Migreeni ei ole mikä tahansa päänsärky. Rajuimmillaan kohtaus rapauttaa toimintakyvyn päiväkausiksi. Kuva: Shutterstock
Migreeni ei ole mikä tahansa päänsärky. Rajuimmillaan kohtaus rapauttaa toimintakyvyn päiväkausiksi. Kuva: Shutterstock

Kun aivorunko joutuu häiriötilaan, kipuviestit vyöryvät keskushermostoon.

Haukotuttaa jatkuvasti. Olo on ärtynyt. Väsyttää. Puhe puuroutuu. Valot koskevat silmiin. Migreenikohtaus  hiipii päälle.

Mitä aivoissa tarkkaan ottaen tapahtuu migreenikohtauksen alkaessa, on yhä selvittelyn alla, mutta viime vuosina tutkijat ovat päässeet ison askelen lähemmäs arvoituksen ratkaisua, kiitos etenkin toiminnallisten magneettikuvausten.

Vanhastaan ajateltiin, että migreeni on verisuonten häiriötila. Sykkivän, vihlovan päänsäryn lähtöpisteenä pidettiin aivoverisuonten laajenemista. Siitä tämä aikuisiän yleisin neurologinen sairaus ei kuitenkaan näytä pohjimmiltaan johtuvan. Suurin osa tutkijoista uskoo, että verisuonissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ovat vain sivujuonne, eivät migreenin ensisijainen syy.

Kohtaus saa alkunsa jo ennen varsinaisia aivoja.

Sähköt sekoavat aivorungossa

Nykynäkemyksen mukaan kohtausta enteilevät varoitussignaalit ovat peräisin aivorungosta. Se on keskushermoston osa, joka yhdistää selkärangan ja aivot ja hoitaa viestiliikennettä aivojen ja muun elimistön välillä.

Aivorungossa sijaitsee tärkeitä kiputumakkeita, ja juuri siksi se voi toimia migreenin katalysaattorina.

Kohtaus alkaa, kun jokin sopiva ärsyke käynnistää aivorungon kipualueilla epätavallisen sähköisen toiminnan. Ärsyke voi olla stressin purkautuminen, huonosti nukuttu yö, voimakas valo tai säätilan muutos. Näitä laukaisevia tekijöitä on tunnistettu jo kymmeniä, mutta mekanismia, jolla ne sähköhäiriön aiheuttavat, ei toistaiseksi tiedetä.

Pian tapahtumat etenevät ketjureaktiona. Aivorungon sähköiset muutokset herättävät kolmoishermon. Se on ihmisen suurin aivohermo, joka toimii kasvojemme tuntohermona ja jolla on oma tumake aivorungossa kipualueiden vieressä.

Kun kolmoishermo aktivoituu, se alkaa vapauttaa kipua ruokkivan tulehduksen välittäjäaineita, kuten cgrp-neuropeptidejä. Nyt kipusignaalit vilistävät hermohaarakkaita aivoihin, ja ärsytystila leviää kolmoishermon päätteistä yhä laajemmalle. Hermosolu toisensa perään herkistyy kivulle ja vyöryttää viestiä eteenpäin.

Pahimmillaan aivorungosta lähtevä sähköhäiriö ärsyttää koko keskushermoston hälytystilaan. Kipu yltyy sietämättömäksi, ja kärsimystä lisäävät tahdosta riippumattoman hermoston oireet, kuten oksentelu. Silloin on lääkäriin lähtö lähellä.

Onnellisia ne, jotka eivät tiedä migreenistä mitään.

 

Lue lisää

Helmikuun 2018 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa lääketieteen erikoistoimittaja Mari Heikkilä selvittää migreenin syntyä, oireita ja hoitoa. Piakkoin markkinoille on tulossa uudenlaisia biologisia estolääkkeitä, joiden pitäisi auttaa usein kipuilevia.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudistuneessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä3810
Liittynyt21.7.2017

Migreeni kaappaa aivot

Onko aivojen herkistyminen & yltyvä migreenikohtaus... suojamekanismi/lakko ylistimuloinnille? Kun ihminen ei piittaa kehonsa viesteistä (tyypillinen pingoittaja), elimistö "huutaa kovempaa". Kohtaukselle altistaa moni tekijä - mutta stressin lähde ei taida olennaista, vaan se että aivorunko ja kolmoishermo aktivoituvat. Olisi helppo kuvitella, että tietyn tyyppisessä perimässä tietyn tyyppinen ympäristö (vauvan/taaperon kohtelu) aiheuttaa migreenin kaltaisen "suojamekanismin" kehittymisen...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä3810
Liittynyt21.7.2017

Migreeni kaappaa aivot

Minulla on idea siitä, miten koliikin voisi parantaa ehkä jo parissa viikossa. Ei mitään "poppaskonsteja" tai yleispäteviä ohjeita, vaan täysin yksilöllisesti. Olisi mielenkiintoista kokeilla, voiko auttaa, mutta se vaatisi mielellään sijaintia Varsinais-Suomessa.
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Eri yhteiskuntaluokan ihmiset eroavat käytökseltään monin tavoin toisistaan.

