin aivoverisuonten laajenemista. Siitä tämä aikuisiän yleisin neurologinen sairaus ei kuitenkaan näytä pohjimmiltaan johtuvan. Suurin osa tutkijoista uskoo, että verisuonissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ovat vain sivujuonne, eivät migreenin ensisijainen syy.

Kohtaus saa alkunsa jo ennen varsinaisia aivoja.

Sähköt sekoavat aivorungossa

Nykynäkemyksen mukaan kohtausta enteilevät varoitussignaalit ovat peräisin aivorungosta. Se on keskushermoston osa, joka yhdistää selkärangan ja aivot ja hoitaa viestiliikennettä aivojen ja muun elimistön välillä.

Aivorungossa sijaitsee tärkeitä kiputumakkeita, ja juuri siksi se voi toimia migreenin katalysaattorina.

Kohtaus alkaa, kun jokin sopiva ärsyke käynnistää aivorungon kipualueilla epätavallisen sähköisen toiminnan. Ärsyke voi olla stressin purkautuminen, huonosti nukuttu yö, voimakas valo tai säätilan muutos. Näitä laukaisevia tekijöitä on tunnistettu jo kymmeniä, mutta mekanismia, jolla ne sähköhäiriön aiheuttavat, ei toistaiseksi tiedetä.

Pian tapahtumat etenevät ketjureaktiona. Aivorungon sähköiset muutokset herättävät kolmoishermon. Se on ihmisen suurin aivohermo, joka toimii kasvojemme tuntohermona ja jolla on oma tumake aivorungossa kipualueiden vieressä.

Kun kolmoishermo aktivoituu, se alkaa vapauttaa kipua ruokkivan tulehduksen välittäjäaineita, kuten cgrp-neuropeptidejä. Nyt kipusignaalit vilistävät hermohaarakkaita aivoihin, ja ärsytystila leviää kolmoishermon päätteistä yhä laajemmalle. Hermosolu toisensa perään herkistyy kivulle ja vyöryttää viestiä eteenpäin.

Pahimmillaan aivorungosta lähtevä sähköhäiriö ärsyttää koko keskushermoston hälytystilaan. Kipu yltyy sietämättömäksi, ja kärsimystä lisäävät tahdosta riippumattoman hermoston oireet, kuten oksentelu. Silloin on lääkäriin lähtö lähellä.

Onnellisia ne, jotka eivät tiedä migreenistä mitään.

 

Lue lisää

Helmikuun 2018 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa lääketieteen erikoistoimittaja Mari Heikkilä selvittää migreenin syntyä, oireita ja hoitoa. Piakkoin markkinoille on tulossa uudenlaisia biologisia estolääkkeitä, joiden pitäisi auttaa usein kipuilevia.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudistuneessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4216
Liittynyt21.7.2017

Migreeni kaappaa aivot

Onko aivojen herkistyminen & yltyvä migreenikohtaus... suojamekanismi/lakko ylistimuloinnille? Kun ihminen ei piittaa kehonsa viesteistä (tyypillinen pingoittaja), elimistö "huutaa kovempaa". Kohtaukselle altistaa moni tekijä - mutta stressin lähde ei taida olennaista, vaan se että aivorunko ja kolmoishermo aktivoituvat. Olisi helppo kuvitella, että tietyn tyyppisessä perimässä tietyn tyyppinen ympäristö (vauvan/taaperon kohtelu) aiheuttaa migreenin kaltaisen "suojamekanismin" kehittymisen...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4216
Liittynyt21.7.2017

Migreeni kaappaa aivot

Minulla on idea siitä, miten koliikin voisi parantaa ehkä jo parissa viikossa. Ei mitään "poppaskonsteja" tai yleispäteviä ohjeita, vaan täysin yksilöllisesti. Olisi mielenkiintoista kokeilla, voiko auttaa, mutta se vaatisi mielellään sijaintia Varsinais-Suomessa.
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York
Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York

Muumiointi aloitettiin jo esihistoriallisena aikana, paljon ennen faaraoiden aikaa. Resepti pysyi samana vuosituhansia.

Muumion resepti paljastui, kun Torinon egyptiläisessä museossa olevaan muumioon sovellettiin rikospaikkatutkinnassa käytettyjä kemiallisia testejä. Tutkittu muumio oli palsamoitu 3 700–3 500 ennen ajanlaskumme alkua.

”Tämä muumio kirjaimellisesti ruumiillistaa palsamointimenetelmän, joka oli Egyptin muumiointikulttuurin sydämessä neljän vuosituhannen ajan”, arkeologi Stephen Buckley sanoi BBC:lle.

Egyptiläisen muumiopalsamin perusresepti sisältää:

* kasviöljyä, mahdollisesti seesamiöljyä

* kasvi- tai juuriuutetta, mahdollisesti sarakasveista

* kasviperäistä kumia, mahdollisesti akaasiasta

* havupuun pihkaa, luultavasti männystä

Öljyn ja pihkan seos suojaa bakteereita vastaan, ja se estää muumiota mädäntymästä.

Buckley alkoi etsiä reseptiä vuosia sitten. Hän ja hänen kollegansa tutkivat kemikaaleja muinaisista rievuista, joihin muumio oli kiedottu. Nämä tekstiilit ovat osa pohjoisenglantilaisen Boltonin museon Egypti-kokoelmaa.

Kankaat ajoitettiin noin vuoden 4000 eaa. paikkeille. Muumioinnin on uskottu alkaneen vasta paljon myöhemmin, vuoden 2600 eaa. paikkeilla, kun suuret pyramidit rakennettiin.

Ryhmä löysi siis todisteen, että muumiointi aloitettiin Egyptissä jo esihistoriallisena aikana eli ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa.

Tämän jälkeen tutkijat suuntasivat Torinon museon muumioiden kimppuun. Niitä ei ollut koskaan museotarkoituksessa käsitelty nykyaikaisilla kemikaaleilla, joten ryhmä saattoi tutkia alkuperäistä egyptiläistä palsamointikemiaa.

”Yhdistelemällä kemiallista analyysiä näköhavaintoihin, geenikartoituksiin, radiohiiliajoitukseen ja käärinliinan mikroskooppianalyysiin varmistuimme, että kyseessä on 20–30-vuotiaana kuollut mies, joka muumioitiin vuoden 3 600 eaa. paikkeilla”, egyptologi Jana Jones kertoo BBC:lle.

Löydöksen merkitys on siinä, että samaa reseptiä käytettiin noin 2 000 vuotta myöhemmin faaraoiden muumiointiin.

”Jonkinlainen yleisegyptiläinen identiteetti oli siis olemassa jo kauan ennen kuin faaraoiden Egyptin sivilisaatio muodostui vuoden 3100 eaa. paikkeilla”, Buckley sanoo.

Tutkimus julkaistiin Journal of Archaeological Science -lehdessä.

Vähentäminen auttaa löydösten mukaan vain suurkuluttajia, joita on alle viisi prosenttia väestöstä.

Suolan käytön vähentämistä pidetään tärkeänä keinona ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa käyttämään ruokasuolaa alle viisi grammaa päivässä.

Arvostetussa lääketieteen lehdessä Lancetissa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan suolan käytön vähentäminen hyödyttää vain niitä, jotka käyttävät sitä yli 12,7 grammaa päivässä eli yli 2,5 teelusikallista. Sen verran saa kolmesta isosta pussillisesta perunalastuja.

Alle viisi prosenttia kehittyneiden maiden ihmisistä kuluttaa näin paljon suolaa. Suomalaiset miehet syövät sitä keskimäärin vajaat kymmenen ja naiset noin seitsemän grammaa päivässä.

Enemmistöllä pieni suolan eli natriumkloridin lisäys ei tutkimuksen mukaan vaikuta sydän- ja verisuonisairauksiin mitenkään. Vähän suolaa käyttävillä pieni suolan käytön lisäys jopa vähensi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Tutkimuksemme lisää todisteita siitä, että kohtuullisesti käytettynä natriumista voi olla hyötyä sydämelle ja verenkierrolle, mutta hyvin vähän tai hyvin paljon käytettäessä siitä voi ollakin haittaa”, sanoi pääkirjoittaja Andrew Mente kanadalaisesta McMaster-yliopistosta The Guardian-lehdelle.

”Tällaisia tuloksia voi odottaa mistä tahansa tärkeästä ravintoaineesta. Kehomme tarvitsee natriumia. Kysymys on vain määrästä”, hän sanoi.

Lancetin tutkimus perustuu Pure-kohorttitutkimukseen, jossa seurataan pitkän aikaa suurten ihmisjoukkojen elämää rikkaissa ja köyhissä maissa eri mantereilla.