Luokkatausta vaikuttaa siihen, miten toimimme ja koemme maailman. Pienituloinen esimerkiksi tuntee enemmän myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan kuin varakkaampi, osoittavat Cardiffin yliopiston sosiaalipsykologian professori Antony Mansteadin katsausartikkelissaan esittelemät tutkimukset.

Katsauksessaan British Journal of Social Psychology -lehdessä Manstead kokoaa yhteen tutkimustietoa eri tulo- ja koulutustason ihmisten suhtautumisesta maailmaan ja mahdollisuuksiinsa. Artikkeli on ilmaiseksi saatavilla, ja tiivistelmä sen päähavainnoista löytyy Britannian psykologiyhdistyksen verkkosivulta.

Manstead kirjoittaa, että vaurastuvassa nykymaailmassa on vaikeampi hahmottaa yhteiskuntaluokkia, kun köyhälläkin väestöllä on varaa mukavuuksiin, jotka vielä sata vuotta sitten olivat silkkaa luksusta. Tulo- ja koulutustason kautta syntyvä identiteetti vaikuttaa silti vahvasti ihmisen maailmankuvaan.

Kasvuvuosien taloudellinen ympäristö muovaa myöhempää elämää. Mansteadin näkemyksen mukaan se on yhtä vahva osa ihmisen persoonaa kuin sukupuoli tai etninen tausta.

Se näkyy käytöksessäkin: työväenluokkaisten ihmisten on koetilanteissa havaittu olevan välittömämpiä, ottavan enemmän katsekontaktia ja nauravan enemmän, kun keski- ja yläluokkaiset tapaavat olla etäisempiä.

Kokeissa on havaittu, että ihmisen yhteiskuntaluokan voi ennustaa melko luotettavasti pelkistä Facebook-kuvista tai seitsemästä sanasta puhetta.

Hyvätuloisille status näyttäytyy tärkeämpänä, kun taas alemmissa tuloluokissa itseä määritellään harvemmin sosioekonomisen tilanteen mukaan.

Työväenluokan perinteinen yhteishenki on kuitenkin rapautunut.

Ei yllätä, että vähemmän tienaaville maailma näyttäytyy helpommin riskeinä ja uhkina. Asiat eivät tunnu olevan vahvasti omassa hallinnassa.

Niinpä maailmankatsomus voi olla fatalistisempi kuin hyvätuloisilla. Esimerkiksi vakavat sairaudet näyttäytyvät suurempina uhkina. Alemman tuloluokan ihmiset ovat tutkimuksissa osoittautuneet valppaammiksi havaitsemaan mahdollisia uhkia.

Epävarmuudessa eläminen voi rajoittaa ihmisen ajattelua ja käsityksiä omista mahdollisuuksistaan. Ahdistus voi myös sairastuttaa. On jopa havaittu, että ihminen sairastuu helpommin flunssaan, jos hän kokee olevansa alempaa kastia.

Sekään ei ehkä yllätä, että keski- ja yläluokkaiset ihmiset ovat tutkimuksissa itsevarmempia ja näkevät maailman enemmän omien tavoitteidensa ja unelmiensa kautta. He pystyvät ajattelemaan, miten he itse muokkaisivat maailmaa, kun köyhemmille ihmisille maailma on pysyvä ja heitä itseään muokkaava ja uhkaava asia.

Paremman tulotason mahdollistama minäkeskeisyys johtaa myös silkkaan itsekkyyteen. Paremmin tienaavat osoittautuvat tutkimuksissa usein epäempaattisemmiksi kuin köyhemmät, suhtautuvat myönteisemmin ahneuteen ja valehtelevat todennäköisemmin neuvottelutilanteissa.

Köyhemmät tuijottavat vähemmän omaan napaansa. Heidän vaikeampi elämäntilanteensa näkyy suurempana empatiakykynä muita kohtaan.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhät ja pienituloiset ihmiset ovat yhteisöllisempiä ja auttavat muita ihmisiä auliimmin, kun hyvin toimeentulevat voivat nojautua omiin saavutuksiinsa ja elää minäkeskeisempää elämää.

Toisaalta ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan ovat tutkimusten mukaan yleisempiä alemmissa tuloluokissa. Mansteadin mukaan yksi vahva selittäjä on se, että pienipalkkaiset ja työelämässä epävarmemmassa asemassa olevat kokevat maahanmuuttajat taloudellisena uhkana.

Koulutetut ja hyvätuloiset suhtautuvat maahanmuuttoon suopeammin, mutta taloudelliset tekijät vaikuttavat tässäkin: kun tutkimuksissa on mitattu ihmisten asenteita maahanmuuttoon, hyvätuloiset suhtautuvat puolestaan nihkeämmin korkeakoulutettuihin maahanmuuttajiin, jotka kilpailisivat heidän kanssaan työpaikoista.

Suurten tuloerojen Yhdysvalloissa on silti havaittu, että kyselyissä hyvätuloisetkin kannattavat tulonjaoltaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Yleisesti ihmisten on silti vaikea hahmottaa, miten suureksi tuloerot ovat länsimaissa kasvaneet.

Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin 40 maassa arvioimaan, miten paljon enemmän toimitusjohtajat tienaavat kuin kouluttamattomat työntekijät ja mikä olisi heidän mielestään hyväksyttävä tuloero.

Yhdysvalloissa todellisuuden ja arvioiden välinen ero repesi hyvin räikeäksi. Ihmiset arvioivat toimitusjohtajien tienaavan noin 30 kertaa enemmän kuin matalapalkkaisten duunarien, kun todellisuudessa ero on 354-kertainen. Keskimäärin ihanteellinen tuloero olisi vastaajien mielestä ollut yhden suhde seitsemään.

Raspu
Seuraa 
Viestejä12983
Liittynyt12.7.2010

Köyhä tuntee enemmän empatiaa

Maailma on sokee nykyään. Keikki menee luulon varassa, myös tuloerot. ---- Oleellista... "Se näkyy käytöksessäkin: työväenluokkaisten ihmisten on koetilanteissa havaittu olevan välittömämpiä, ottavan enemmän katsekontaktia ja nauravan enemmän, kun keski- ja yläluokkaiset tapaavat olla etäisempiä. Kokeissa on havaittu, että ihmisen yhteiskuntaluokan voi ennustaa melko luotettavasti pelkistä Facebook-kuvista tai seitsemästä sanasta puhetta. Hyvätuloisille status näyttäytyy tärkeämpänä, kun taas...
Lue kommentti

Yleislääkkeen kehittäminen flunssaan on ollut vaikeaa. Nyt hoito on saattanut löytyä.

Flunssaan ei ole löydetty tepsivää lääkettä, mutta nyt Lontoon Imperial Collegen tutkijat ovat ehkä keksineet taudista heikon kohdan.

Hoitojen kehittämistä on tähän asti vaikeuttanut se, että flunssaa aiheuttavia viruksia on satoja. Yleisimmin nuhakuumeen aiheuttaa rinovirus, mutta pelkästään siitä tunnetaan 150 erilaista muotoa.

Nykytutkimus on keskittynyt juuri rinoviruksen nujertamiseen, sillä sen kukistaminen toisi avun suurimpaan osaan flunssista.

Virukset ovat pieniä ja varsin yksinkertaisia rakennelmia, suoraviivaisimmillaan proteiinikapseleita, joiden sisällä on syherö perimäainesta. Ilman tätä proteiinikuorta virus on suojaton, mutta rinovirustenkin eri tyypeillä on kuoren rakenteessa pieniä eroja, jotka ovat toistaiseksi estäneet kaikkiin muotoihin tepsivän lääkkeen kehityksen.

Imperial Collegen tutkijat lähestyvät ongelmaa toisesta suunnasta. Vaikka virukset ovat erilaisia, ne kaikki tarvitsevat erästä ihmiskehon tuottamaa entsyymiä voidakseen tuottaa kopioita itsestään. Entä jos estetäänkin tämän entsyymin toiminta?

Laboratoriokokeen tulokset ovat lupaavia, ja tutkijat esittelevät niitä Nature Medicine -julkaisussa.

Tutkijat kehittivät kokeellisen lääkkeen, joka estää tätä entsyymiä, n-myristoyylitransferaasia, muodostumasta soluissa, joihin virus on pesiytynyt. Ilman entsyymiä virus ei voi rakentaa kuortaan ja lisääntyä.

Tämän estäjän toimintaa kokeiltiin solumaljassa ihmisen keuhkosoluihin, ja se todella esti useita rinoviruksen tyyppejä lisääntymästä. Solutkaan eivät kärsineet.

Se voisi periaatteessa tepsiä kaikkiin rinoviruksen muotoihin ja pysäyttää flunssan etenemisen, jos tartunnan saanut ottaa lääkkeen tarpeeksi ajoissa.

”Vaikka flunssa olisi jo alkanut, se helpottaisi oireita”, kertoo kemiallisen biologian professori Edward Tate Lontoon Imperial Collegesta Britannian yleisradiolle BBC:lle.

Hoitokeinossa kohteena on siis ihmisen oma elimistö eikä virus. Tate sanoo, että tämä on vähän radikaalia, mutta voi toimia. Virukset ovat siitäkin pirullisia, että ne kehittyvät hyvin nopeasti ja tulevat vastustuskykyisiksi lääkkeille.

Vaikka lääke toimi hyvin solumaljassa eikä vahingoittanut keuhkosoluja, täytyy jatkotutkimuksissa varmistua, ettei se varmasti ole vaarallinen eikä aiheuta pahoja sivuvaikutuksia.

Ryhmä toivoo, että ihmiskokeet voitaisiin aloittaa jo parin vuoden sisällä.

Tähtäimessä tutkijoilla ei ole pilleri vaan hengitettävä lääke. Heidän mukaansa se minimoisi mahdolliset sivuvaikutukset.