Suolankäyttöä ja sydänterveyttä käsittelevään analyysiin kelpuutettiin 255 ihmisyhteisöä 18 maasta eli yhteensä 82 500 ihmistä. Heitä seurattiin keskimäärin kahdeksan vuotta.

Tutkijat jakoivat nämä yhteisöt kolmeen kastiin suolankulutuksen mukaan. Vähiten ruokasuolaa käyttävässä kolmanneksessa päivittäinen keskiarvokulutus jäi alle 11,3 gramman. Heillä suolan käytön lisääminen yllättäen vähensi sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Lisägramma päivittäiseen suola-annokseen tarkoitti yhtä sydän- ja verisuonitautitapausta vähemmän tuhannelle ihmiselle vuodessa.

Keskimmäisessä kolmanneksessa eli 11,3–12,9 grammaa suolaa henkeä kohti syövissä yhteisöissä lisägramma päivässä ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitapauksiin käytännössä mitenkään.

Eniten suolaa käyttävässä eli yli 12,9 grammaa nauttivassa kolmanneksessa lisägramma suolaa lisäsi vain vähän sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Vahvaa osoitusta suolan käytön lisäämisen haitoista sydämelle löytyi Kiinasta, jossa suolaa käytettiin keskimäärin 14,2 grammaa päivässä.

Suolan käyttöä pyritään hillitsemään ympäri maailmaa.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt kliiniset tutkimukset osoittavat laajalla rintamalla, että suolan käytön lisäys kohottaa varsin suoraviivaisesti verenpainetta. Korkea verenpaine taas on tilastollisesti vahvasti yhteydessä aivoverenkierron häiriöihin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Näistä yhteyksistä ei ole juuri epäilyä”, sanoo epidemiologi ja professori Jussi Huttunen, joka toimi pitkään Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen THL:n pääjohtajana.

Pure-tutkijat kuitenkin havaitsivat aineistossaan suolankäytön kohottavan verenpainetta vain siinä kolmanneksessa yhteisöjä, joka käytti suolaa eniten.

He myös kyseenalaistivat sen, että suola vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien riskiin verenpaineen kautta.

Siitä, että suola kohottaa verenpainetta ja kohonnut verenpaine on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin, ei voi heidän mukaansa oikaista johtopäätökseen, että suolan vaikutusmekanismi tauteihin kulkisi vain verenpaineen kautta.

Pure-aineistossa suolan yhteydet sydänterveyteen eivät juurikaan liittyneet suolan yhteyksiin verenpaineeseen.

Pure-tutkijat suosittavat, että terveysvalistusta suolankäytön vähentämiseksi harjoitetaan vain niissä yhteisöissä, joissa suolaa käytetään keskimäärin yli 12,7 grammaa päivässä.

Huttunen ei tätä kannata.

”Tuskin tämä mitenkään muuttaa tämänhetkistä terveyspolitiikkaamme. Suosittelemme jatkossakin suolan vähennystä tavoitteena verenpaineen lasku ja verenpaineeseen liittyvien sairauksien vähentäminen”, hän sanoo.

”Terveysvalistusta ei voi suunnata vain keskiarvoille. Monissa väestöissä on yksilöitä, jotka käyttävät aivan liikaa suolaa.”

Huttunen arvelee, että tutkimuksen vahvuus – iso maantieteellinen kattavuus ja isot aineistot – voi myös olla sen heikkous.

Kun asioita katsoo maailmalaajuisesti hyvin yleisellä tasolla, monet yhteydet katoavat. Se ei tarkoita, etteikö yhteyksiä voisi paikallisesti olla. Tarkasti rajattu kliininen tutkimus voi kertoa enemmän kuin valtava aineisto.

Zorba the Greek
Seuraa 
Viestejä789
Liittynyt13.7.2018

Tutkimus kyseenalaistaa suolarajoitukset

Sanoisin että on huima ero saako teelusikallisen suolaa esimerkiksi sipulitomaattisalaatista öliiviöljyn kera vaiko pussillisesta sipsejä. Eli mikä on noiden runsaasti suolaa käyttävien ravinnekombinaatio? Syövät paskaa jossa on runsaasti suolaa? Voisiko olla niin että ei se suola vaan se muu skeida jota on runsaalla suolalla maustettu.
Lue kommentti